Kenen idea oli "tehdä" lapset?

Esikoisemme syntyi aikalailla 10 -vuotis hääpäiväksi. Niiiiin moni miehen kollega antoi meille tämän neuvon, kun menimme naimisiin.



Toki riippuu siitä, kuinka vanhana siippansa takaa. Minä sain esikoisen 32 v. Ei ollut rajoite eikä taakka. Koska minulla ei ENÄÄ ollut mihinkään kiire.

Näin totesin miehelleni. Olen ihan väsynyt heihin, elämä tuntuisi niin paljon helpommalta ilman heitä. Tuntuu, että nyt vain rajoittavat elämää ja tavoitteita...



Vinkki: eläkää parisuhteessanne niin pitkään yhdessä ilman lapsia kuin mahdollista...

Meitä on moneksi. Me ei olla koettu, että meidän elämä tai tavoitteet olis ollut rajoitettuja lasten takia.

joka elää säälittävää toista nuoruutta, kun eka jäi väliin.

Itse sain kaksoset 21 vuotiaana täysin suunnittelematta. Kolmas saapui muutaman vuoden päästä. En ole kokenut että olisin jäänyt mistään paitsi. Pystymme tekemään asioita yksinään tai yhdessä, kaikkea voi tehdä mitä haluaakin.



Meille nuorena lapsensa tehneille taas koittaa lapsettoman aika taas nuorena. Itse olen sitten 39-vuotiaana jo täysi-ikäisten vanhempia ja sitten on aikaa tehdä mitä lystää. Elämä on vasta edessä ja rahaakin käytössä hieman eritavalla kuin mitä olisi ollut nyt.



Meillä tosin hyvä ja toimiva parisuhde joka auttaa elämässä paljon, varsinkin tässä pikkulapsi-vaiheessa. Olen niin onnellinen että elämämme on mennyt näin kuin se on mennyt:)



Toisille taas tämä meidän tapa ei sovi millään, jokainen siis tyylillään:)

Kuvaamasi asia saattaa käydä jos lakkaa elämästä! Itsellä kolme lasta (neljäs hankinnassa) ja ihan hyvin voin toteuttaa mitä haluan. Dokaaminen ei ole elämälleni ollut koskaan pääasia, vaikka joskus olen juonut, juon ja tulen vielä juomaan. Vanhempanikin käy juomassa vaikka ovat 11 lapsen isovanhempia..



Joten en teidä mistä toisesta nuoruudesta puhut.. Sulla kokemusta? ;)



Ap.n aiheeseen semmosta että säälittää toi teijän tilanne! Lapset on rikkaus. En käsitä miten ne voi haluta ja sitten ne on este elämiselle. Pitäiskö kasvaa ihmisenä? Epäilen vahvasti että jos lapset katoaisi johonkin olisit tyytyväinen.

Kyllä sille elämälle tarttee tehdä pari parannusta jos ajattelee että lapsien vuoksi elämä ei ole hyvää!

Ainakin oma elämänkokemus on tehnyt mulle sen että en jää syyttämään vanhoja valintoja tai kokemuksia paskasta elämästä vaan päinvastoin ne tsemppaa nousemaan ongelmien yli.

Ihmisenä jokanen terve ihminen voi koittaa aina päästä oman elämänsä herraksi. Säälittää jos lapsien hankkiminen koetaan isona virheenä. Oletko sinäkin ollut vanhemmillesi virhe? Eiköhän se ole sen vanhemman oma päänuppi joka noin laukoo.. Vika siis sinussa -ei lapsessasi.

Onko sulla millainen työura?

ei sen takia, että tää olis nyt varmaan sopiva ikä , tai hankitaan ne nyt, että sitten ollaan vielä nuoria, kun niistä päästään eroon.

Mä olen olltu tosi iloinen lapsestani, enkä olekatunut ( paitsi koliikkivaiheessa kyllä jonkun kerran=-)

Että kun minä halusin parikymppisenä elää villiä nuoruutta baareissa roikkuen ja dokaten niin kaikki muutkin haluaa.

