Ylitinkö rajan? kamala ämmä? (pohdintaa ja valitusta)
soitin hetki sitten henkilölle joka oli samassa työpaikassa kun mun mies.
soitin kysyäkseni että arvaisinko soittaa mun miehen "työantajalle". mies alkaa oleen aivan sippi monestakin syystä, pelkään että ei kestä kovin kauaa henkisesti eikä fyysisesti tota työtä. valvoin lähes kokonaan viime yösn ja mietin asiaa ja tää vaivaa mua ihan tajuttomasti.
mietin ja mietin uskaltasinko soittaa sille kelle mies tekee töitä vai annanko asian olla.
jos teksti on sekavaa niin pyydän anteeksi. mun ajatuksetkin on täysin sekasin just tällä hetkellä.
t. huolestunu ämmä
Kommentit (33)
Siellä uudella reaktorilla? Kuullostaa vaan jokseenkin tutulta tuo viimeinen tekstisi erään läheisen kokemusten perusteella..
Ymmärrän ap:tä. Itsekkin harkitsin pari vuotta sitten soittavani mieheni esimiehelle. Koska tajusin mieheni olevan masentunut ja tosi väsynyt. Ja yksi suurimmista syistä oli töissä. Ja mieheni ei ole tosiaankaan mikään tossukka vaan aikaansaava esimies asemassa oleva mies. Mutta ei vaan millään osannut kieltäytyä ylimääräisistä töistä ja venyi ja venyi töissä vetämänsä osaston puolesta. Kerroin kuitenkin miehelleni aikomuksestani ja kuten arvata saattaa tämä kielsi soittamasta mutta ehkä heräsi kuitenkin hieman tajuamaan kuinka loppu oli tilanteessa. Onneksi sitten tuli töissä muista syistä muutoksia ja hieman helpotti. Ja sitten on aika parantanut tilannetta.
Toivottavasti löydät jonkun tavan auttaa miestäsi.
Tavallaan kiristin miestäni ottamaan ongelmatilanteen töissä puheeksi ja niin hän tekikin. Mies jäi tuolloin pitkälle sairaslomalle ja asia ratkesi. Luulen että ilman puuttumistani (siis uhkausta soittaa miehen pomolle, jonka tunsin) mies olisi hyvinkin voinut vetää itsensä kiikkuun murruttuaan töiden alle.
Mies venyi ja esimiesasemassa, vastuullisena. Ei osannut sanoa ei.
Ja se näkyi kotona. Sanoin miehelleni, et nyt annat sun pomos numeron, mä soitan sille, jos et ite tee NYT jotain. Mies tajusi itse tehdä, ja sai kahdessa kuukaudessa asemaansa muutosta ja stressiä pienemmäksi. Mutta sitä iloa kestää aina jonkin aikaa, sitten taas kun mies on sellainen että haalii kaikki itselleen, oli samas tilantees ja taas minä valittamaan. Jälleen sama tilanne. Sama kuvio jo kolmasti tai viidesti toistunut. Ei voi minkään. Perhe kriisissä, mies burn outissa.
iteppä on ukkos työnsä valinnu ja olis mielissään että niitä töitä nyt ees on!
Ei pahemmin auta, jos toisella on liikaa töitä ja toisella niitä ei ole. Pitäisikö hyvin työllistyneen tuntea huonoa omaatuntoa kun hänellä on töitä? Usein ne, jotka työpaikkansa saavat pitää, joutuvat koville, joutuvat tekeen lomautettujen tai poispotkittujen työt.
Muutenkin lässytys, ettei töitä ole, on turhaa!! Minun mies tekee laatoituksia ja sillä saralla on töitä niin paljon kun jaksaa tehdä. Muutamaan firmaan kysytään koko ajan josko löytyisi tekijöitä. Tiedän muitakin aloja että töitä on, tekijöitä ei.
