Luitteko iltasanomien liitteestä jutun 16v olleesta koti-isästä?

Naisen ja miehen.

Mitä ajatuksia herätti?

"49-vuotias Jari Karjalainen lopetti aikoinaan poliisin hommat Helsingissä, muutti Rovaniemelle ja ryhtyi koti-isäksi. Myivät vaimon kaksion ja ostivat talon. Omat lapset ovat nyt 16, 14 ja 11v. On ollut 10v yliopistolla kirjoilla.

Aikaisemmin koti-isänä olemista ihailleet naiset kommentoivat nykyisin, että hänen pitäisi mennä töihin, jotta perheellä olis enemmän rahaa käytössä. Hän ei koe, että rahasta olisi tiukkaa, pärjäämme vaimon palkalla, mikä ei yllä suomalaisten keskiansioihin."



Itsekin haluaisin olla kotiäitinä ja harrastaa kaikenlaista, mutta muut hoputtavat töihin, että eläkettäkin kertyisi.

kertoo jo aika paljon - taitaa olla aika patalaiska mies jos viela kotona olo maistuu kun nuorinkin jo 11v. eika opiskelutkaan taida paljoa edistya.

Kurjaa vaan käyttää lapsia tekosyynä, tai syyttää perheen taloudellisesta tilanteesta lapsia. Kun se on miehellä kumminkin omapäätös ettei halua töihin.

sille kalossinkuvan takapuoleen...

Itsekin haluaisin olla kotiäitinä ja harrastaa kaikenlaista, mutta muut hoputtavat töihin, että eläkettäkin kertyisi.

Olen kotona, 5- ja 6-vuotiaat tyttömme ovat eskarissa ja pk:ssa 4 tuntia joka aamupäivä ja sinä aikana teen kotitöitä, harrastan, hoidan asioita, mitä milloinkin; iltapäivisin olen lasten kanssa. Mies käy töissä ja hänen palkallaan eletään.

Meistä tämä järjestely on loistava, kenenkään meistä ei tarvitse joustaa mihinkään suuntaan, aika on meille suurempaa luksusta kuin asunnon lisäneliöt, ulkomaanmatkat tai hienot varusteet.

Muiden mielipiteistä en tässä asiassa välitä yhtään, tämä on meidän päätöksemme.

on iso ero olla kotona 5- ja 6-vuotiaiden kanssa kuin silloin, kun lapset ovat jo reippaasti yli 10.



Minäkin olen kotona, mutta minusta raja menee kyllä viimeistään 8 - 10 vuodessa.

on iso ero olla kotona 5- ja 6-vuotiaiden kanssa kuin silloin, kun lapset ovat jo reippaasti yli 10.

Minäkin olen kotona, mutta minusta raja menee kyllä viimeistään 8 - 10 vuodessa.

t. se 5- ja 6-vuotiaiden äiti

ihan hyvin ollaan pärjätty ja haluaisin olla vielä kotona kun lapset menee kouluun mutta kun ovat 7 ja 8v niin varmaan palailen töihin.



varmasti monet ihmettelevät tätä mutta siihen oravanpyörään ehtii myöhemminkin. olen kuitenkin vasta 32 v.

hyvin vanhoollinen maa, kun lukee vierailijoiden mielipiteitä ja muutenkin ihmisten mielipiteissä olis uudistamisen varaa.



Mitä se kenellekään kuuluu minkälaisiin ratkaisuihin kukakin on päätynyt, kunhan itse on tyytyväinen. Vai oliko se sittenkin niin että aina pitää myötäillä yleistä mielipidettä ja olla juoksemassa loputonta oravanpyörää, että pääsee "näyttämään" että meillä on millä mällätä

hyvin vanhoollinen maa, kun lukee vierailijoiden mielipiteitä ja muutenkin ihmisten mielipiteissä olis uudistamisen varaa.

Mitä se kenellekään kuuluu minkälaisiin ratkaisuihin kukakin on päätynyt, kunhan itse on tyytyväinen. Vai oliko se sittenkin niin että aina pitää myötäillä yleistä mielipidettä ja olla juoksemassa loputonta oravanpyörää, että pääsee "näyttämään" että meillä on millä mällätä

Olen asunut ulkomailla ja nähnyt muitakin tapoja elää. Ja olen kyllä havainnut, että Suomessa on "pakko" käydä ansiotyössä ollakseen yksin jo ihmisenä hyväksytty... No, en tarvitse muiden arvostusta omanarvontuntoani pönkittääkseni:-)

Se luuseria huudellut: perusteluja, perusteluj!. Ei kai nyt kukaan huutelusta välitä?

t. 9

että aikuinen terve ihminen ei loju toisten elättinä. Ei valtion, eikä puolison. Jos lojuu, on luuseri.

että aikuinen terve ihminen ei loju toisten elättinä. Ei valtion, eikä puolison. Jos lojuu, on luuseri.

Mutta kiitos mielipiteestäsi. Viittaatko muuten lojunnalla ylipäänsä siihen ettei käy ansiotyössä vai onko lojuminen vain fyysistä sohvallaoloa?

Jos minulla olisi niin paljon varallisuutta, että voisin esim. elää vuokratuloista tms, enkä kävisi sen lisäksi töissä, olisinko silloin myös luuseri?

