Minkä ikäiseksi asti laspen koulunkäyntiä tulee valvoa?

näemmä tuon toisen ketjun mukaan osaavat 14v päättä omista asioistaan. Mitä sitten vaikka todistuksella voisi pyyhkiä persuksen.

Amislaisia on turha valvoa

asuu kotona, sen jälkeen on jo vaikeempi juttu.

Siis tuohon poikapuoliviestiketjuun liittyen; minkä ikäiseksi asti mielestänne lapsen koulunkäyntiä ja esim. läksyjen tekemistä tulee valvoa?



Olin vähän ihmeissäni em. ketjua lukiessani, kun moni vastaaja oli sitä mieltä, että 14-vuotiaan läksyjen tekoa ei kuulu enää valvoa! Siis en minkäkään toki alkaisi vieressä valvomaan enkä edes läksyjä tarkastamaan, mutta kyllä kai läksyjen teosta saa sentään kysyä? Ja huomauttaa, jos niitä ei ole ajoissa tehty?



Mihin se raja siis vedetään, milloin lapsi on itse kypsä huolehtimaan koulun käynnistä itsenäisesti? Yläasteellako? Moni yläasteikäinen on minusta varsin "vastuuntunnoton" mitä tulee kouluasioihin; juuri silloinhan ne läksyt eivät kiinnosta!

ehkä sen ajan kun asuvat kotona.



Lapsetkin ovat erilaisia, toisille riittää vähempi seuranta, hoitavat itse omatoimisesti ja kantavat vastuun, toiset vaativat paljonkin patistelua. Itse näen,e ttä on myös vanhempien vastuulla se, että lapsi saa unnollisen todistuksen, jotta saa joskus myös jonkun ammatin ja pystyy elättämään itsensä.

niinkauan kuin on alaikäinen

sen jälkeen riippuu kai siitä, miten suuren panostuksen vanhemmat laittavat lapsen kouluun ja elatukseen ja paljonko valvontaa tämä näyttää tarvitsevan. Niin kauan kuin lapsi asuu kotona taisaa taloudellista tukea, ainakin oikeus tiettyyn valvontaan on. Velvollisuutta voi pitää ainakin moraalisena silloin kun lapsella on huomattavia vaikeuksia hankkia ammattia jolla elättää itsensä tulevaisuudessa.

valvoa lapsensa koulunkäyntiä: että hän on ajallaan koulussa, ei lintsaa ja hoitaa koulutehtävänsä kotitöiden osalta.



Jotkut lapset ovat alusta asti tunnollisia koululaisia ja hoitavat melko varhaisesta kouluvaiheesta alkaen tehtävänsä itsenäisesti parhaan taitonsa mukaan. Malli/tuki siihen saadaan vanhempien tuesta kotona. Toiset eivät millään muista hoitaa tehtäviään ja vanhempien kuuluu valvoa lapsen koulunkäyntiä jatkuvasti, vaikka lapsi olisikin jo vanhempi. Lapsella on oppivelvollisuus, joka kestää peruskoulutuksen loppuun tai siihen asti, että lapsi täyttää 16. Koko sen ajan vanhempia sitoo tuo laki katsomaan lapsensa koulun käynnin perään. En muista sitä pykälää numerolta, mutta sen voi kysyä, vaikka koulun rehtorilta. Vanhempia joudutaan joskus tehostamaan valvotaansa lapsen koulunkäyntiä kohtaan siihen viitaten.

Siis vain sitä, että lapsi käy koulussa, eikä lintsaa. Allekirjoittaa kokeet ja todistukset. Auttaa vain jos lapsi niin haluaa tai ei selvästikään pärjää ilman apua. Niin ja auttamista on mielestäni huolehtia lapsen puolesta, että tämä tekee läksyt ja lukee kokeisiin vain jos lapsi ei siihen omatoimisesti kykene tai haluaa esim. kuulustelu apua kokeita ennen.



Itse en huolehdi lasteni puolesta läksyjen teosta ja saavat jättää ne tekmättäkin jos pärjäävät siitä huolimatta koulussa, eikä kokeisiinkaan ole pakko lukea, jos kokeista silti hyviä arvosanoja saa. He saavat itse päättää. Toki muistutan aina välillä siitä mitä etua hyvästä todistuksesta on.

ja sillä perusteella sä sanot, että muidenkin on ihan turha omiaan valvoa.



meidän kaikkien lapset ei saa hyviä numeroita ja todistuksia lukematta eivätkä lue patistamatta. Silti nekin tarvii isona ammatin.

