Mistä ammatista tavallinen ihminen voi olla ylpeä? Ihan mistä vaan

olla ylpeä. En pidä mitään ammattia tai tutkintoa toistaan parempana, vaan kaikki työ on yhtä tärkeää ja arvokasta. Ja jos vielä pitemmälle mennään, niin joku "kunniatonkin" ammatti voitaisiin sallia arvostettuna ammattina muiden joukossa.

Siis koen tekeväni tärkeää työtä. Ja kun teen sen niin hyvin kuin ikinä osaan ja voin, niin voin arvostaa itseäni.

minä olen kans lastenhoitaja ja olen kyllä ylpeä ammatistani, joudumme aikalailla järjestämään lapsille "hyvät" oltavat n.10 tunniksi päivässä...

Lastenhoitajalla pieni palkka ja vanhemmat ei arvosta. Ehkä siksi omakin arvostus laskenut.

koulutuksen puolesta opettaja, enkä kyllä arvosta itseäni sen osalta ollenkaan. Opettajaksi pääsyyn ei vaadita ihmeitä, ja työ on äärettömän tylsää sekä huonosti palkattua. Yritän siis keksiä jonkun toisen ammatin. Arvostaisin itseäni esim. aivokirurgina.

itse olen ammatistani äärettömän ylpeä. Mulla on aivan mieletön tietotaito jota käytän työssäni ja siitä olen mielettömän ylpeä.

lukiostani kuuden ällän oppilas luki koulunopettajaksi.

Ja jotkut piti sitä tragediana

antaa sama arvo myös muille ammateille.

Minusta mistä tahansa ammatista voi olla ylpeä, ja pitääkin. Eikä tarvitse olla työsuhteen vakituinen, että saa olla ylpeä, aika moni meistä aloittaa määräaikaisena tai sijaisena.



No joo, joku tupakkatehtailija tai huumekauppias voisivat olla esimerkkejä ammateista joita en arvosta kamalasti... Mutta kaikista 'kunnon' ammateista voi olla ylpeä.

Ja menneisyys on menneisyyttä, ei kukaan ole täydellinen.



Ja vähän itsetuntoa, tuohan on ihan hyvä koulutus :)

menneisyys olisi mikä tahansa. ap

nuorena erittäin ylpeä siivotessani, kun minulle sanottiin, ettei kukaan ole koskaan pessyt em. tehtaan vessaa niin hyvin kuin minä. Tämän siis tuli sanomaan minulle yksi tehtaan naistyöntekijä ja se on jäänyt enemmän kuin mieleeni ja siitä on kuitenkin jo 18 vuotta aikaa (ja jaksan tuon aina mainostaa miehellekin, kun väittää, etten ole kiinnostunut siivoamisesta ;-) ). Tuo oikeastaan on ollut sellainen ns. opetus, etten voi ymmärtää edes, että jotakin ammattia pidetään jotenkin vähempi arvoisena. Melkeinpä voisi sanoa, että itse arvostan eniten niitä, jotka jaksavat tehdä jotain todella raskasta työtä, jossa saa työn jälkensä upeasti näkyviin ja jos sen työnsä hyvin tekee! Nykyään olen akateeminen "toimistorotta", mutta ihan ylpeä työstäni silti :-)

Minä olen tehnyt jos minkälaisia hanttihommia ennen nykyistä, vakituista ja varmaan suht arvostettuakin virkaani. Olen kyllä tuntenut ylpeyttä joka kerta, kun olen johonkin työhön kiinni päässyt, oli se sitten kaupan kassa tai raksan maalariapulainen. Sellaiset ihmiset, jotka kuvittelee pelkän ammattinsa tai työpaikkansa perusteella olevansa jotenkin muiden yläpuolella, ovat ihan hirveän ärsyttäviä.

Kun on lama-aikana valmistunut, oppi arvostamaan kaikkea työtä. Itsekin olen monia töitä tehnyt. Nykyään olen sairaanhoitaja ja olen todella ylpeä ammatistani ja ammattikunnastani. Mieheni on kokki ja myös hänen työstään olen todella ylpeä, olen oppinut että hänellä ja kollegoillaan on kova työmoraali ja keskinäinen kunnioitus.

Jos ajatellaan vaikkapa nuorisotyöntekijää/sossuntätiä; heillä ei ehkä edes ole "kunnon koulutusta" (voi olla niin vanha ettei koulutusta "ole", tai toisaalta alaa vaihtava opiskelija jne.) mutta hän voi KONKREETTISESTI vaikuttaa moneen nuoreen, auttaa ja tukea heitä jne. ja saada heistä kunnon kansalaisia ja estää heidän päätymisesntä linnassa istuviksi narkomaaneiksi tmv.



Voiko tuota mitata rahalla? Onko moni em. alan ammattilainen aliarvostettu? Ei ja kyllä.



Yksi "pelastettu" nuori säästää PALJON rahaa valtiolta/kunnilta (ei sossuntukia pummille, ei hoitolajaksoja riippuvuksien vuoksi, ei sijasperhettä lapsille jne.) vaan työssä oleva ihminen joka hoitaa itse lapsensa ja maksaa verot.

Ja se "pelastus" ei aina edes vaadi paljoa...! Eli mikään ihmeidentekijä ei tarvitse olla, vaan vähän tukea ja välittää (toki osa kaipaa enemmän ja osa vähemmän apua) hukassa olevasta lapsesta/nuoresta.

maistereita. Itse olen sosiaalityöntekijä ja koulutukseltani VTM. Työtä on paljon ja on kova kiire. Koitan tehdä työni niin hyvin kuin mahdollista. Tästä työstä tuskin kuitenkaan jään eläkkeelle, on niin raskasta ja kuluttavaa.

Siivoojan työtä. Olen joskus miettinyt miltä kaikkialla näyttäisi, jos siivoojia ei olisi. Esim. yleiset julkiset tilat, kauppakeskukset, ihan kaikki missä on siivoojia.. Ja kuinka aliarvostettua se työ on. Okei, sitä osaa tehdä kuka vaan, mutta kuka sitä jaksaa tehä. En minä ainakaan ja sillä palkalla..

on koulutus kaikilla. Ei kuka tahansa pystyisi tekemään sitäkään työtä. Täytyy tietää paljon erilaisista aineista ja materiaaleista. Itse voisin hyvinkin työskennellä siivoojana. Arvostan sitä työtä kovasti.

On esim. asiakkaan näkökulmasta aivan erilaista mennä bussiin jossa on huono asiakaspalvelija kuskina, kuin sellaiseen bussiin jossa on ihana palveluhenkinen ihminen joka katsoo silmiin ja tervehtii hymyillen. Toivottavasti jälkimmäinen todellakin on ylpeä itsestään parantaessaan monen aamua.



Myös ns. "tärkeissä" ammateissa (oletetaan nyt että ei ole tärkeää ajaa bussia niin että sadat ihmiset pääsevät sinne minne pitääkin...) kuten esim. sairaanhoitajissa on niitä joilla on paljon syytä tuntea ylpeyttä ammatistaan, ja vastaavasti niitä joiden pitäisi hävetä.