Mistä muuten johtuu joidenkin ihmisten täydellinen kyvyttömyys

Kaikki elämässä toimiminen on vain asiakkuutta, koulussa, päiväkodissa, lääkärissä, missä tahansa. Aina ollaan vaan käsi ojossa vaatimassa sitä tätä ja tota, eikä mistään haluta ottaa vastuuta tai tehdä itse mitään.

Jo kotoa omaksutaan se malli, että mitään ei tartte tehdä jos ei huvita ja kyllä yhteiskunta elättää. Itselläni on tälläinen tuttava ja en jaksa kuunnella hänen "on se epistä kun jollain on rahaa omakotitaloon" juttujaan. Ne jotkut yleensä ihan itse omalla työllään ne rahat tienaavat.

On aina saanut kaiken mitä on halunnut ja vanhemmat ei ole pystyneet yhtään laittamaan vastaan. Tyyliin no jos sun on ihan pakko saada, niin niin kai sitten.

Sanotaan että voi kultamussukka, äiti ei voi nyt antaa karkkia koska ei ole karkkia (vaikka olisikin), mutta ostetaan heti seuraavalla kertaa kaupasta! Pitäisi sanoa että joo, karkkia on, mutta ei, sitä ei nyt saa. Piste.

Mikään ei ole koskaan omaa syytä, yhteiskunnan pitäisi vaan tukea ja ymmärtää

Lapsen omaehtoinen tekeminen on estetty pikkulapsena hyssyttämällä tunteet piiloon, kieltämällä kaikki sotkeminen ja riehuminen yms, jolloin ainoa tapa, jolla lapsi on saanut hyväksyntää on ollut avuttomuus ja saamattomuus. Näen tätä lähipiirissäni joskus, ja ihmetyttää miten vanhemmat eivät anna lastensa tehdä mitään mitä he itse haluavat tehdä, vaan kaikki omaehtoinen tekeminen kielletään ja tilalle annetaan karkkipussi ja video.

Kotoa kai tuommoinen on lähtöisin. Säälittää lapset joiden vanhemmat eivät osaa opettaa lasta tekemään oman toimeentulonsa eteen mitään.

..mutta opetan lapselleni sitä että kunnioitetaan rahaa (joka ei kasva puussa)! Olen kiitollinen jokaisesta eurosta ja usein maksan sellaisiakin laskuja "omista" rahoistani jotka voisin maksattaa saamani tuen ohella sossussa. Leipäjonoissa en käy sillä budjetoin saamani tuet tarkasti ja koen että leipäjono on ensisijaisesti niille, joilla menee minuakin huonommin (asunnottomat jne.).



Ikävä sanoa tätä, mutta jokainen muu tietämäni "elätti" ei ole tippaakaan kiitollinen yhtään mistään :(. Koko ajan nuristaan siitä tuet ovat liian pieniä, käydään siellä leipäjonossa vaikka raha riittää ihan hyvin muutenkin, ei osallistuta työkkärin kursseille ja/tai lintsataan sieltä jollain tekosyyllä...huhhuh.



En tiedä vaikuttaako taustani. Olen itse ns. ylemmän keskiluokan perheestä, jossa tehtiin töitä 15-vuotiaasta ja oli siis varaa siihen omakotitaloon, mökkiin, jne. Koska joku sitä kysyy jossain vaiheessa, kerron jo nyt että minulla on pahoja mt-ongelmia jotka estävät työssäkäynnin sekä opiskelun, mutta eivät ihan "riitä" että pääsisin sairaalaan hoitoonkaan. Viimeksi kun kävin itkemässä päivystyksessä, sanoivat suoraan että koska olen äiti(!), minun "täytyy nyt vaan yrittää jaksaa vaikka sinulla onkin selkeä tarve psykoterapialle ja ehkä hoitojaksolle osastolla". Onneksi mieheni hoitaa hienosti lastamme kanssani...muuten en jaksaisi. Jää kyllä lapsiluku yhteen tilanteeni takia, mutta ei voi olla itsekäs näissä olosuhteissa...:(

Jaksamista! Kyllä minä sinunlaistesi takia mielelläni veroja maksan. =))) Ja kyllä se siitä vielä paremmaksi muuttuu, silloin voit antaa panoksesi takaisin. Tosin lapsen kotihoitokin on panostus...



ap

omista ongelmista; kaikki on eppaa



Ei haluta katsoa totuutta silmään ja myöntää että minä olen oman onnen seppä

sotkemalla ja riehumallako sitä vastuuta oppii ottamaan???



Käytöstavat on kuitenkin asia erikseen...

täällä av:lla aina väitetään, että se on tuo rajattomuus. Jotenkin en jaksa uskoa, että kyse on aina ja vain siitä. Koska rajattomia vanhempia on sangen vähän - tai ainakaan minä en ole sellaiseen koskaan törmännyt.

Kyllä (lähes) joka perheessä on rajat, mutta ne vain koskevat eri tilanteita.

Minä aikanani kritisoin veljeni perhettä, kun pienet lapset saivat ihan kaikki lelut ja saivat itse valita nukkumaanmenoajat.

Tänä päivänä nuo kaikki kolme lasta ovat niiiiin hyväkäytöksisiä ja fiksuja, ettei ole tosikaan. Jälkiviisaana olen ymmärtänyt, että vanhemmat pitivät tärkeämpänä rajoja käytöstavoissa kuin siinä, että he olisivat vahtineet videoiden katsomista.

Minulla taas on täysin erilaiset rajat, koska pidät erilaisia asioita tärkeänä. Ja kaverillani taas erilaiset.

Lapsen omaehtoinen tekeminen on estetty pikkulapsena hyssyttämällä tunteet piiloon, kieltämällä kaikki sotkeminen ja riehuminen yms, jolloin ainoa tapa, jolla lapsi on saanut hyväksyntää on ollut avuttomuus ja saamattomuus. i]

Olen lto ja monesti miettinyt sitä, kuinka eri tavalla vanhemmat suhtautuu eri asioihin. Kun kerron toiselle vanhemmalle, että sun lapsi puri tänään kaveria, hän vain vähän hymähtää, mutta on sit tiukkana lapselle kun lapsi ei ole pitänyt huolta hansikkaistaan tai ulkohousut on hiekkaiset tms. Toiset nostaa sosiaaliset taidot ja erityisesti säännöt toisten ihmisten kohtelusta tärkeimmiksi arvoiksi, niinkuin itsekin teen. Voidaan olla tosi johdonmukaisia ja tiukkoja muutamissa asioissa (eli rajat on), mutta kaikki valitsee omien arvojensa perusteella, tietoisesti tai tiedostamatta, ne mihin panostaa.

.Minä luulen, että se lähtee jo kotoa.

jotka on saanut aina kaiken. esim. sen ilmapallon kaupasta vaikka niitä 20 olis jo valmiina kotona.