Mies sanoi minulle perjantaina humalassa ihan hirveitä asioita, sellaisia

Liittyi olemukseeni lasten saamisen jälkeen, rintoihini jne. Ala-arvoista ja rumaa tekstiä muuten asialliselta mieheltä.



ap

Eihän se toki vie jo ääneen sanottuja asioita pois, mutta itseni on ainakin helpompi alkaa antamaan anteeksi, jos toinen on oikeasti pahoillaan ja katuu sanomisiaan.



Tuleehan sitä itsekin ajateltua toisinaan puolisosta asioita joita ei sanoisi mistään hinnasta ääneen.



Armahda miestäsi, ja itseäsi myös. Viha ja katkeruus vie paljon energiaa joka olisi hedelmällisempää suunnata positiivisiin asioihin.

Kukaan meistä ei ole täydellinen.

Tietenkin sinä annat anteeksi ja päätät unohtaa.

Tuskin olet itsekään täydellinen ihminen joka ei koskaan tee virheitä. Vain sellaisilla on varaa olla antamatta anteeksi.



Minulle uskovana ihmisenä tuollainen kysymys tuntuu jotenkin kaamealta. Jos katuvalle ei anneta anteeksi niin tämä maailmahan hukkuu pahuuteen. Anteeksianatamaton riitatilanne jää ilmaan kellumaan ja pilaa teidän molempien elämän. Anteeksiantamus, siis aito sellainen, on ainoa asia jolla saa ihmissuhteet toimimaan.

neuvoa tai ottaa kantaa tietämättä mitähän on sanonut.

Kuten sanoin, puhuimme asiasta ja mies pyysi anteeksi. Se riittää minulle, vaikka edelleen kipeää tekeekin. Tarkoitin kysymykselläni tietenkin tuota miehen masennusta, koska olen hänestä huolissani.



ap

Kännisen jorinaa ulkonäöstäsi, ei minusta kovin kauheaa, vaikka siitä varmaan paha mieli tulikin. Ajattele miltä olisi tuntunut, jos hän olisi selvin päin sanonut sinua tyhmäksi, ikävystyttäväksi, sivistymättömäksi ... Mies tuntuu katuvan oikeasti, joten anna anteeksi.

lasten saamisen jälkeen.

Ja ilmeisesti miestä tämä syvällä sisämmässä kuitenkin vaivaa vaikka selvinpäin sitä ei sanoisi.



Ehkä asiasta olisi parasta puhua ja sanot että sanat loukkasivat sinua syvästi, olet kuitenkin synnyttänyt yhteiset lapset. Naisen ruumiin vaan on venyttävä ja miehen kasvettava aikuiseksi ja opittava rakastamaan aikuisen naisen ruumistasi.

Tietenkin sinä annat anteeksi ja päätät unohtaa.

Tuskin olet itsekään täydellinen ihminen joka ei koskaan tee virheitä. Vain sellaisilla on varaa olla antamatta anteeksi.

Minulle uskovana ihmisenä tuollainen kysymys tuntuu jotenkin kaamealta. Jos katuvalle ei anneta anteeksi niin tämä maailmahan hukkuu pahuuteen. Anteeksianatamaton riitatilanne jää ilmaan kellumaan ja pilaa teidän molempien elämän. Anteeksiantamus, siis aito sellainen, on ainoa asia jolla saa ihmissuhteet toimimaan.

Sulle se uskonto antaa vastauksen kaikkeen. Tietenkin sitä ja tietenkin tätä. Kysymyskin on kaamea. Mielestäni sun mielipide on kaamea. Kyse on tunteista! Niitä ei itse jumalakaan voi määritellä! Etkä sinä. Ei ihminen vain voi päättää unohtaa. Anteeksi voi antaa, jos siltä tuntuu, mutta ei senkään pitäisi olla mikään "koska näin pitää toimia" juttu vaan aito tunne! Alkutekstisi jälkeen paasaus anteeksiannon tärkeydestä, "aidosta sellaisesta", tuntuu kyllä todella tekopyhältä!!!

mun mies sanoo tuollaisia ihan selvinpäin. Viimeisin mm. sun ei olisi koskaan pitänyt saada lapsia kun et osaa niitä hoitaa (wtf!? minä, kotiäiti en osaa hoitaa? just joo...), idiootti ja tyhmä ja laiska olen harva se päivä. Ja yleensä pyytää aina anteeksi, mutta pian laitan eropaperit vetämään kun ei tosiaan opi vaikka joka kerran olen antanut anteeksi. Mittansa se on minullakin.

jos toisella on masennus, niin sitten neuvo on avun hakeminen. Mies lääkäriin vaan. Hoitovaihtoehtoja on paljon erilaisia.



Masennus on hoidettavissa oleva sairaus. Valitettavasti hoitamaton masennus sen sijaan vaikuttaa koko teidän perheen elämään, myös lapsiin.

Meillä oli vuosia sitten samanlainen tilanne. Mies kännipäissään sanoi sellaisia asioita, joita en tänä päivänäkään ole unohtanut. Silloin lähti vihkisormus sormesta ja asuin muualla muutaman päivän (lapsia ei silloin onneksi vielä ollut). Vähän kun sain etäisyyttä asiaan ja mieskin oli selvästi todella pahoillaan, niin pääsin yli asiasta. Nykyään en asiaa muistele, tuli vaan tästä aloituksesta mieleen.



On tosi hyvä, että miehesi on itse huomannut masennuksen. Nyt voi hakea apua. Tosin tässä hyvinvointivaltiossa apua on vaikea saada. Tärkeä olisi päästä terapiaan. Lääkärit mielellään määrää jotain lääkkeitä, mutta lääkitys yksin ei ole ratkaisu. Pitää löytää syyt ja ratkaisut masennuksen aiheuttajaan.

pelkkien tunteidenko mukaan teet elämäsi päätökset? Esim. anteeksiantamista eivät tunteet säätele, vaan se, haluaako antaa anteeksi. Sama asia on vaikkapa avioliiton solmimisessa. Siinäkin kysytään, tahdotko rakastaa.



En ole se, jonka tekstiä paheksut.

.

. Typpi siis noston perusteella ollut av lla vuodesta 2009. Ihmekös että pakkosyöttö tulee palstalla korvista jo ulos.

Muistatko yhtä tarkasti kaikki hyvät ja kauniit sanat, joita miehesi on sinulle sanonut. Muistele niitä ja kuuntele miestäsi, kun hän pyytää anteeksi. Kännissä tulee tehtyä yhtä ja toista, mitä ei tarkoita ja millä ei ole merkitystä . Miehelle apua lääkäriltä siihen masennukseen.

Kyllä voi antaa anteeksi tietysti. Mutta jos kritisointi on toistuvaa, niin se vie vetovoiman pois miestä kohtaan. Se kyllä näivettää suhteen, vaikkei haluaisikaan, jos ei enää pysty haluamaan seksiä arvostelevan miehen kanssa.

Mä sanoin myös miehelle tosi ilkeitä juttuja pikkujouluiltana kännissä. Mm.että koska se on niin tyhmä oon kattellut muita.

Ja en tosiaan oo.

Vierailija kirjoitti:

loukkaavia juttuja joita en ihan heti tule unohtamaan. Lauantaina mies heräsi aikaisin, siivosi koko kämpän, teki ruokaa ja leikki lasten kanssa. Puhuttiin illalla ja mies sanoi olevansa masentunut, vihaa itseään. Pyysi anteeksi ja itkikin vähän.

Miten tästä eteenpäin?

”””” itkikin vähän ””””

Onpa sulla tosiaankin MIES.

Hyi helvetti!