Apua isälle!!!!!
Mitä tekisitte, jos teidän puolisonne tärkein ihminen olisi hänen sisarensa tai veljensä? Sinä olet vasta toiseksi tärkein ja puolisosi elää elämäänsä sisarensa/veljensä kanssa, josta ei voi olla erossa päivääkään? Et voi kertoa puolisollesi mitään asioita luottamuksella jne., kun kaikki asiat menevät samalla sisarelle, ette voisi suunnitella mitään oman perheen kesken jne...
Alkaa vituttaa ja olen jo aika masentunut! Puolisoni vaan miettii eroa, kun ihmettelee, että miksi olen omissa oloissani...
Kommentit (2)
lueskelin tuossa viestisi ja totesin että ex miehelläni oli sama että siskolle piti kertoa kaikki asias eli salaisuusia ei pystynyt mies pitämään ollenkaan. Suku piti kovasti yhtä ja olimme tiiviisti sukuloimassa joka viikonloppuna lastemme kanssa. Itselläni on suku vähän hajallaan ympäri suomea joten aina käytiin siis mieheni sukulaisia tapaamassa ja minustakin tuntuivat kaikki jo todella läheisiltä... ehkä liiankin... Erosimme kolme kuukautta sitten, mieheni äiti ei tullut lapsemme synttäreille, ristiäiset viikko sitten kestivät tasan pakollisen osuuden ja sinnekkään ex anoppi ei tullut paikalle. Tuntuu kun olisi menettänyt ison osan elämästäni vaikka en ollut tietääkseni mieheni suvun kanssa naimisissa, mutta näin siinä kävi tiiviin yhteisön takia jossa minusta tuli yhtäkkiä se ex vaimo ja miehesäni surija... KUMMA JUTTU EIKÖS.
Olette saaneet miehenne kanssa eirilaisen kotikasvatuksen ja ns. erilaiset eväät omaan elämäänne. Meillä on samankaltainen tilanne.
Itseni on kasvatettu siihen, että oma suku on kaikki kaikessa. Äidille ja sisaruksille kerrotaan kaikkia asiat, omaan sukuun pikkuserkkuja myöten pidetään läheisiä välejä läpi elämän. Tämä on meidän suvun kasvatus- ja toimintamalli.
Mieheni on taas saanut aivan toisenlaisen kasvatuksen. Heillä on ajatus, että kukin pärjää omillaan ja suku on jossakin, joskus vain rasitteena.
Minun mieheni saa minulta erilaista rakkautta kuin sukuni eikä niitä asioita voi verrata keskenään. Mies ja suku eivä siis mitenkään kilpaile huomiostani, koska kilpailutilannetta ei ole. Tosin itsekin jaan kaikki ilot ja surut sisarteni kanssa, koska se kuuluu meidän perinteeseen. Aluksi mieheni ei sitä ihan ymmärtänyt, mutta vuosien varrella tilanne on muuttunut.
Nyt miehenkikin osaa jo arvostaa sitä, etttä jos järjestetään talkoot tai muuten tarvitaan vaikkapa muuttoapua, niin minun suvustani on samantien tulossa vähintään 20 henkilöä mukaan. Hänen suvustaan ei kukaan ole kiinnostunut mistään yhteisistä asioista, mikä nykyisin miestäni hieman harmittaa.
Ei sukurakkaus ja yhteisyys säily, jollei sitä pidä yllä. Mielestäni miehesi suhtautuminen sisaruksiinsa on ihailtavaa eikä sinun pidä siitä mieltäsi pahoittaa. En usko, että he toimivat sinua vastaan. Heillä on vaan niin ihana yhteisöllisyys, johon sinunkin kannattaisi pyrkiä mieluummin kuin rakentaa katkeruuden verkkoja.