KÄTILÖOPISKELIJOIDEN KYSELY NEUVOLATOIMINNASTA (uusi yritys)

Aika vähäistä on synnytyksen käsittely neuvolassa ollut. Pelkään synnytystä ja minulla on aika pelkopolille, joten varmasti asioita käsitellään siellä ja siihen terkkakin tuntuu luottavan. Toki hän on kysymyksiini vastannut, jos on jotain tullut vastaan. Olen itsekin odottanut tuota pelkopoli aikaa, sillä siellä on varmasti paras asiantuntemus sairaalan käytäntöihin yms. liittyen. TAYS on siirtänyt synnytysvalmennuksen nettiin ja se sivusto on neuvottu käymään läpi ja kyselemään, jos kysymyksiä herää. Neuvolan perhevalmennuksessa toinen kerta oli naiset omassa ryhmässään käsittelemässä imetystä, joten siitä tuli ainakin näin etukäteen arvioiden kattava tietopaketti.

Nyt rv 32 menossa, joten voihan olla että loppuaikana tulee neuvolassakin synnytyksestä enemmän juteltua.

käytiin valmennuksessa kaksi kertaa, joten kysymiänne asioita ei pääosin käsitelty neuvolan valmennuksessa. Työnjako neuvolan ja kätilöopiston välillä oli selkeä ja minusta toimiva. Kätilö oli oikea asiantuntija käymään läpi synnytykseen liittyviä asioita ja terveydenhoitaja taas muut asiat. Synnytyksen jälkeen on lisäksi ollut leikkipuistossa perhevalmennuksia (5 krt), jotka ovat olleet mieluisa yllätys.

Voi kun saisikin tietoa ja ohjausta (myös muustakin kuin synnytyksestä). Olen toista kertaa neuvolan asiakkaana ja suullista tietoa olen saanut hyvin vähän ylipäätään mistään, hyvä että kirjallisia esitteitä muistetaan antaa. Pakolliset painot, pissat, verenpaineet ja sydänäänet....sitten pihalle jos ei ole mitään kysyttävää. Odottajan historiaakaan ei käydä juurikaan läpi, vaikka siellä olisi katastrofaalisia edellisiin raskauksiin liittyviä tapahtumia taustalla. Edellinen synnytys merkittiin neuvolakorttiin säännölliseksi, vaikka kohtu alkoi voimakkaasti vuotaa synnytyksen yhteydessä. Siitäkään ei ole keskusteltu, vaikka mahdollinen verenvuoto hieman jännittää nytkin. Ei paljoa innosta koko neuvolakäynnit, kun ne ovat niin läpihuutojuttuja...

Vastaanpahan nyt tähän kyselyyn kun pääosin on tullut negatiivista palautetta neuvolasta. Asumme pienellä maaseutupaikkakunnalla. Täällä neuvolatoimintaan on panostettu, vastaanotolle on varattu väljästi aikaa ennen synnytystä ja synnytyksen jälkeen, pätee edelleen myös taaperovaiheen neuvolakäynteihin (aikaa kuluu 45min-1h). Ajanvaraus on helppoa ja ajan saa toivomalleen ajalle. Neuvolatoiminta on järjestetty väestövastuualueihin.



Mutunani on, että suurin osa synnyttäjistä harrastaa omatoimisesti tiedonhankintaa synnytykseen liittyen, niin minäkin tein. Neuvolassa tuli juteltua sitten niistä kysymyksistä, jotka jäivät tiedonhankinnan jäljiltä mietityttämään, niin kivunlievityksestä kuin lääkkeettömästä kivunlievityksestä, ajasta ennen synnytystä, kuin synnytyksen jälkeen. Synnytystoiveista tuli keskusteltua, terveydenhoitajani sanoi ettei kovin pitkiä synnytystoivelistoja kannata tehdä, kukin synnytys kun tuppaa mennä hieman toisin kuin mitä odottaja etukäteen on suunnitellut. Erittäin hyvä neuvo mutta ensikertalaisena sitä oli vaikea sisäistää. Pikkukakkosen kanssa tiesi mitä tuleman piti, niinpä listalla oli vain amme, ei epparia ja ei puoli-istuvassa asennossa synnyttämistä (esikoisen tila vaati synnyttämisen puoli-istuvassa asennossa).



Esikoisen kanssa kotiuduimme perjantaina, terveydenhoitaja oli etukäteen antanut kotipuhelinnumeronsa jos kotiudumme viikonloppua vasten, sanoen että saa soittaa jos tulee jotain ongelmia tai kysyttävää.



Perhevalmennuskin oli, useampana arki-iltana. Se oli ok, terveydenhoitajan luona käynneistä kuitenkin koin saavani enemmän irti. Oli luontevampaa puhua lantionpohjanlihaksiston kuntouttamisesta synnytyksen jälkeen yms. kahden kesken kuin lähes ventovieraiden ihmisten kanssa. Perhevalmennuksessa jäi psykologin vetämä keskusteluhetki mieleen, mutta ei positiivisessa mielessä. Psykologin vakituinen toimipiste oli mielenterveystoimisto. Ehkäpä hän siitä johtuen käsitteli vauva-/lapsiperheen eloa hyvin ongelmakeskeisesti. Kyseisen istunnon jälkeen tuli fiilis että vauvaperheen arki on pelkkää valvomista, synnytyksenjälkeistä masennusta, selibaattia, rahahuolia jne.. Mitään positiivista kyseinen psykologi ei tuonut ilmi. Onneksi hänen maalaamansa kuva ei pitänyt täysin paikkaansa. ;o)



Kaikenkaikkiaan neuvolasta on jäänyt positiivinen kuva. Terveydenhoitajamme toteuttaa perhekeskeisesti kokonaisvaltaista hoitotyötä, kuunnellen ja sanoen toisinaan myös painavan sanansa, jos tarve vaatii. Th taannoin kysyi että "miten minä ihan oikeasti voin?" Kun avauduin allergisen lapsen kanssa elosta valvomisineen niin oli ihana kuulla toisen suusta, että ei ole ihme jos väsyttää ja masentaa. Sitten tuli napakkaan sävyyn puhe äidin oman ajan otosta ja sen vaikutuksesta koko perheen hyvinvointiin jne.. Se saarna tuli todella tarpeeseen. Edelleen olen huono ottamaan omaa aikaa, mutta onhan minulla aikaa kehittyä! :o)



Lila75 ja lapset 3v ja 4v