Mitä teen melkein 5v. tytön kanssa, joka ei meinaa uskoa mitään???

Tuo jatkuva komentaminen ja samoista asioista muistuttaminen kuuluu vanhempien luontaisetuihin noin 2-vuotiaasta täysikäiseksi. On tietysti turhauttavaa, mutta kuuluu kasvatukseen. Tietysti lapsi pitää saada komentohetkellä tottelemaan ja vanhat hyvät konstit kiristys, uhkaus lahjonta tepsivät kyllä! Lapsen pitää vaan jostain syystä saada kokeilla vieläkö tänäänkin on samat säännöt voimassa kuin eilen. Jossain vaiheessa kovimpaakin päähän menee sitten perille, että meillä / yhteiskunnassa vain tehdään näin, tämä yksi asia alkaa sujua. Samalla tulee tietysti jokin uusi asia josta sitten väännetään kättä seuraavaksi.



Voimia kaikille kasvatusrumpaan!

Ei kuuntele, ei tee niinkuin sanotaan, joka päivä pitää räjähtää jostain pikkuasiasta kun mitään vaan ei tapahdu tai puuhaa vaan omiaan, tai tekee niin kuin just kiellety

Sitä kestää meinaan reilusti yli 6-vuotiaaseen asti ja alkaa taas 7-8-vuotiaana. Onneks olkoon, sulla on lapsi, jonka tarvii "rähjätä" jotta tulee pärjäämään tässä pahassa maailmassa! Eihän se tiedä mistään mitään jos se ei kokeile ja kasvata sitä luonnettansa. Olishan se ihan hirveetä jos olis autistinen lapsi joka vaan istua möllöttäisi.

maillä 5v poika joka ei usko mitään ja komentaessa vaan nauraa.



jäähy penkkiin on varmaan kohta kulunut pepun kuva, niin tutuksi tuo penkki on käynyt.

et lapsi on terve.Ei vaan haluais aina suuttua ja huutaa, mut hermo vaan on niin kireellä. Entäs sitten kun on kiire ja mitään ei vaan tapahdu. Kuuluu varmaan ikään, mut millon alkaa uskomaan?? Mikä auttaa?

Eli lapsen on tajuttava, että kun äiti sanoo jotain , niin myös tapahtuu teki hän itse mitä tahansa tai sitten jos tilanne sen sallii ninn lapsen annetaan pitää päänsä ja kokea itse aiheuttamansa epämukava olo. Joten jos lapsi kiukettelee ja sanot, ettei tänään tv:tä katsota tai pelata tietokoneella ja jos kiukuttelu jatkuu, niin selvä peli, elektroniikkavapaus on aiheellinen. Tai esim. yöpuku päällä saa meillä mennä tarhaan, kauppaan, kirkkoon jne. jos ei haluta vaihtaa vaatteita (käytännössä kerran kokeiltu ja nyt ei tarvitse kuin muistuttaa asiasta, niin vaatteet menee päälle). Tiedän myös tapauksen, jossa neiti alle kouluikäinen ei halunnut saappaita jalkaan sateella eikä äiti antanut muitakaan kenkiä kasteltavaksi. Käveli pienen matkan (n100-200m) sukkasillaan. Seuraavana aamuna kelpasivat saappaatkin.



Pääasia näiden eri-ikäisten muksujen kanssa on olla jämerä, vaikka se aiheuttaisikin uuden kiukun. Meillä mm pisimmät elekrtoniikkavapaudet ovat kestäneet viikon. Auttoi ihmeesti ko tilanteen ratkaisuun yhden jääräpään kanssa.

kuulla, että muillakin... Mä välillä epäilen omia kasvattajankykyjäni hyvin vahvasti.



Voimia vaan sinne!