Miten reagoisitte jos kuulistte että ekaluokkalaisenne on haukkunut useaan
otteeseen porukan kanssa luokkatoveriaan "läski-janneksi"? Olisitteko pettynyt? Voiko empaattinen lapsi mielestänne syyllistyä kiusaamiseen vai vainko "ilkeät"? Tilanne siis se että parhaan ystäväni lapsi, joka oman lapseni kaveri oli siis syyllistynyt tuollaiseen koulukiusaamiseen. Ja yllätyin kun ystävni asenne oli niin lepsu tyyliin "ei tuo nyt niin vakavaa, lapset on lapsia jne...".
Lapsi on ainokainen ja melkoisen hemmoteltu, vanhemmat ei juuri kiellä mitään. Voiko kiusaaminen johtua tuosta kasvatuksesta?
Kommentit (6)
pitää erityisesti lasten kanssa paikkansa.
Se, että ekaluokkalainen kiusaa porukan mukana, ei johdu kasvatuksesta vaan siitä, että ekaluokkalaisille ontärkeää - ja kuuluu olla tärkeää - olla porukan mukana. Sen sijaan kasvatuksen ongelmista kertoo se, jos vanhemmat eivät sitten kiusaamisesta kuultuaan puutu asiaan ja tee selväksi, ettei niin saa tehdä.
Valitettavasti totta silti vielä sekin, että kun porukalla kiusataan, yhden lapsen vanhemmat eivät todennäköisesti saa aikaan yhtään mitään, edes sen oman kakaransa kohdalla. Koko porukan vanhempien pitäisi ryhtyä toimeen.
Ja todellakin myös empaattiset lapet kiusaavat porukan mukana, ei vain ilkeät. Joskus ne empaattiset näyttävät kiusaavan yksinäänkin tai johtavan kiusaamista. Se empaattisuus kun ei ole mikään kaikenkattava ominaisuus, vaan siinäkin on aina säröjä ja se kohdistuu eri ihmisiin eri tavoin. Ylen areenan opettaja-tv:ssä oli tästä hyvä tanskalaisen tv:n tuottama jakso joku kuukausi sitten. Se on varmaan vielä näkyvissä, kannattaa katsoa!
Meillä ekaluokkalainen on ollut vuoden aikana mukana useamman kerran haukkumassa ja jopa potkimassa tai lyömässä jotain oman luokan oppilasta.
Koulussa siitä on puhuttu ja oltu arestissa, kerran jälki-istunnossakin.
Joka aamu muistutan lasta ennen kouluunlähtöä, että toisia ei saa kiusata, nimitellä tai satuttaa. Olen myös puhunut lapselle siitä, että olisiko hänestä kivaa, jos häntä alettaisiin haukkumaan tai lyömään - ei kuulemma olisi. Näyttää siltä, että kevättä kohti lapsi on kasvanut henkisesti, eikä enää lähde niin helposti mukaan näihin juttuihin, mutta toisaalta on kova tarve esittää kovista, joten en yhtään ihmettelisi, että vielä ennen kevätjuhlaa tulee viestiä kotiinpäin.
Tottakai pitäisin pahana juttuna. Saattaa olla, että antaisin kotiarestia tai kieltäisin jonkun kivan asian tekemisen joksikin aikaa (esim. tietokonepeli). Kovat keskusteut vähintäänkin kävisin.
Tokaluokkalainen poikani on luokalla, jossa häneltä menee valtavasti energiaa siihen, että vain jotenkin luovii ja selviytyy porukassa. Hierarkia on pojilla todella selkeä. Oman suosion ylläpitäminen tai lisääminen on kaikki kaikessa monille. Äitinä ja entisenä koulukiusattuna minun on ollut aika raskasta seurata luokan touhuja taustalta. Poikaani ei onneksi kiusata, vaikka onkin aika helposti ärsyyntyvä ja omantunnontarkka tapaus, liekö urheilullisuudella jotain vaikutusta asiaan.
Eli heidän arvostelukykynsä ei ole aikuisen tasolla. Joskus lapset kiusaavat ihan sydämensä ilosta, ja silloin pitäisi aikuisten mennä heti lopettamaan tuollainen toiminta. Ei tarvitse olla edes oma lapsi kyseessä.