G: Kamalin joulumuistosi?
Mulla lapsuudessa, kun siskon kanssa jouduttiin karkaamaan rappukäytävään kotona humalassa riehuvaa isää. Lahjoja ei jaettu, joulua ei vietetty, isä vaan terrorisoi perhettään. Eipä ollut kyllä ainoa kamala joulu, mutta jotenkin muistan sen pohjattoman surun alle kouluikäisenä kun ohikulkijat vain katselivat tai päivittelivät. Kukaan ei kyllä puuttunut mitenkään. Itse en ikinä käytä alkoholia jouluna ja muutenkin taidan lapsuuden vuoksi olla "allerginen" noille viinaksille.
Kommentit (30)
Nyt tuntuu aika tylyltä, mutta minun kamalin joulumuistoni on se joulu, kun kukaan ei muistanut sanoa minulle "hyvää joulua".
No kummakos tuo, kun kaikilla oli joulukiireet, eikä se vain pälähtänyt päähän... Menin sitten itku kurkussa äidille valittamaan illalla, ja hän oli aivan tyrmistynyt, halasi minua ja sanoi "Hyvää joulua, kultapieni" :´) Eli hyvin päättyi se "huono" joulumuisto.
Tai ehkä se on se eka joulu esikoisen tulon jälkeen, kun olin univajeessa, masentunut, stressaantunut ja joulu oli "mennyt piloille" kun en pystynyt taaperon kanssa laittamaan omaa joulua kotiin kuten ennen :/
Toivottavasti nyt aikuisena olet saanut korvaavia, hyviä joulumuistoja.
joulumuistoni on se kun isäni kuoli jouluyönä aivan yllättäen.
Nuori, terve mies. Sydän pysähtyi ilman mitään syytä :´(
Vei kauan saada se pois hangesta. Joulutunnelma oli poissa siellä rypiessä
1. Tämä on ensimmäisiä lapsuusmuistojani, olin n. 3v ja sinä jouluna oli taas setäni perheen vuoro tulla meille aattona (he menivät joka toinen joulu aina toiseen mummolaan ja toisen joulun he viettivät meillä eli toisessa "mummolassa", koska mamma asui meillä). Sedän vaimo kuitenkin ilmoitti, etteivät he voi tulla, koska setä on TAAS kännissä.
Isäni kuitenkin päätti hakea sedän vaimon ja serkut meille, lähekkäin kun asuttiin. Setäni kun heräsi ja huomasi, että eukko ja tenavat ovat kadoksissa, tuo tuli meidän oven taakse uhkailemaan. Isäni ja tätini (joka vietti joka joulun meillä miehensä kanssa, koska asuivat lähellä) yrittivät puhua järkeä tuolle, mutta lopulta pahan riidan päätteeksi, isäni heitti setäni lähes tulkoon niska-perse otteella pihalle ja sanoi ettei meille ole mitään tulemista kännissä. Tuosta alkoikin sitten isäni ja sedän välillä kestänyt mykkäkoulu, joka kesti 12 vuotta..
2. Kun olin 16v ja olimme tapamme mukaan viettämässä joulupäivää mummilassa ja sinne sitten tuli soitto, että isäni pitää lähteä välittömästi setäni luo. Kun me menimme paria tuntia myöhemmin kotiin ja koukkasimme sedän kautta, pihassa oli ruumisauto ja poliisit. Selvisi, että setäni oli ryypännyt itsensä hengiltä ja maksa oli poksahtanut..
3. Kun olin 17v ja en saanut mummiltani joululahjaa. Mummi tapasi antaa jokaiselle lapsenlapselleen lahjaksi rahaa ja muut saivat tuona joluna 700-1000 markkaa (itse sain normaalisti maksimissaan 300 markkaa ja olin jo tottunut siihen), mutta itse en saanut mitään. En muutenkaan ollut mummin suosikkeja, mutta vedin tuona jouluna herneet niin syvälle nenään, ettei mitään järkeä. Äitini yritti lohduttaa, että mummi vaan unohti, mutta paskan marjat se mitään oli unohtanut. Tuosta alkoi sitten puoli vuotta kestänyt mykkäkoulu, olin niin loukkaantunut tuosta. Mummi sitten kuolikin seuraavan vuoden elokuussa.
jolloin oli pakko sietää hyväksikäyttäjä sukulaismiesten (2 kpl) läsnäoloa, kun äitini oli anteeksiantavaa sorttia. Kun isäpuoli oli vielä kuvioissa, niillä paskiaisilla ei ollut astumista taloon, mutta kun äitini oli yksin, niin oltiin taas mielinkielin sukulaisäijille, vaikka tiedossa olivat heidän tekosensa.
Muutoin siis oli joulumieltä ja paljon tavallisiakin sukulaisia, mutta jatkuvana painostavana ilonpilaajina ne kaksi äijää, joita piti vältellä kaikin mahdollisin keinoin. Onneksi ovat molemmat jo poistuneet häiriköimästä, toinen kuoli, toinen on laitoshoidossa aivovamman takia.
9-vuoden jälkeen.. Vielä joka joulu tulee mieleen, oli sen verran paha paikka.
