Lue keskustelun säännöt.
En "osaa" leikkiä lasteni kanssa
24.04.2009 |
Kellään muulla samaa ongelmaa??
vanhempi lapseni on jo yli 2v ja en vain osaa leikkiä lasteni kanssa. ei riitä mielikuvitus. piirretään ja käydään leikkipuistossa mutta leikkimisestä ei tule mitään. jaksaa yleensä korkeintaan vartin mun tylsiä leikkejä ja isänsä kanssa saattaa leikkiä parikin tuntia samoja juttuja. tuntuu että olen ihan p**ka äiti kun en edes leikkiä osaa.
Kommentit (8)
et ole huono äiti! Teet sitä mitä osaat eli piirtelette, käytte leikkipuistossa ja vaikka luette ja laulatte yhdessä. En minäkään jaksa/osaa leikkiä poikani kanssa. Lähinnä katselen kun hän leikkii omia juttujaan ja kommentoin sitten jos hän jotain minulle sanoo.
Hyvä, että lapsesi leikkii isänsä kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta sille tuntuu yllättävän hyvin kelpaavan se että teen jotain sen vieressä ja välillä kommentoin sitä mitä se leikkii.
Esim. luen naistenlehteä lattialla kun se rakentaa legoilla vieressä. Tai rakennan itse legoilla jotain samalla kun katson telkkaria, ja lapsi rakentaa omaansa. Välillä näytetään aikaansaannoksiamme toisillemme. Ei me pystytä yhteistä rakentamaan, kun lapsi (3v) koko ajan päsmäröi sitä leikkiä ja on sitä mieltä että mä en saa laittaa palikoitani siihen mihin yritän laittaa.
lohdutti tietää että muillakin on sama "vajaavaisuus". :)
ap
Meillä ainakin isillä riittää mielikuvitusta lapsen leikkikaveriksi ja äiti tekee sillä aikaa ruokaa ym kotihommia. En todella kanssa jaksa enkä osaa hyvin leikkiä.
Äidin kanssa opetellaan ruanlaittoa, leipomista, pyykkien laittoa ja jumppaamista ym pikku äitien taitoja yhdessä ja nautitaan yhdessä tekemisestä eikä niin paljon leikitä...
vähän noin ja sitten mä aina ajattelin, että kumma, kun äiti ei leikkinyt. Nyt vasta, kun sain oman lapsen, niin ymmärrän hyvin. Sain lapsen lähes nelikymppisenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en myöskään ole mikään mestarileikittäjä. Välillä näytän mallia miten jollain lelulla voisi leikkiä, voin lukea kirjaa, voidaan piirtää jne, välillä riehutaan ja peuhataan yhdessä, mutta en osaa olla mikään leikkitäti lapselleni. Olen kyllä lähellä ja saatavilla jos jotain tulee.
Tunteet on vähän ristiriitaiset. Toisaalta järjen ääni minussa sanoo, että äidin tai isän tärkein tehtävä ei ole olla lapsen leikittäjä, vaan kasvattaja. Koetan ajatella, että on vain hyvä, että näytän lapselleni elämisen mallia tekemällä kotitöitä jne. Toisaalta taas tunnen ihan hirveää syyllisyyttä (mistä lie vauvalehdistä ja mediasta se tuleekin...) siitä, etten jatkuvasti leiki ja "viritä" lastani.... *huoh* Viritä= siis anna virikkeitä... :D
Mä uskon myös siihen, että jos ihan jatkuvasti järjestää lapselleen virikettä ja ns. kehittävää tekemistä, on suuri vaara että lapsesta tulee levoton ja hänen oma mielikuvituksensa ei pääse valloilleen. Jokainen meistä tarvitsee välillä omaa rauhaa ja hiljaisuutta, myös lapsetkin.
kyl lapset itse petaavat leikkinsä. Iskät ehkä osaakin erilailla ja ei siinä kai mitään väärääkään ole. En minäkään leiki lasteni kanssa. Korkeintaan olen aloittamassa leikin ja se riittää. Mulla jo sen verran isoja lapset että pystymme pelamaan pelejä yhdessä ja se on ihan hauskaa. Jopa muistipelin peluu on hauskaa lasten kanssa ja just piirtelyt yms. muu yhdessä olo riittävät ja äitikin jaksaa. Ainakin yleensä:)
En minäkään osaa leikkiä, lapset 5v ja 3v. Mies osaa, minä en ja kyllä me pärjätään. Minä luen, piirrän, askartelen, laitan ruokaa lasten kanssa, olen ulkona, peuhaan jne, mutta en leiki. Kyllä se joskus minustakin hassulta tuntui, että miksi minä en osaa. Sitten ajattelin, että minä voin tehdä lasten kanssa muita juttuja. Tunnun minä lapsille kelpaavan näinkin. Kyllä sinäkin kelpaat:)