Minä haaveilin jo reilusti alle parikymppisenä perheestä, ei olisi vähempää voinut kiinnostaa "vapaa nuoruuus". Opiskelin koska ajattelin että se on parempaa lapsen kannalta mutta hankin lapset heti kun se vain oli mahdollista. ja En tosiaan tiedä mistä olen jäänyt paitsi vaikka kolmikymppisenä olenkin jo kolmen lapsen äiti. MInulla on yliopistokoulutus, vakituinen työpaikka, onnellinen parisuhde ja riittävästi läheisiä ihmisiä. Olen päässyt matkustelemaan, lasten kanssa ja ilman ja baareissa olen käynyt sekä ennen lapsia että niiden jälkeen melko tasaiseen tahtiin, n. pari kolme kertaa vuodessa (tietenkin raskausajat poislukien). Jokainen hankkii lapset silloin kun itse katsoo että se on sopivinta ja sitä haluaa ja turha väittää että siihen on mitään oikeaa ikää!!!

Oon 26v ja minulla on 5 ja 2- vuotiaat lapset. Itse haluasin lapset nuorena koska



- ei oo kiire töihin

-voin sitten 40v. olla vapaammin kun lapset on jo isoja

-olen aina halunnut lapset nuorena



Silti tiedän että jos myöhemmin olisin lapset saanut niin



- rahaa olisi ollut enemmän

- olisi voinut nuorena mennä vapaammin ja matkustella helpommin



Molemmissa on omat puolensa. Riskit silti kasvaa jos yrittää vanhempana raskaaksi ja sanotaan että nuorena jaksaa paremmin. Mutta toisista taas ei millään oo 20-vuotiaana äidiksi.

Ensimmäistä odottaessa (21v) harmitti kun menetin lähes kaikki kaverit (jotka juoksentelivat baareissa eivätkö osanneet puhua kun juomisesta yms). Sen jälkeen kun lapsi syntyi on elämäni ollut kuitenkin niin paljon onnellisempaa. Sen kyllä huomaa että monille se viina on jotenkin älyttömän tärkeää, jos ei käy baareissa niin tulee kommentteja "että sulla ei ole mitään elämää". Omasta mielestäni elämää juuri on se että saa elää ja puuhata näiden ihanien lasten kanssa. Ja omaa aikaa on sitten myöhemmin. Enkä aio sitten 40v elää "kadotettua nuoruutta" mihin joku täällä viittasi vaan mahdollisesti matkustaa, käydä teatterissa, näyttelyissä jne...

ja sit voi viel tehdä iltatähdenkin jos siltä tuntuu =) ja mun äiti ja isä nauttii kun vielä on voimia pitää hyvänä meidän lapsia ja jaksaa olla niiden kanssa..

Itse sain kaksoset 21 vuotiaana täysin suunnittelematta. Kolmas saapui muutaman vuoden päästä. En ole kokenut että olisin jäänyt mistään paitsi. Pystymme tekemään asioita yksinään tai yhdessä, kaikkea voi tehdä mitä haluaakin.

Meille nuorena lapsensa tehneille taas koittaa lapsettoman aika taas nuorena. Itse olen sitten 39-vuotiaana jo täysi-ikäisten vanhempia ja sitten on aikaa tehdä mitä lystää. Elämä on vasta edessä ja rahaakin käytössä hieman eritavalla kuin mitä olisi ollut nyt.

Meillä tosin hyvä ja toimiva parisuhde joka auttaa elämässä paljon, varsinkin tässä pikkulapsi-vaiheessa. Olen niin onnellinen että elämämme on mennyt näin kuin se on mennyt:)

Toisille taas tämä meidän tapa ei sovi millään, jokainen siis tyylillään:)

-kaikki ei tarvitse niin pitkää "nuoruutta" (joillakin se tuntuu kestävän 15-vuotiaasta 30-vuotiaaksi, järjettömät 15 vuotta!) kuin toiset

-jotkut ovat parisuhteessa alunperinkin perheenperustamistarkoituksessa (esim. minä ja mies oltiin erittäin valmiita sitoutumaan tavatessamme 22- ja 25-vuotiaina, olimme juosseet "vapaina" tarpeeksi)

-toiset eivät koe lapsiperheen elämää sitovana, tai että joku Oikea Elämä olisi kadonnut ja jäänyt elämättä. Toisten mielestä se lapsiperheen elämä on sitä tavoiteltavaa Oikeaa Elämää. :)

-lapsi ei tarvitse tehdä putkeen, vaan sitä mukaa kun jaksaa. Ainakin jos aloittaa ajoissa...