Onko sinun 4-vuotiaasi hankala? (ov)

*Herkkä loukkaantumaan. Tämä on vaikuttanut sosiaalisiin suhteisiin, koska ottaa tosi raskaasti kaikki "olet tyhmä" tai "en leiki sun kanssa"- tyyliset jutut, joita lasten maailmasa valitettavasti ei voi välttää kuulemasta. Ei sitten välttämättä uskalla esim. pyytää toista leikkimään kanssaan kun pelkää että "sanotaan pahasti".

Kammoaa myös sitä, jos vieraampi aikuinen komentaa (ja on tämän johdosta tarhassa tosi tottelevainen). Ja kotioloissa saattaa loukkaantua tosi paljon komentamisesta, siis jos vihaisella äänellä komennetaan. Ja jos näke toisen lapsen itkevän niin saattaa jäädä pohtimaan sitä pitkäksi aikaa jne.

*Herkkä tulistumaan, eli aikamoisia raivareita saa aika-ajoin

*Tosi,tosi ankara itselleen. Piirrustusten, askartelujan, hiekkakakkujen jne pitäis olla täydellisiä, kaikki pitäis osata samantien... ja jos ei onnistu niin alkaa raivo

*valintojen tekeminen tosi vaikeaa. Ei uskalla valita ottaako esim punaisen vai sinisen pillimehun, vehtaa ja vehtaa ja pelkää tekevänsä väärän valinnan... ja itkua näissäkin tilanteissa

*Pohdiskeleva, herttainen, kaikesta kiinnostunut, hauska ja ihana tyttö:). Empaattinenkin on. Ja äidin mielestä älykäs:))

Mielestäni nimenomaan tämä ikävuosi neljän ja viiden välillä on ollut erityisen haastava. Mitä enemmän osaa ja tietää ja ymmmärtää esim. toisten tunteista, sitä vaikeampaa tuntuu olevan... lienee melko luonnollista.

kasvoi vihaiseksi pieneksi taaperoksi, varttui kimpaatuvaksi ja viimeiseen taistelevaksi 4 vuotiaaksi, nyt 5,5 v ja on selkeästi rauhoittumassa.

- kiihtyy nollasta sataan raivoasteella nopeammin kuin autoni.

- polkee jalkaa, heittelee leluja, yrittää lyödä uhmakkaasti tms

- kun lyö/potkii, nappaan otteeseen ja alkaa huutaa silmittömästi. Huutaa apua, päästä irti, mua sattuu tai äiti älä. Ihme ettei naapurit ole kutsuneet sossuja vielä kotikäynnille :/

- Pyytää kyllä anteeksi viimeistään yön yli nukuttuaan ja selvästi asioita mietittyään.

Tää kuvaus niin osui :) Meilläkin kuullaan, kun otan holdingiin "irrota, sattuu, mä kuolen, käsi irtoo..." ja huuto on korvia raastava. Poika menee täysin toiseen maailmaan suuttuessaan, eikä häneen saa kunnolla kontaktia. Tavarat lentää ja kaikkiin, jotka ovat lähellä, niin osuu nyrkkiä, potkua, puristamista :( Tosin tuo sylissä pitäminen on rauhoittanut poikaa paljon ja nykyisin yleensä riittää, että tartun käteen kun tavara on lentämässä ja katson silmiin. Asia on niin monta kertaa käyty läpi rauhallisessa mielentilassa, että se alkaa pikkuhiljaa mennä alitajuntaankin (tai niin minä sen ajattelen).

Toisaalta pojalla on valtava mielikuvitus, kertoo tarinoita ja on leikkinyt roolileikkejä alle 3-vuotiaasta. Jaksaa katsella kirjoja yksikseen pitkiä aikoja tai kuunnella satuja joko cd:ltä tai luettuna. On taitava sekä hieno- että karkeamotoriikaltaan... Mutta tuo temperamentti on melkoinen haaste.

Haaste on myös hänen sosiaalisissa taidoissaan, sillä muiden lasten kanssa leikkimistä hän vasta opettelee.

Mitään ei nykyään kuule. Kaikki pitää toistaa. Tää on alkanu ottaa minua kupoliin ihan älyttömästi. Ei vastaa, vaikka mä kysysin vaikka että otatko maitoa vai vettä. Ei kuule myöskään kun kielletään, sitten vasta kun korottaa ääntä. Ennen on helpommin uskonut ylipäätänsä.



Hermostuu nykyään helpommin, ihan pienistä syistä. Huutaa, kun ei oo tekemistä. Ehdotan melkein mitä vaan, niin ei. Eeeeeeiii, en minä halua. Plaah.



Tyhmä tyhmä tyhmä. Tätä on alkanu viljelemään, ja ei oo hauskaa. Puutun siihen aina, mutta välillä tuntuu että vois vaan antaa olla.



Niin ja loukkaantuu, kun käsketään esim. miettimään.



Mutta, on myös auttavainen, iloinen, touhukas, sosiaalinen ja empaattinen poika. Paljon ihanaa, mutta myös työnsarkaa!

On aina ollut voimakkaasti reagoiva ja tunteva. Lasta suututtaa vimmatusti, jos häntä kielletään tai komennetaan, toisaalta tottelee kiltistä hänelle juurtajaksaen selitettyjä sisäistämiään sääntöjä.

On perusluonteeltaan kiltti ja herkkä, haluaa toisille hyvää. Rakastaa tehdä yllätyksiä ja haluaa ilahduttaa, joskus on silpunnut jostain paperista mielestään upea tilataideteoksen lastenhuoneen lattialle ja kutsuu silmät loistaen äidin katsomaan.

On äärimmäisen reilu ja lojaali ja saa raivarit, jos toiset ihmiset eivät ole reiluja. Puolustaa pienempää sisarusta vaikka verissäpäin, jos on tulkinnut tilanteen pienemmän kannalta ahdistavaksi, ylireagointeja ja virhearvioita sattuu.

Osaa mielestää kaiken, uskaltaa rohkeasti yrittää vaikka läpi harmaan kiven, haluaa olla paras ja raivostuu epäonnistumisesta ja häviämisestä. On todella sisukas eikä suostu autettavaksi.

Suu käy koko ajan, kertoo mitä mielikuvituksellisempia tarinoita, eläytyy todella vahvasti leikeissä rooleihin. Joskus eläytyy liian vahvasti ja esim jahtaamisleikeissä kirkuu hysteerisesti, kun joku karhua esittävä kaveri meinaa syödä hänet.

On todella tiedonhaluinen ja tahtoo tietää ja oppia kaiken maailmasta ja elämästä. Kysymysten tulva on valtava.

Vaatii todella paljon vanhempiensa voimavaroja, aikaa ja huomioita, jos vertaan perheemme muihin lapsiin. On lapsistamme mielestäni älykkäin.