Tuli tuosta rappukäytävään karkaamisesta mieleen, että meidän rapussa 2 alkoholisti perheen lasta istuvat useasti rappukäytävässä. Ovat jo yläaste ikäisiä.
Kamalia jouluja ei ole. Yhden joulun vietin yksin ja en edes kunnollista ruokaa rahapulan vuoksi ostanut, mutta se on jäänyt mieleen yhtenä parhaista jouluista. Sain olla rauhassa ja katselin telkkaria,piirtelin, luin ja nautin vaan elämästä.
Oltiin minun vanhemmilla jouluna. Mies joi itsensä räkäkänniin. Meidän perheen jouluperinteisiin ei ole viina kuulunut. Ikinä en ole vanhempiani nähnyt humalassa. Mitään väkivaltaa ei ollut mutta hävetti ja olin todella pettynyt mieheen.
minulla oli sytostaattihoidot menossa, sain noro-viruksen, sitten lämmitys lakkasi toimimasta ja auto hajosi.
aikaisempien rinnalla, mutta sain yhtenä jouluna ruokamyrkytyksen anopin sienisalaatista, eikä se ollut järin mukavaa...
En muistakaan ihan lapsuuden jouluja, joten en osaa sanoa onko joskus ollut hyviä jouluja. Nyt teen kaikkeni, että omat jouluni ovat seesteisen rauhallisia. Sääntöni ovat: ei riitaa, huutamista, tappelua yhtään mistään. Jos mikään asia suututtaa, se painetaan villasella aaton ajan. Ei kännijuomisia. Saunaolut ja viinilasi ruoan kera "sallittu".
Oli/On lapsi. Ei onneksi tajunnut, kun isänsä pakkasi kassinsa ja lähti tyttöystävänsä luokse. Oli ollut suhde jopa 4kk:tta ja nyt jouluna sitten oli pakko paljastaa ja lepyttää omaatuntoaan. Minulta meni joulu pilalle, itkeskelin ja kyselin miksi. Sen jälkeen joka jouluna tulee se pahaolo mieleen. Olisi kertonut vaikka joulun jälkeen, niin ei olisi joulumieli kärsinyt.
Nimittäin siitä joulusta ei pahemmin muistoja ole. Koko perhe oltiin kovassa kuumeessa. Joulu meni nukkuessa, ruoka ei maistunut ja lahjatkin jaettiin nopeasti ja sitten takaisin maate. Sairastettiin influenssaa.
huonoin muistoni on joulu joskus parikymppisenä ex-poikakaverin kotona himouskovaisten vanhempien luona. Kamala höösäys ja valittelu, että eikö tytär miehineen tulekaan ja miksi ne on näin myöhässä. Sitten kun ne lopulta tulivat, niin syötiin huonoksi kuivunutta kinkkua ja muuta köyhää ja huonoa ja luettiin raamattua ja jaettiin käsittämättömät vuoret halpoja pikkulahjoja, joista mikään ei oikein kolahtanut. Mielestäni kaikki oli jotenkin niin ristiriitaista - toisaalta ylikorostettua kristillisyyttä ja toisaalta niin paljon rihkamaa ja turhaa materiaa. Olin itse tottunut jonkinlaiseen laadukkuuteen, mieluummin yksi kunnollinen ja ajateltu lahja kuin puolenkymmentä pientä, jotka vaikuttivat suunnilleen arvotuille kuin ajatuksen kanssa annetuille lahjoille. Siinä joulussa ei ollut mitään henkilökohtaista, vain tämän äidin minä-minä-minä ja Jeesus.
vanhempieni luona sitten äiti syötti nurkan takana lapsille herkkuja ja pilasi heidän ruokahalunsa. Olin siitä eri mieltä ja sanoin sen, ja jostain syystä isäni veti siitä kauheat pultit. Lähdimme ajamaan kotiin. Lunta tuiskusi eikä teitä ollut aurattu. Porvoon moottoritie oli laakeana lumikenttänä ja hirvitti, jos simahdamme sinne tai ajamme ulos.
Sen koommin emme ole reissanneet hiki otsalla jouluna.
Muutama vuosi sitten tulin töihin tapanin päivänä. Koppiin oli tuotu papparainen ( n. 70v) , joka oli omaa lapsenlasta käyttänyt seksuaalisesti hyväksi joulun ajan. lapsi oli 6 vuotias.
Vaikka ei oma kokemus, muistuu tämä kuusivuotias joka joulu mieleeni.
Tätini tapettiin jouluaattona, asui kaukana ja en kauhean usein nähnyt, mutta isälle oli kuitenkin sisko. Oli töissä jouluaattoaamuna ja paikallinen juoppo tuli vaatimaan olutta ilmaiseksi kaupasta. Tämä täti ei antanut, asiasta alkoi tulla riitaa ja täti lähti juosten karkuun. Pihalla tämä juoppo sai kiinni ja iski puukolla selkään kolmesti. Täti menehtyi samantein.
Kaveri tappoi itsensä lääkkeillä, seuraavana jouluna toinen kaveri puukotti äitinsä :/