2v lapsi itkee aina, siis aina, hoidossa
Olen yksityinen perhepvhoitaja ja oltiin ouistosa tänään ja siellä oli pari muutakin pph:ta. Yhdellä heistä oli tyttö joka täyttää pian 2v. Hoitaja kertoi siinä, että tämä itkee aina, ei suostu rattaista pois eli on usein vain rattaissa ulkoiltaessa. Ollut nyt 3kk hoidossa hänellä ja sisällä ei enää itke, mutta ulkona kokoajan, Ei tee siellä mtn. Ei kuulemmä syö mitään heillä ja äitikin jo toi oman lautasen ja mukin ja joskus omia eväitä, mutta ei syö.
Minua ihan kauheasti raapaisi tämä sydämestä. Tämä pieni joutuu ensi kuussa vaihtamaan hoitopaikkaakin kun hoitaja jää äitiyslomalle.
Mitä siinä nyt sitten sanoo kuin kummastelee tilannetta ja pähkää päässä millaisia vanhemmat mahtaa olla jne.
MInua vain sattui se itku siinä niin kovin kun tyttö vain seisoi paikallaan kun hoitaja hänet hetkeksi nosti rattaista.
Vanhemmat ovat sanoneet että kotona jos heidän 5lk:n poika koskeekin tyttöä niin kauhea huuto. Tyttö itkee isovanhmepiaankin. Ovat kuulemma vain kotona sitten, kun tyttö aina itkee.
Siis aivan kamalaa.............. Mitähän traumoja pienelle voi jäädä?
Oli vain purkauduttava ja sitten vielä..
Kun tämä tyttö siinä itki seisten paikoillaan niin hoitaja ja tämä toinen niin sanoi että Riitta (nimi muutettu) on niin meijän ilona täällä kun vaan itkee, kiva lapsi hah hah haaaaa
Minua vain sattui ja raapaisi sydämestä tooooosi paljon!!!!!!
Kommentit (2)
Tulee ihan mieleen meidän tyttö tuon ikäisenä (ja nuorempana ja vähän vanhempanakin). Ja mun ratkaisu oli kyllä että en hoitoon jättänyt edes mummolle ja pahimpina kausina ei jäänyt isänsäkään kanssa, moni toki sitäkin arvosteli kun "annetaan periksi joka oikulle" mutta oikeasti jos toinen vaan itkee hysteerisenä koko ajan niin eipä siinä oikein mitään järkeä ole. Lisäksi sain neuvolastakin neuvon että lasta kuunneellen ja missään nimessä ei nykyohjeiden mukaan enää mitään väkisin totuttamista jos vain mahdollista, saattaa vaan pitkittää asiaa ja traumoja aiheuttaa. Ja ajallaan ohi menikin sen verran että isälleen ja mummolle suostuikin jo hetkeksi jäämään. Mutta päivähoitoon en yksinkertaisesti olisi voinut tyttöä jättää, tiukkaahan kotona olo taloudellisesti on mutta.... SItten kun neiti oli lähemmäs 3v olin itse jonkin aikaa töissä niin että meillä oli hoitaja kotona ja senkin useamman kuukauden tyttö itki (ei niinkään päivin mutta illat ja yöt) eikä tottunut tilanteeseen ja koin sen myös itse sen verran rankkana että tilaisuuden tullen jäin taas kotiin. Nyt meillä kuitenkin tosi reipas ja rohkea viisivuotias, ajallaan siis onneksi helpotti ihan itsestään ja olen nyt jälkeenpäinkin tosi onnellinen että olen pystynyt olemaan kotona.
Pointtini siis se että ainakin meidän useammaltakin taholta saamien neuvojen mukaan hoidossa väkisin pitäminen olisi se viimeinen vaihtoehto ja jos oikeasti ei muita ratkaisuja ole. Eli ovathan tytön vanhemmat varmasti tietoisia siitä kuinka surkea tilanne hoidossa on..? Siis niin että ymmärtäisivät sen mahdolliset vaikutukset lapseen ja voisivat vielä harkita kotihoitoa jos siihen vain mitenkään on mahdollisuutta? Tai jos se ei ole mahdollista niin ainakin osaisivat kysyä vinkkejä joltakin asiantuntijalta ja jotenkin "oikealla tavalla" helpottaa tilannetta.
Kamalalta tuo tuntuu... :( Sitä en tiedä tarkkaan millaisia traumoja tuo aiheuttaa mutta kyllä meille silloin ihan suoraan sanottiin että sellainenkin riski on...
Ihana kuitenkin kuulla että oikeasti välität tilanteesta,olet varmastikin oikealla alalla! :)
että en vanhempia siis mollaa vaan siis ajattelin että millaisia vanhemmat mahtaa olla, että onkohan ihan pakko olla töissä, kun selvästi mielestäni tämä pieni kaipaisi läheisyyttä..
MInun mielipiteeni.