Toive toisesta lapsesta, mies ei halua

Miksi miehesi ei halua toista lasta? Onko yhdenkin kanssa jo "tarpeeksi" ja toisesta vain "riesaa"? Jotenkin ymmärrän sen, että jos on vaikka jotain lapsettomuusongelmia ja lapsi saadaan alulle pitkien rasittavien hoitojen jälkeen, niin toisen lapsen hankkimiseen voi olla hyvinkin tuota mieltä. Tai jos olisi kyseessä kolmas tai neljäs lapsi, niin sekin kuulostaisi vielä ymmärrettävältä. Mutta että toista lasta; en ymmärrä. Alkaako miestäkin jo ikä painaa?

suhteenne selviää tuosta. itse sain kauan (muutaman vuoden) suostutella miestä lapsen hankintaan jo esikoisen kanssa. ja aina tein miehelle selväksi että minä en lapsettomaan elämään ala ja lapsia haluan ainakin sen kaksi, kosk aen esikoiseltani halua riistää niinkin tärkeää ihmissuhdetta kuin sisarussuhde on. minulle itselleni ainakin kaikki sisarukseni ovat todella todella rakkaita ja läheisiä.

no sama vääntäminen alkoi kun aloin haluta toista. mies antoi onneksi nopeammin periksi ja on nyt yritys laitettu alulle, olin tosin miehelle lupaillut, että täsä ne lapset sitten ovat. koska en itsekään enää halua useampaa kuin sen kaksi.

esikoisemme on nyt pian kaksi vuotias.

en todellakaan osaa auttaa sinua koska tiedän että meidän suhteemme olisi myös kärsinyt pahoin jos mies olisi ehdottomasti kieltäytynyt. olisin varmasti aikojen päästä katkeroitunut ja ehkä alkanut vihaamaan miestä, siät pelkäsin. voihan olla että muutaman vuoden päästä asia tuntuu jo niin luonnolliselta ettet toista enää kaipaakaan, että alat tuntea itsesi yhden lapsen äidiksi. en osaa sanoa, vain sinä tunnet itsesi.

Aika kurja tilanne, varsinkin, jos aiemmin on ollut toive toisesta ja nyt ei enää ole. Ei kai tuossa auta muu kuin keksustella ja yrittää saada mies ymmärtämään kuinka tärkeä asia on sinulle tai sitten ymmärtää miksi miehelle on niin tärkeää ettei toista tule.

Ei kai tuohon ole mitään aionaa oikeaa vastausta :(

Tsemppiä sulle.

Jos kirjottaisitte kumpikin omaan paperiin omassa rauhassa, vaikka ootte eri huoneissa ja kirjotatte että mikkä on positiivisia juttuja toisesta lapsesta ja mikkä negatiivisiä. Sitten käytte listat läpi yhdessä ja mietitte miten ne negatiiviset asiat saadaan hoidettua.



Minusta on aivan kamalaa alkaa vääntään tästä taistelua. Pitää perustella ja miettiä asia YHDESSÄ. Niin ainakin toivottavasti ymmärrätte myös toisianne..



MInusta teillä ei ole aikaa miettiä asiaa vuotta tai muutamaa.. Vaikka toki yli 40- vuotiaatkin hankkii lapsia, mutta jos se on "este" kun olette pian 4- kymppisiä ja lapsi on 20 kun ootte 60 rajoittaa niin kannattaa laittaa siemenet jo alulle. Koska ette ole VIELÄ 40- vuotiaita.. Ja toisaalta taas 20- vuotias nyt ei kovin paljoa tartte enää hoitamista joten varmasti 60- vuotias jaksaa siinä missä 50- vuotiaskin.. Vai lyhistyykö ihminen 60- täytettyään jotenkin? ;)

-Omalla miehellä toi ikä olis varmasti suurin stoppi uudelle lapselle jossain vaiheessa.

Meillä on nyt 3 lasta ja ehkä pari jos hankitaan vielä. Iltatähti on ollut jotenkin haaveena omasta perheestä kun on ajatellut mutta eihän sitä koskaan tiedä miten asiat menee. Mutta miestä ei ehkä lämmittäisi kovasti päälle 40- vuotiaana saada uutta lasta.

Olette varmasti puhuneet asiasta, millä hän perustelee kantansa...?

Muutamia syitä mitä lähipiirissä havaittu;



* pikkuvauva-aika oli erityisen raskasta koska koliikkivauva



* mies joutuu tekemään koko ajan paljon töitä jotta saadaan lainat hoidettua (asunto, auto, ymv.) velat mitoitettu kahden palkalle, eli koko ajan pitää kitkutella kun lapsia ei vauvoina hoitoon haluta viedä vaan hoitaa kotona, ja vaimo haluaisi vielä lisää lapsia...



* suhde vaimoon muuttui lapsen myötä, mies ei enää rakasta häntä, ei halua siksi enää lapsia koska kerää rohkeutta erota.



Naiselle lapsi on hyvä keino pitää taukoa työelämästä, suostuisiko ap:n mies toiseen lapseen jos sinä menisit äitiysloman jälkeen töihin ja mies hoitaisi lapset kotona?:)

Ihanaa, että vaivauduitte vastaamaan. Helpottaa tosi paljon, että voin kirjoittaa tästä ja saa edes hitusen myötätuntoa. On niin vaikeaa puhua asiasta kenellekään, etenkin sen jälkeen, kun pitkän pohtimisen jälkeen kerroin eräälle kaverilleni ja sain vastaukseksi vain vakuutteluja, että kyllä se vielä mielensä muuttaa, eihän se voi olla muuttamatta...



Yksi syy on juurikin lapsettomuusongelma. Yritimme esikoista yli 1,5 vuotta ja hän koki sen todella rankaksi, lähinnä siksi, että joutui tukemaan mua niin paljon. Hänelle lapsettomaksi jääminen ei olisi ollut kovinkaan iso ongelma. Toinen iso syy (tosin tämä ei mieheni mielestä vaikuta...) on mielestäni mieheni urakeskeisyys. Hän on kunnianhimoinen ja tekee töitä ihan hulluna eikä ns. normaaliin perhe-elämään jää aikaa. Olisin valmis jatkamaan kodin- ja lapsenhoitoa toisenkin lapsen kanssa kuten nytkin, mutta mies pelkää sen olevan liian rankkaa ja kokee, että joutuisi tekemään liikaa kotonakin.



Mieheni on vähän nuorempi kuin minä, että kyllä hänelläkin ikää alkaa olemaan. Olen ihan varma, että hän havahtuu joskus reilun kymmenen vuoden päästä ja katuu, ettei viettänyt aikaa enemmän lapsensa kanssa -ja voi olla, että katuu sitäkin, että lapsemme joutuu elämään ainokaisena. Vaikka onhan hänellä vielä silloinkin mahdollisuus liääntyä, perustaa uuden perheen...