Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko normaalia olla aivan puhki (henkisesti) työpäivän jälkeen?
15.04.2009 |
Väsyttää ja kiukuttaa enkä kestä ketään lähelläni. Olen ollut vuoden työpaikkakiusaamisen uhri ja ajoittain kiusaaja on hyvin lähellä kiusaamisrajaa uudestaan. Koko ajan on jotenkin varpaillaan oleva olo
Töitä on kamalasti; lomasijaisia ei ole eikä tule joten oltuani itse viime viikolla 3pv lomalla, joudun tällä viikolla hoitamaan omat viime ja tämän viikon työni + yrittää tehdä mahdollisimman paljon tällä viikolla lomailevan kollegan töitä. Työpäivä ei riitä mihinkään, illatkaan ei riitä mihinkään ja kesää kohti tämä tulee vain pahenemaan kun kesälomat alkaa ( kenellekään ei saada sijaista) Ja johto valittaa kun myyntiä ei tule tarpeeksi ja asiakkaat valittaa kun palvelu on huonoa ( kun ei ole tarpeeksi tekijöitä) Olo on toivoton.... Esimies on toisessa maassa ja hädin tuskin tavoitettavissa, liian kiireinen hänkin.
Kommentit (7)
Aika monella kyllä on kiireistä ja vipinää. Itse olen opetellut jopa pitämään siitä, kun huomasin, että hiljaista hetkeä ei oikein tule. Sama juttu myös lomien jälkeen eli työt kasaantuneet. Sinua eniten rasittava asia kuitenkin on se työpaikkakiusaaminen ja sen pelkääminen alkaako taas. Tuskin tuollaisessa firmassa edes saat tukea sen eliminoimiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Johtuu työn henkinen kuormittavuus mistä tahansa, siitä pitäisi pystyä palautumaan (tiedän kokemuksesta: helpommin sanottu kuin tehty).
Luin jostakin lehdestä työterveyslääkärin "karvalakkimääritelmän" normaalin työväsymyksen ja uupumisen erosta: On normaalia olla väsynyt työviikon päättyessä (esim. perjantaina, jos arkityö ma-pe), mutta jos on joka ilta ihan töttöröö-väsynyt, hälytyskellojen pitäisi soida jo lujaa.
On normaalia olla väsynyt työviikon päättyessä (esim. perjantaina, jos arkityö ma-pe), mutta jos on joka ilta ihan töttöröö-väsynyt, hälytyskellojen pitäisi soida jo lujaa.
Johtoa ei tosiaankaan kiinnosta jaksaako työntekijät; suurin osa on jo nyt jaksamisen äärirajoilla. Hirveää kun kesäloma pelottaa enemmän kuin innostaa; loma sinänsä olisi kivaa, mutta kun työt täytyy hoitaa siitä huolimatta ( joko loman aikana tai sen jälkeen)
Lauantait olen väsynyt ja sunnuntait kiukkuinen, kun työviikko painaa jo etukäteen. Tai se loppumaton riittämättömyyden tunne:(
eli toi et lauantaina puolikuollut ja sunnuntaina jo heti herätessä alkaa maanantain työpvä rassaa mielessä...Aargh
Nyt on ollu aikaslailla toisenlaiset fiilikset kun oon hoitovapaalla vauvan kanssa ja ollu poissa töistä :D Ei selkeesti oo sitä "työstressiä" kroonisesti päällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työnkuvasta, omasta motivoituneisuudesta ko. työhön, työkavereista ja esimiehistä (siis heidän persoonistaan ja käytöksestään), muusta henkisestä kapasiteetista (esim. siitä, miten tyytyväinen on muuhun elämäänsä), fyysisestä kapasiteetista (terveydentilasta; fyysinen kuntohan korreloi suoraan henkiseenkin jaksamiseen), alasta jne.
Itse olen opetusalalla. Olen kuluneen lukuvuoden aikana opettanut sekä yliopisto-opiskelijoita että alakouluikäisiä. 10 tunnin yliopisto-opetuspäivän jälkeen voin paremmin kuin 4 tunnin alaluokkien opetuksen jälkeen. En selvästikään jaksa sitä pedagogista ja valvontavastuuta, jota alaluokkien opetukseen liittyy. Olen ensisijaisesti kiinnostunut oman alani sisältöjen välittämisestä asiasta kiinnostuneille. Lisäksi alaluokilla törmään henkisesti vaikeisiin asioihin; oppilaiden vaikeisiin perhetilanteisiin ym.
Olen aina peruskouluopetuspäivän jälkeen täysin henkisesti loppuun imetty, masentunut ja jotenkin samalla ylikierroksilla. Työmietteistä ei meinaa päästä irti.
Yliopisto-opetuspäivän jälkeen olen yleensä tyytyväinen ja rauhallinen.
Alue: Aihe vapaa
Vaihda työpaikkaa.