Kysyvätkö isovanhemmat teiltä vanhemmilta mitä ostavat joululahjaksi

aina ovat kysyneet vanhemmilta, mutta usein täydentäneet kysymystä myös lapselta itseltään kysymällä. Siis sen ikäiseltä lapselta, joka osaa puhua. Sitten ovat näiden tietojen pohjalta harkinneet itse oman päätöksensä.

ja myös kohta 5 v täyttävältä itseltäänkin, mutta tämän kuvaukset leluista yms ovat monesti niin kummallisia,että ei niiden pohjalta voi mitään ostaa... Toinen lapsi täytti vasta vuoden.

Anoppi ei ikinä ole kysynyt keneltäklään mitä haluavat synttäri- tai joululahjaksi. Eipä hän ja appiukko juuri koskaan mitään lahjoja anna, mutta jouluisin kun olemme mieheni kanssa saaneet kumpikin aina paketin, niin siellä on aina ollut jotain super-kallista mitä emme tarvitse emmekä oikeasti haluaisikaan. Minulle anoppini on alkanut kerätä kallista astiasarjaa, vaikka me itse olemme jo pitkään keränneet toista edullisempaa sarjaa.

Nyt kun meillä on lapsikin pian 2v , niin hän on saanut tähän mennessä heiltä yhden paketin (viime jouluna) ja siinäkin oli keramiikka-astioita ja silloin lapsi oli vielä vajaan vuoden ikäinen.

Ei mitenkään halpoja ne muutamat lahjat mitä ollaan saatu, ja olen tyytyväinen että anoppi on meitä muistanut. Kuitenkin vinkiksi muille, että kannattaa kysyä mitä ihmiset haluavat jos itse haluatte heille antaa lahjoja.

niin tulisi ehkä tarpeeseen paremmin sopivaa. Oma äitini kysyy aina toiveita ja jonkin niistä sitten toteuttaa.

lapset 3v ja 10 kk



kolmevuotiaalta jo kyselee toiveita

Yleensä eivät kuitenkaan osta sitä mitä lapsi toivoo. Kun se on kuulemma niin ennalta arvattavaa.... Sitten ovat pettyneitä kun lapsi ei olekaan innoissaan juuri siitä lelusta jonka he ostivat (kun oli jotain ihan muuta kuin toivoi) ja marttyyrina valittavat että he eivät ikinä osaa ostaa oikeaa lahjaa. Tuo on minusta outoa, kun kerta itse kysyvät toiveita... Olisivat sitten kysymättä.

haluaa pikkuveljensä kanssa lahjaksi. Miehen kanssa otettiin just yhteen kyseisestä asiasta, mielestäni anopin pitäisi kysyä molemmilta.. Anopille ei kuulemma voi asiasta sanoa kun on jo melkein 70v.

Toki vanhemman pojan kanssa jo juttelevatkin että mitä on joulupukille kirjoittanut. Mutta me kerromme raadollisen yksinkertaisesti mitä ostavat. Lego-paketistakin numerokoodi ja mistä sen löytää.



Näin on helpompaa kaikille. Lapsi saa juuri sen minkä haluaa ja isovanhempien ei tarvitse miettiä päätään puhki sopivaa lahjaa.

13-vuotiaalta kysyvät suoraan häneltä itseltään.

lapset luulevat että tonttu vie lapun pukille, mutta todellisuudessa lappunen menee isovanhemmille jotka toteuttavat kaikki toiveet. Toiveita on yleensä 3-4 per lapsi. Itse emme osta mitään lahjoja, sillä noiden toiveiden lisäksi saavat kummeilta ym. lahjoja.

Ei sekään ole aina kivaa, aina pitää olla sanomassa tai pikemminkin "tilaamassa" jotain. Kaiken huippu oli, että viime vuonna tarjoutui laittamaan lahjakortin markettiin, "niin saatte sitten itse ostaa jotain." Arvostaisin ihan oikeasti pientä omatoimisuutta, koska hänellä on vain kaksi lastenlasta jolle ostaa lahjoja ja meillä itsellä on muutenkin miettimistä, ostamista ja tekemistä ihan riittävästi. Mutta ei, anoppi ei yksinkertaisesti osaa ostaa koskaan mitään ilman että hänelle annetaan tarkat ohjeet.

Ensin lapsilta, 6, 7 ja 9 v, sitten saattavat tarkistaa vielä meiltä. Legoissa mekin on annettu ihan se numerokoodi. Nuorin toivoi pehmokoiraa, sekin näytettiin lelukuvastosta, kun oli oikeastaan lapsen ainoa toive, niin saa ainakin oikean elukan :) Meillä kysyneet lapsilta siitä lähtien kun olleet jotain 3-4 vuotiaita, tosin varmistaneet vielä ettei kukaan muu ole samaa ostamassa. Helppoa kaikille vaikka sitten vanhemmat tietääkin aika tarkkaan mitä lapset tulee saamaan, mutta haitanneeko tuo mitään.

Ostamme itse vain yhdet lahjat lapsille ja muut toiveet välitämme eteenpäin kummeille, isovanhemmille ja muille läheisille.