Onko kellään kokemuksia perheterapiasta
Meidän perhe on sellaiseen päässyt lapsen pienten oireiden takia. Perheemme on normaali perhe eli ei mitään alkoholi tms ongelmia. Olemme nyt käyneet siellä muutaman kerran, mutta joka kerran oloni on tylsistynyt kun tulemme sieltä. Aluksi terapeutit juttelevat meidän kanssa kuulumisia ja se tuntuu jo jotenkin teennäiseltä sen jälkeen sitten pelataan jotain pelejä (jotka eivät minua kiinnosta ollenkaan) joista kyllä lapset tykkäävät. Olenkin miettinyt että mitä ne meistä saavat irti tuollaisella tavalla kun minä puhuisin mieluiten ja muu perhe voisi pelata. Mietinkin että käymmekö siellä ihan turhaan? Onko kellään kokemuksia kertoa+
Kommentit (15)
Eikö kellään omaa kokemusta asiasta?
Olen ollut harjoittelussa psykoterapiataitojen insituutissa. Perheterapia perustuu hyvin pitkälle siihen että aluksi terapeutit tarkkailevat sitä miten te perheenä toimitte ja kommunikoitte keskenänne. Jonkun tällaisen kerran jälkeen pääsette varmasti enemmänkin keskustelemaan siitä mitä he ovat huomannee yms. Mutta he eivät todellakaan itse kerro teille mitään, vaan yrittävät saada teitä itseänne huomaamaan asioita ja tekemään johtopäätöksiä. Jos asenne on se ettei voisi vähempää kiinnostaa etkä halua antaa kaikkeasi tälle asialle, ette varmasti tule hyötymään siitä juuri mitään. Jotta jotain muutosta tapahtuu, se muutos on tehtävä itse, kukaan ei sitä tee teidän puolesta.
Koenkin että pelaaminen on minulle pakkopullaa koska en oikeastikkaan tykkää pelata kotona mitään lautapelejä kun en ole kiinnostunut niistä samoin en tykkää piirtämisestä, koska sitäkään en osaa mitä siellä tehdään myöskin. Minä mieluiten puhuisin asioita, mutta muu perhe ei ole puhumisesta niin kiinnostunut. Näin ollen meillä on perheessä eri tavat käsitellä asioita joten minä joudun suoraan sanoen näyttelemään kiinnostunutta pelaamisesta ja piirtämisestä. Silloin taas kun puhutaan jotain niin minä joudun vastaamaan asioihin yksin kun muut ei puhu mitään ja tulisi vain hiljaisia pitkiä taukoja joten voimmeko käydän yhdessä tuollaisessa paikassa kun olemme niin erilaisia ja mitä ne oikein ajattelevat meistä ?
Älä myöskään puhu muiden "suulla", kerro siis omat mielipiteesi ominasi.
et osaa asettua lapsen asemaan, hassutella, leikkiä ja puhua lapsen kieltä. Luuletko, että lasta kiinnostaa kuunnella, kun sinä keskustelet ja teoretisoit?
viitsi asettua lasten tasolle, niin kyllä syyt ongelmiin jo taitaa löytyä tuosta. Vai mitä mieltä itse olet?
Narsisti en tunnusta olevani vaan en tiennyt että perheterapia on tälläistä jossa pelataan ja piirretään. Näistä asioista en vain satu tykkäämään. Tokikin osallistun niihin, mutta terapeutit kyllä aistivat että en ole aidosti mukana asiassa, mutta onko sillä sitten niin merkitystä?
mistä muista asioista et satu tykkäämään? mistä asioista haluaisit jutella terapiassa? missä koet että teidän perheessä se ongelma on?
mun mielestä ongelma näkyy noissa sun teksteissä jo ihan selvästi.. et osaa kommunikoida perheesi kanssa tai nauttia samoista asioista kuin he... ajattelet nähtävästi lähinnä itseäsi ja sitä mitä sinua huvittaa tehdä... onhan se nyt ihan karmeeta jos joudut omien lastesi kanssa pelamaan.. hirvee kohtalo, voivoi..
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut harjoittelussa psykoterapiataitojen insituutissa. Perheterapia perustuu hyvin pitkälle siihen että aluksi terapeutit tarkkailevat sitä miten te perheenä toimitte ja kommunikoitte keskenänne. Jonkun tällaisen kerran jälkeen pääsette varmasti enemmänkin keskustelemaan siitä mitä he ovat huomannee yms. Mutta he eivät todellakaan itse kerro teille mitään, vaan yrittävät saada teitä itseänne huomaamaan asioita ja tekemään johtopäätöksiä. Jos asenne on se ettei voisi vähempää kiinnostaa etkä halua antaa kaikkeasi tälle asialle, ette varmasti tule hyötymään siitä juuri mitään. Jotta jotain muutosta tapahtuu, se muutos on tehtävä itse, kukaan ei sitä tee teidän puolesta.
Entäpäs jos ei itse tee mielestään mitään väärin? Onpas sinulla ylimielinen asenne. Tai tekee, mutta minkäs sille mahtaa sitten? Katselevat päältä, että ei noin, Pertti?
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut harjoittelussa psykoterapiataitojen insituutissa. Perheterapia perustuu hyvin pitkälle siihen että aluksi terapeutit tarkkailevat sitä miten te perheenä toimitte ja kommunikoitte keskenänne. Jonkun tällaisen kerran jälkeen pääsette varmasti enemmänkin keskustelemaan siitä mitä he ovat huomannee yms. Mutta he eivät todellakaan itse kerro teille mitään, vaan yrittävät saada teitä itseänne huomaamaan asioita ja tekemään johtopäätöksiä. Jos asenne on se ettei voisi vähempää kiinnostaa etkä halua antaa kaikkeasi tälle asialle, ette varmasti tule hyötymään siitä juuri mitään. Jotta jotain muutosta tapahtuu, se muutos on tehtävä itse, kukaan ei sitä tee teidän puolesta.
Mitähän tuollaisesta tarkkailusta oikein on hyötyä, jos terapeutit eivät sitten ymmärrä, miksi kommunikoinnissa on vikaa, ja opeta miten se muutetaan? Mitä hyötyä on näyttää perheele missä vika on (moni sen tajuaa jo itsekin), jos ei osata auttaa ratkaisemaan vikaa?
Perheterapia eri ikävaiheissa - Lapset ja nuoret: https://mielipalvelut.fi/artikkelit/perheterapia-eri-ikavaiheissa-lapse…
Suosittelen lukaisemaan!
On, nainen saa liitolaisen syyttämään miestä kaikessa ja mitä mies siinä pystyy tekemään kun kuuntelemaan syyttelyä kuinka naiset tekevät kaiken täydellisesti ja kaikki on aina miesten vikaa. Tuon kokemuksen jäljiltä jos yksikin nainen alkaa ehdottamaan pariterapiaa se suhde päättyy heti siihen ehdotukseen
on perheterapeutti. He seuraavat perheen sisäistä kommunikointia kun esim. pelaatte keskenään. Yrittävät sitä kautta löytää syitä lapsen oireiluun. Perheen touhutessa yhdessä saavat siis tärkeitä johtolankoja. Ei kannata teeskennellä vaan käyttäytyä ihan normaalisti (huomaavat myös teeskentelyn).