Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Apua pelkään että sairastan kaksisuuntaistamielialahäiriötä
17.04.2009 |
En uskalla kääntyä psykiatrin puoleen, en halua tätä sairautta itselleni sillä se leimaa koko loppu elämäni.
Olen pistänyt merkille että se aika kun olen ollut nyt 4v äitinä on ollut tosi rankkaa, masennusta ja unettomuutta. Mutta todella on vuoristorataa jolloin parhaimmillaan jaksaa vaikka mitä ja sitten syvä sudenkuoppa jolloin toivoisi katoavansa. Tajusin nyt Nurmen haastattelua katsellessani, että voisin itsekin sairastaa samaa.
Esimerkki: ensimmäiset kuukaudet tänä vuonna menneet niin hyvin, tasaista, hyväntuulista, ei paljon unihäiriöitä, harrastuksia ja pitkää pinnaa. Nyt viimeiset kolme viikkoa erittäin väsynyt, masentunut, itkuinen ja kärttyinen ilman mitään syytä. Unettomuutta.
Viimeeksi syksyllä oli sama paha jakso, jolloin sain unilääkkeitä. Nuorin lapsi nyt 1v joten tähän asti on selitys masennuskelle ja unettomuudelle ollut elämäntilanne.
Mitä pitäisi tehdä?
Kommentit (13)
Jotain muuta mielialaongelmaa. Kaksisuuntainen tekee maniavaiheessa älyttömyyksiä ja ylettömyyksiä, tuhlaa rahat ja pettää puolisoaan jne. Tasainen ja hyväntuulinen ei kuulosta ollenkaan kaksisuuntaiselta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei kai kukaan halua leimaavaa diagnoosia, varsinkin kun se on pysyvää laatua, siitä ei parannuta. Mutta kaikki, jotka ovat rohkaistuneet apua hakemaan, ovat lopulta tyytyväisiä saadessaan elämänsä järjestykseen.
Käsittääkseni kaksisuuntaisessa mielialahäiriössä ns. maniavaihe on usein niin raju,, että siinä tulee tehtyä hölmöyksiä ja on todella suuret luulot itsestään. Onko sitä sitten lievempänäkin, en tiedä.
Itse olen luullut, että kaikki ihmiset ovat välillä joskus itkuisia ja väsyneitä jne. ilman syytä.
ovat hyvälla päällä ollessani ihmetelleet energisyyttäni ja useita kymmeniä kertoja olen kuullut olevani tosi energiapakkaus ja kehuttu kuinka jaksan vaikka pieniä lapsia kolme ja lapsilla 10 lapsen edestä harrastuksia. Sitten tulee se toinen vaihe, jolloin en jaksa viedä lapsia harrastuksiin, väsyttää, itkettää ja vihaa toista puolisoaan.
Mietin vain että voiko olla se II -tyypin kaksisuuntainenmielialahäiriö, jossa mania on miedompi.
ap
Tai sitten olet vaan hirveän suorituskeskeinen ja perfektionisti ja sellainen ihminen nyt vaan uupuu säännöllisin väliajoin. Se on minusta ihan fysiikan laki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
asiantuntija muuten kuin että anoppi sairastaa. Bipolaarissa käsittääkseni nuo jaksot paljon pidempiä, esim, masennus kuukausia, pari vuottakin ja maaninen useita kuukausia. Sinulla voi olla kyllä keskivaikea masennus, koska välillä jaksat paremmin? Minullakin on se ollut, mutta nyt paremmin mennyt pari vuotta. Käytin lääkitystä ja sain keskusteluapua, nyt en tarvi.
itsessäni tunnistan (syömishäiriö, kurinalaisuus, periksiantamattomuus...etc)
mutta mistä ne sitten erottaa.
Onko syytä jotenkin tutkituttaa itseään? Olen myös hirveän herkkä, siis hajuille, äänille ja ärsyyntymiskynnykseni on hirveän korkea. Yksi lääkäri sanoi, että tähän on hyvä lääke:diapam. Mitä sekin sitten sillä tarkoitti. Yritin selittää että en voi sietää kuorsausta, nenän pihinää, puhinoita ja sellaisia ihmisestä luontaisesti pääseviä ääniä. En tunne ketään joka olisi ollut aina näin herkkä jo lapsena. Sama lääkäri sanoi että olen saanut liian paljon alkiossa jakaantuessani hermosoluja :)!!!!!
Mutta vaikeaa on välillä tämä elämä herkkyyden kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En käytä juuri alkoholia, mutta sekään ei sovi, olen hirveän agressiivinen ja vihainen. Vihainen muutenkin..
edellinen oli siis ap
ap
Vastoin täällä tulleita kirjoituksia. Bipolaaria on monen sorttista, jokainen sairastaja on erilainen!
Mania vaihe voi olla keveämpi, joillakin taas yhtä kaaosta. Masennus jaksoissa sama homma. Olen lisäksi ollut hoitamassa ko. sairaudesta kärsivää jolla oli parinkin viikon välein vaihtelua voinnissa ääripäästä toiseen.
Käy juttelemassa lääkärin/hoitajan kanssa tuntemuksistasi ja sairauden pelosta. Luultavasti kohdallasi on kaikki hyvin, mutta rauhoittaa varmasti, kun sen kuulee vielä ammattilaisela.
Kukaan ei täällä palstalla noilla tiedoilla pysty "diagnosoimaan" sairauttasi, eikä vastaavasti kieltämäänkään sen mahdollisuutta. Tsemppiä sulle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sun kuvailemasi kuulostaa korkeintaant tuolta II-tyypin bipolta. mutta ei kukaan täällä palstalla voi diagnosoida :)
ihan rohkeasti vain lääkärin juttusille. vaikka sairraus leimaa lopuksi iäksi, sen diagnoosin kanssa on helpompaa saada apua, jos sairausjakso iskee.
täältä löytyy tällainen MDQ-seula, jonka lääkärin kanssa täytätte. antanee sekin jotain osviittaa:
http://www.hus.fi/default.asp?path=1,28,820,2547,6444,6152,6507,6516
ja sain 6 kyllä, toiseen en osannut vastata, ja 2
eli ei ihan mutta melkein...
vaikea itse sanoa mitkä asiat varsinkin alussa voivat olla sellaisia että pitää valita joko kyllä tai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Synnytyksen jälkeiseen masennukseenkin kuuluu tuollainen ailahtelu, jos et tiennyt.
Itselläni on perfektionistin vikaa ja uuvutan itseni helposti. Olen ajatellut sen olevan ihan normaalia ja nykyään yritän jarrutella menovaihetta. Silloin ei uuvu niin helposti. Olen tehnyt tk:ssa jonkun pikatestin, jonka mukaan jotain maanisdepressiivisyyteen viittaavaa voisi olla. Sanoivat, että se ei ole kovin kattava testi ja tilannetta tarkkaillaan.
Mutta mene ihmeessä selvittämään asia, ettet sitä stressaa! Jos olet sairas niin saat kyllä lääkkeet. Tunnen parikin, jotka elävät hyvin sairauden kanssa ilman leimoja. Toki tunnen vakavempiakin tapauksia, joissa sairautta ei ole saatu hallintaan.
Alue: Aihe vapaa
Taidat reagoida aika voimakkaasti kesäaikaan. Ei kai tuossa nyt muusta ole kyse.