Vähän ot, mutta seurasin täällä kun haettiin yhdelle lapselle joustavain työajoin hoitajaa, vaan eipä kukaan ollut kiinnostunut. Kukaan ei kysynyt sen tarkemmin. Eikö määrätyt työt kelpaa? Siinä tapauksessa tällaiset "olisi mielissään että on töitä"- kommentit on täyttä bullshittiä.
Oon ite meinannut ottaa puheeksi miehen työkavereiden kanssa miehen terveyden. Hän on diabeetikko, eikä aina meinaa päästä töistä sopiviin aikoihin syömään, ei kehtaa tehdä itsestään numeroa. Jossain välissä sitten tuumin, väsyneenä miehen heittelehtiviin arvoihin, että saattaisin miehen työkavereille joskus sanoa, että jos pitäisivät asian vähän mielessä. Että jos mies näyttää tarvitsevan ruokataukoa tai on kulunut tosi pitkä aika aiemmasta, vaikka kysäisisivät häntä tauolle.
En ole niin kuitenkaan tehnyt, koska hänen tautinsa se on eikä minun, ja osannee isona ihmisenä 27v diabeteskokemuksella jo asian itse hoitaa.
En kylläkään miehen työnjohtoon soittaisi.. mutta huolissaan rakkaimmistaan sitä tekee vaikka mitä.
en soita pääurakoitsijalle. se tuli tän kirjottelun perusteella selväks.
toivon et joku teistä ymmärtäis mitä on kun tänäkään kesänä ei oo tiedossa yhtään viikkoo lomaa. kaka vuotta sit pidettiin viikko lomaa kesällä. tekee pahaa kun toiseks pienin ekana aamulla kysyy onko isi töissä ja kun vastaan että on niin alkaa itkeen. musta tuntuu pahalle, kyse on omasta lapsesta. illalla kun mies tulee puol yhentoista - yhentoista aikaan lapset joskus herää eikä niitä saa millään nukkuun kun tarttee päästä iskän syliin. onneks ne saa nukkua aamulla niin kauan kun nukkuu. muuten tää ei toimis millään jos ne tarttis herättää aamulla kuuden- seittemän aikaan.
kiitti viel kaikille.
t. ap
Ihan rehellisesti suosittelen miehellesi, että vaihtaa sellaiseen työpaikkaan, jossa on töissä jollain työnantajalla ja saa palkan käteen 2 kertaa kuussa. Kaikista ei ole yrittäjiksi. Alussa moni yrittäjä tekee joka 20 h päiviä, mutta jos se jatkuu vauosia, tai murheet tuodaan kotiin, tai ei pysty syömään, niin on tiedettävä milloin laittaa hanskat naulaan. Miehesi siis pyöritää yhden hengen firmaa, ja koko perhe menettää siitä yöunensa?
Jos hän on hoitanut työnsä täysin kunnolla, niin ei kukaan pääurakoitsija pysty pakottamaan oman aikataulunsa takia ketään aliurakoitsijaa tekemään vappuna ylitöitä tai edes normipäivänäkään 15 h päiviä.. Kai heillä on kunnon sopimus.
kirjoitustyyli. Kukaan ihminen, joka on käynyt suomalaisen peruskoulun, ei kirjoita tuolla tavalla.
Ap yrittää vaan saada keskustelua aikaiseksi.
jos ny välttämättä provoks tätä haluat huudella. jos vaikka sulta löytyis joitain hyviä vinkkejä tähän tilanteeseen? kun noin viksu ja vilmaattinen oot niin mietis vähän aikaa tätä asiaa uudestaan. aukeneeko sulle yhtään? mulla ei oo aikaa aikä mielenkiintoo tänne provoja kirjotella. se jääköön muille tyypeille. mä sain jo vastauksia ja kirjotan jo kolmatta kertaa että näitten vastauksien perusteella päätin olla ottamatta yhteyttä itse herra toimitusjohtajaan.
mestarin kanssa käydyn keskustelun jälkeen olin aatellu mennä henk.kohtasesti tapaan hra toimitusjohtajaa. en aatellu puhua asioista puhelimessa. jäi sekin henkilö treffaamatta.
