puoliso muualla maailmalla raskauden aikana.

Ei ole itselläni samaa tilannetta, mutta ajattelinpa jotakin kuiitenkin kommentoida.



Odotatko ekaa lasta vai onko sulla jo ennestään lapsia?

Jos on eka kyseessä, synnytykseen asti kaikki ihan ok, mutta sen aikana ja muutaman viikon ajan sen jälkeen olisi tosi kiva saada paljon apua kun elämä muuttuu kuitenkin niin paljon.

Jos sulla on jo ennestään lapsia, aika rankkaa on varmaan loppuraskaudessa ja sitten kun vauva on syntynyt, ja yrität sovittaa tulokkaan pesueeseen. Ei kun tukijoukot vahvasti peliin! Kaikki mummut ja muut jo valmiiksi värvätty?



Eniten tässä kuitenkin menettää sinun miehesi. Hän ei saa seurata kaikkea läheltä eikä elää vauvan kanssa alussa. Meillä oli vähän samanlaista esikoisen aikana - mieheni reissasi paljon, tosin ei tuollaisia pitkiä poissaoloja, mutta melkeinpä vähintään viikon verran oli jossakin Kiinassa tai muualla maailmalla joka kuukausi. Raskausaikana olin kovasti pahoillani tästä, ja pakotin mm. yhden pari viikkoa ennen laskettua aikaa suunnitellun matkan siirtämään, mikä oli tosi tyhmä temppu: hän joutui sitten menemään vauvan synnyttyä. Jäin sitten ekan kerran vauvan kanssa viikoksi yksin kun tyttö oli alle kaksiviikkoinen. Se oli hiukan extremeä mutta paljot poissaolot totuttivat minut ja tyttäremme tiiviiksi tiimiksi, johon mieheni on vielä tälläkin hetkellä vaikea päästä mukaan (reissutyö loppunut pari vuotta sitten...). Me vain nyt ollaan niin totuttu pärjäämään kahdestaan että tyttö ei päästä mukaan.



Mutta toisaalta, vauva on vasta neljän kuukauden kun miehesi palaa. Ainoa jonka silloin joudut opettaa uusille tavoille, olet sinä itse :-)



Tilanteesi vaatii varmaan hiukan lisäjaksamista mutta onhan niitä kokonaan yksinhuoltajaäitejäkin, joten varmasti selviät. Aika monta tyttöjen iltaa miehesi on tosin sulle velkaa kotiin palatessaan :-D



t



Sinisini

Onko sinun mahdollista mennä lapsen kanssa miehesi oleskelumaahan? Jos siis haluat kuitenkin Suomessa synnyttää. Jos vauva on perusterve, niin kyllä sen kanssa pärjää ihan missä vain pl. sotatoimialueet.



Miehesi varmasti on kovin pahoillaan lapsen synnyttyä kun tajuaa mitä on peruuttamattomasti menettänyt. Mutta aina vain kaikki ei mene ihan niinkuin haluaisi tai olisi ideaalia. Sitten on vain elettävä niillä eväillä joita on.



Tukiverkot kannattaa varmastikin sopia jo ennen lapsen syntymää. Useimmat ihmiset auttavat, kun heiltä vain suoraan pyytää sellaista mikä kenellekin on mahdollista. Seuranpitoa, ruoanlaittoa jne.

Olen vakituisessa työsuhteessa kuntosaliohjaajana joten minulla ei ole mahdollisuutta lähteä mieheni mukaan itarajan taakse. Äitiysloman alettua olisi ihanaa mennä mutta miten mahtaisi onnistua enkä tiedä haluanko luottaa Venäjän neuvolaan, en tiedä maasta mitään? Ehdottomasti haluan Suomessa synnyttää ja mieheni on kyllä luvannut tulla synnytykseen. Ongelmahan on myös ajankohta sillä eihän lapsesta loppujen lopuksi tiedä että milloin se sieltää ulos maailmaan haluaa. Ja miehen on todennäköisesti vaikea tulla saati sitten jäädä pitkäksi aikaa odottelemaan jos pienokainen ei tulekaan silloin kun olisi tarkoitus.



Mieheni lähtö on ollut tiedossa jo pidempään ja silti ollaan yritetty lasta. Nyt kun todella tulin raskaaksi, tuntuu tilanne vaikeammalta kuin aiemmin. Tuen mieheni päätöstä lähteä, todellakin, mutta sanoin hänelle kyllä itellekin, että toivottavasti sinun ei tarvitse jälkeenpäin katua päätöstä.

Toivon vaan myös sitä, etten itse katkeroituisi. Saisimmeko yhteisen arjen toimimaan kun mieheni tulee kotiin takaisin (silloin lapsi on kolmen-neljän kuukauden ikäinen)?

Ensimmäistä lasta siis odotellaan.



Kiitos sinisini, kyllä varmasi pärjään! Mutta enitenhän minua pelottaa juuri se, että alanko ajattelemaan itseäni alitajunnassa yksinhuoltajaäitinä.

Aion pitää mieheni niin hyvin ajatasalla kuin vain suinkin mahdollista. Jokapäivä tulemmekin pitämään yhteyttä.

Mieheni on kuitenkin vieras ihminen lapsellemme siinä vaiheessa kun mies tulee kotiin..