Olin töissä yliopistolla ja siellä on paljon opiskelijoita jotka eivät tee mitään, tekisi hyvää jos vanhemmatkin olisivat perillä yliopiston suoritusvaatimuksista ja kyselisivät missä mennään. :) No ei tietenkään, täysikäinen vastaa itsestään, mutta silti, kyllä kysyä saa ja keskustella koulusta, oli koulu sitten ala- tai yläaste tai yliopisto.



Tietty vanhemman pitäisi myös sen verran hanskata yleissivistävät asiat että osaa ainakin peruskoulun oppimäärässä neuvoa lastaan läksyjen, oppimistekniikan ja muun suhteen.

Ainakin sen ajan kun asuvat minun kattoni alla.



Muistan omasta koulunkäynnistäni että äiti kyseli kielten sanoja aina yo-kirjoituksiin saakka!

Lapset ja nuoret arvostavat sitä, että heidän asioistaan ollaan kiinnostuneita. Yksi tapa olla kiinnostunut lapsen asioista on seurata koulunkäyntiä, sitä enemmän mitä nuoremmasta lapsesta on kyse. Tuskin yläasteelainen tai toisen asteen opiskelijakaan pahastuu jos kouluun tai opiskeluun liittyvistä kysymyksistä ollaan kiinnostuneita.



Joskus käy niin että lapsi hoitaa hyvin omatoimisesti kouluasiat ala-asteen alkupuolellakin, mutta minusta on silti hyvä että vanhemmat ovat perillä siitä mitä koulurintamalla tapahtuu. Opettaja ei aina huomaa yksittäisen oppilaan vaikeuksia, varsinkin jos ennen on mennyt hyvin.

Oma muksu on nyt 14-vuotias. Jossain vaiheessa koulu rupes tökkimään. Läksyjä jäi tekemättä, usein oli kirjoja kotona, kokeet ei menny kauheen hyvin. Opettaja otti aika nopeaan yhteyttä ja yhteistuumin päätettiin vähän muksua kovistella. Mä rupesin valvomaan tarkemmin ja tarvittaessa olisin jopa pakannut sen laukun. Ei onneksi tarvinnut, lapsi itse sisuuntui asiasta niin kovin että päätti parantaa tapansa.



Emmä tiedä missä mentäis nyt jos olisin vaan asian antanut olla ja antanut lapsen jatkaa touhujaan.

Lapset ja nuoret arvostavat sitä, että heidän asioistaan ollaan kiinnostuneita. Yksi tapa olla kiinnostunut lapsen asioista on seurata koulunkäyntiä, sitä enemmän mitä nuoremmasta lapsesta on kyse. Tuskin yläasteelainen tai toisen asteen opiskelijakaan pahastuu jos kouluun tai opiskeluun liittyvistä kysymyksistä ollaan kiinnostuneita.

Joskus käy niin että lapsi hoitaa hyvin omatoimisesti kouluasiat ala-asteen alkupuolellakin, mutta minusta on silti hyvä että vanhemmat ovat perillä siitä mitä koulurintamalla tapahtuu. Opettaja ei aina huomaa yksittäisen oppilaan vaikeuksia, varsinkin jos ennen on mennyt hyvin.

pokapuolelta ei saa edes kysyä mitään läksyistä/kokeista. Eli puheenaihe on kielletty, koska muuten alkaa ahdistaa.

Ja ihan niin kauan kun lapsi jossain opiskelee.



Peruskoulussa on erityisen tärkeää, että vanhemmat osoittavat olevansa kiinnostuneita lapsensa asioista. Ja ovat yhteydessä kouluun ja opettajaan. Lukioikäinenkin on vielä nuori ja tarvitsee vanhempien tukea. Ja kyllä vielä opiskeluaikanakin on ihan mukavaa, että hieman kysellään positiivisessa mielessä opintojen sujumisesta.



Näin luokanopena ajattelen.

mutta ilman muuta seuraan, niin kauan kuin asuu kotona ja vielä sen jälkeenkin kyllä kyselen ja seuraan missä mennään.



Kyselenhän miehenkin projekteista ym., se on normaalia seurata ja olla kiinnostunut läheistensä asioista.