kyl maar juuri näin on asai että kaikkien elämä menee miehen työn mukaan. en mä sitä voi käskee autossakaan nukkua. vaikka kuin hiljaa tulee sisälle etenkin ne jokka iskää kaipaa usein herää. kai niillä on joku kuudes aisti tai sitten nukkuvat vaan niin kevyesti kun odottavat. päivisin jsokus ikävää helpottaa kun soitetaan iskälle. ei se ehi kun hetken puhuun mutta onneks se on vielä riittäny.
t. ap
ei mitään kirjallista sopimusta oo.
kyllä taaatusti mies on jhoitanu hommansa hyvin. työmoraali on käsittämätön! mulla ei sellasta oo. totta on toi ettei pysty pakottaan, mut painostus on kova. mun tekis mieli kertoo kaikkia syitä miks asia on näin mut mä en voi. raotan tätä hommaa sen verran että tän hetkinen paikka on sellanen että sinne ei voi jättää ketä tahansa tekeen ylitöitä. ja toisaalta pääurakoitsijan palkkalistoilla olevilla työntekijöillä ei teetetä ylitöitöitä. töitä on koko vuodeks ja jos työmaa pysyy aikataulussa. jos työn teettäjä on tyytyväinen niin töitä on koko ens vuodeksi siinä on kelle tahansa riittävä motivaatio yrittää parhaansa tällaseen aikaan.
Hyvä Ap,
Tuo ensimmäinen lauseesi, eli ettei kirjallista sopimusta ole kertoo jo aika paljon.. Se että joku lupailee töitä vuodeksi eteenpäin ei ole syy. Kunnon tilaaja tekee AINA kirjalliset sopimukset, jolloin kaikki on mustaa valkoisella, jos esim. ongelmia syntyy työn jäljen ym suhteen. Kenenkään ei ole pakko suostua tekemään töitä suullisella sopimuksella, oli syy taustalla mikä tahansa.
Kenelle toimitusjohtajalle aiot puhua? Pääurakoitsijan? Rakennuttajan? Tilaajan?
Toiseksi, itse aliurakoitsijoita palkkaavana voi rehellisesti kertoa (älä ymmärrä pahalla!), että jos jonkun yhden miehen aliurakoitsijan vaimo tulisi puhumaan miehensä (jonka kanssa minulla ei kuvitteellisesti olisi edes työsopimusta) työoloista, niin ottaisin jutun vitsinä.. Jos siis pääurakoitsija ei edes halua tehdä sopumuksia, niin miten luulet valituksesi vaikuttavan miehesi työoloihin tulavaisuudessa?
En itse usko että olet provo, vaan rehelisesti huolissasi miehestäsi. Mieti asiaa nyt ulkopuolisen silmin.
Mutta lopullinen neuvo: Jos miehesi ei näe työn takia lapsiaan tai pysty viettämän aikaa teidän kanssanne, niin ei tilaajalle puhuminen auta. Hänellä on kyllä omat murheensa kannettavana. Puhu miehellesi ja keksikää yhdessä ratkaisu.
Ala soita tyomaalle. Se ei ole hyva idea.
Jotenkin muuten varmasti haluat miestasi tukea. Tarvitseeko han muutaman paivan sairaslomaa, etta voisi huilata? Pitaisiko olla joku toinen jo tilannetta autamassa? Keskusteluapua?
Vai pitaisiko jo vaihtaa alaa? Voitko olla apuna siina, etta mies loytaisi mieleisensa ammatin ja tyopaikan?
Kun en tilannettanne tieda, niin heittelen vain mahdollisuuksia.
Olet ihana kumppani, kun nain paljon valitat. Kylla munkin joskus tekisi mieli kayda ukon duunipaikalla rayhaamassa. Mutta itse ne tyokuviot on vain aikuisen ihmisen yritettava hoitaa.