Entä jos tekisin vapaaehtoistyötä (eli palkatonta työtä) vaikkapa vanhusten tai nuorten parissa, olisinko myös silloin luuseri?

Ehkä sinun kannattaisi miettiä, mihin tuon luuseri-määrittelyn liität. Rahan ansaitsemiseen? Työn konkreettiseen tekemiseen? Toisenlaiseen elämänmalliin, kuin se, jonka sinä olet valinnut?

t. 15:takohan se viimeksi oli

ps: Jos se sinua vähän lohduttaa, minulla on krooninen sairaus jonka takia tuskin jaksaisinkaan käydä kokopäivätöissä.

Ihmiset voi ja SAA asua, elää, järjestää asiansa ihan niin kuin parhaaksi katsoo kunhan eivät riko lakia.



Käsittämättömiä moraalipoliiseja täällä. Astukaa välillä ulos siitä omasta pikku kuplastanne ja huomatkaa että senkin ulkopuolella on elämää.

jos lapset ovat jo 3. luokalla tai eteenpäin.



Jos on pääomatuloja, joita pyörittää työnään, ei ole enää luuseri. Se että heiluu hyväntekeväisyydessä (= valjastaa muut ihmiset tekosyiksi lorvimiselleen) on luuseri.



Luuseri on ihminen, joka ei elätä itseään.



Ja jos sulla on niin vaikea krooninen sairaus, että estää työnteon, olet oikeutettu eläkkeeseen. Sen määrähän riippuu jälleen kerran niistä työtuloistasi. Oletko?



Jos et ole oikeutettu eläkkeeseen, tuo sairaus on jälleen vain yksi tekosyy luuserille.

jos lapset ovat jo 3. luokalla tai eteenpäin.

Jos on pääomatuloja, joita pyörittää työnään, ei ole enää luuseri. Se että heiluu hyväntekeväisyydessä (= valjastaa muut ihmiset tekosyiksi lorvimiselleen) on luuseri.

Luuseri on ihminen, joka ei elätä itseään.

Ja jos sulla on niin vaikea krooninen sairaus, että estää työnteon, olet oikeutettu eläkkeeseen. Sen määrähän riippuu jälleen kerran niistä työtuloistasi. Oletko?

Jos et ole oikeutettu eläkkeeseen, tuo sairaus on jälleen vain yksi tekosyy luuserille.

Kai nyt jokainen saa elää elämänsä niin kuin itse parhaaksi näkee, mitä se kellekkään kuuluu. Tosiaan ihmeellisiä moraalinvartijoita sitä maailmasta löytyykin.

16-vuotiaasta koti-isästä, mutta olikin 16 vuotta koti-isänä olleesta :)

Ja yleensä nuo kotona lojuvat päätyvät sitten valtion kontolle tavalla tai toisella.



Jos mies kyllästyy kivirekeen, mikä ei olisi mikään, tämä kivikuorma siirtyy yhteiskunnan luukuille.

että joku on uskaltanut tehdä omat ratkaisunsa, ei välitä siitä mitä muut tekee. Ja jos se muulle perheelle sopii, niin tietysti toinen voi elättää toisen.

Varmaan lapsista kivaa, kun on isä kotona. Tässä jutussa oli myös kerrottu siitä, että mies ottaa mallia omasta lapsuudestaan, jossa omat vanhemmat olivat kotona ja saivat elantonsa vuokraamistaan maista.

Itse asun maalla ja täältä löytyy perheitä, jossa mies viljelee peltoa ja vaimo on kotona päivät pitkät tekemättä mitään. Laittavat vaimolle vähän maataloudesta tuloa, vaikka ei peltotöihin osallistu, hoitaa vaan kodin. Ratkaisu sekin, ei jää minimi eläkeelle.

Ja jos sulla on niin vaikea krooninen sairaus, että estää työnteon, olet oikeutettu eläkkeeseen. Sen määrähän riippuu jälleen kerran niistä työtuloistasi. Oletko?

Jos et ole oikeutettu eläkkeeseen, tuo sairaus on jälleen vain yksi tekosyy luuserille.

Kirjoitinkin tuohon jo aiemmin

"Jos se sinua vähän lohduttaa, minulla on krooninen sairaus jonka takia _tuskin jaksaisinkaan_ käydä kokopäivätöissä"

ja vielä aiemmin

"Mies käy töissä ja hänen palkallaan eletään.

Selvennykseksi vielä, kun et näemmä kyennyt ymmärtämään lukemaasi:

En väittänyt, etten kykenisi ollenkaan työntekoon, vaan etten jaksaisi tehdä 8-tuntisia päiviä. Tähän en tarvitse Kelan päätöstä, tiedän sen itse.

Voihan tietenkin olla, että sinun mielestäsi on luuseriutta elää voimavarojensa mukaan. Kas minun mielestäni se on vain järkevää.

Eikä minun valintojani tee Kela tai mikään muukaan viranomainen, vaan minä itse.

t. 17

Ps: pistän Joulupukille pikku vinkin, säkillinen suvaitsevaisuutta ja vähän avarampaa maailmankuvaa tulisi sinulle ihan oikeaan osoitteeseen:-)