Kummassa kasvattaisit lapsesi

ja olisin mieluimmin aloittanut lasten synnyttyä täällä maalaisalueella, n.80km Helsingistä. Synnyin Helsingissä, joten alkuun asuimme siellä, 4 lasta, lyhyellä ajalla syntyneitä ja vain vuokrakaksio kerrostalossa oli asuntona.



Kerrostaloissa oli lapsia ja kavereita riitti jo pienestä pitäen. Ennen omakotitaloon muuttoa ehdittiin asua toisessa kerrrostaloalueessa 100m2 asunnossa, jossa kavereita ja perheitä oli paljon. Melkein kaikki aika kului lapsilta kavereidensa kanssa, välillä kävimme perheen kesken lomilla.



Muutimme maalle päin rauhalliselle OK-alueelle vanhempien lasten ollessa ensimmäisellä ja toisella luokalla, pari nuorinta oli kotona. Tilavassa omakotitalossa ja isossa omassa pihassa riitti jokaiselle jotain kivaa tekemistä. Poat ampuivat jousipyssyillä, ei ollut pelkoa että osuisi naapureihin, majoja pystyi rakentamaan ja hiekkaa leikkeihin tilattiin iso kuorma. Sähköautoilla ajamista, luonnon tutkimista jne. Lähellä kuitenki luistinkenttä, mahdollisuus jalkapalloiluun ja jatkaa jääkiekkoseurassa. Koulusta sai muutamia kavereita, ja jokunen säilyi myös edelliseltä kotipaikalta.



Seuraavien lasten synnyttyä täällä rauhallisessa paikassa, antoi heille ihanat kasvamisen lähtökohdat jo pienestä alkaen. Ei ollut ovella jatkuvasti kavereita kysymässä ulos tai pääseeekö teille tai mennäänkö meille...Lapset saivat kehittyä ilman ulkoisia paineita, leikkejä ei tarvinnut keskeyttää, sai kulkea ulos ja sisään ihan rauhassa.



Lapsilla oli aikaa, he tekivät paljon niin sisällä kuin ulkonakin. Kesällä sai loiskia pihalla uima-altaassa ja syksyisin kerätä marjoja ym. satoa. Lapset alkoivat piirtää ja maalata paljon, alkoivat kirjoitella tarinoita ensin piirustusten lomiin ja sitten muutenkin.



Täällä pystyi alkamaan isoja leikkejä, joiden valmistelu jo vei paljon lapsilta aikaa. Leikkivät mm. presidentin vaaleja, joihin tekivät mainokset jne. Aikaa oli, ei ollut kavereiden kanssa kiireistä aikataulua, jollaista oli kerrostaloalueella. Lapsilla oli pienet ikäerot, joten leikin sai aikaan, muttta ennen kuin nuorimmainen kasvoi leikkeihin sopivaksi, ei haitannut, aika kului itsenäisessä leikissä, liekö kekseliäisyyteen ym. rauhallinen aika vauvaiästä alkaen...

Meillä on kaksi lasta, joille ei ihan samanikäistä seuraa naapurustosta löydy, joten leikkivät aika paljon keskenään. Muita lapsia tääkkä on kyllä, mutta he ovat sen verran isompia, ettei yhteisistä leikeistä tule mitään. Lapset ovat kuitenkin hoidossa, jossa on tietysti kavereita viitenä päivänä viikossa, joten en ole kokenut ainakaan vielä ongelmana sitä, ettei heitä ihan seinän takaa löydykään. AIka paljon kuitenkin esim. viikonloppuisin puuhaillaan tuttavaperheiden kanssa, joista sitten taas kavereita löytyy, vaikka asuvatkin matkan päässä.



En osaa kuvitella perhettäni asumassa kerrostalossa, varsinkaan missään keskusta-alueella. Nyt meillä on metsä, kuntopolut ja hiihtoladut, luistinrata, leikkipuisto, uimaranta ja ratsastustallit kaikki n. 400 metrin säteellä kodista. Samoin lasten hoitopaikka ja lähikauppa. En kaipaa tältä alueelta mihinkään enkä usko, että lapsetkaan haluaisivat kasvaa missään muualla. Siinäkin vaiheessa kun alkavat liikkua vähän omaa pihaa kauempana, tämä on varsin turvallista aluetta seikkailuihin.

Asumme omakotitalossa ja lähettyvillä ei ole kavereita.

(Mieluummin vaikka helvetissä kuin omaktoitaloalueella)



Vaikak vois tuolla kerrostalossakin aika pian olla ranteet auki ja partsilta alas..

Muu on triviaa ja muutaman vuoden kestävää.



Ja kavereita kyllä Helsingissä löytyy ennen kouluikää, kun puistoja on kymmeniä. Tarvitsee vain itse olla sinnikäs.

leikkipuistoa jne... lähellä. Ainakin täältä Meilahdesta löytyy kaikki. Ehkä tasan joku Punavuori on mesta, minkä läheisyydessä on vain kamalan ankea Kaivari. Säälittäviä ovat urpot, jotka muuttavat jonnekin korpee muka luonnon perässä . Helsingin keskusta-alueilla on luonto lähellä joka paikassa.

Hyvät koulut ja järkevät koulumatkat on kyllä ihan kriittinen seikka. Samoin kannattaa miettiä millaiset työmatkat teillä on. Samoin harrastusmahdollisuudet myös tulevaisuudessa lapsilla ja aikuisilla on järkevien etäisyyksien ja yhteyksien päässä.

Mä olen muuten asunut lapsuuteni maalaisidyllissä ja huolimatta neljästä sisaruksesta kaipasin koko lapsuuteni leikkikavereita. Ap:lla ei tätä tilannetta ole, koska arvatenkin sieltä paritaloalueeltakin pääsee vaikka julkisilla kavereiden pariin, mutta mä en suin surminkaan muuttaisi sellaiseen yksinäisyyteen, että lapsilla ei olisi leikkikavereita.

vaikka onkin muuten ihana alue lapsille. Meidän lapset on siellä koulussa ja kyllä se ilma on varsinkin keväisin aivan kamala!

Se on ihan itsestäänselvä valinta. Omakotitaloalue menettelis jos siellä olis paljon muita lapsiperheitä ja kävelyetäisyydellä lähikauppa sekä ala-aste, muuten ehdottomasti keskustaan!

leikkipuistoa jne... lähellä. Ainakin täältä Meilahdesta löytyy kaikki. Ehkä tasan joku Punavuori on mesta, minkä läheisyydessä on vain kamalan ankea Kaivari. Säälittäviä ovat urpot, jotka muuttavat jonnekin korpee muka luonnon perässä . Helsingin keskusta-alueilla on luonto lähellä joka paikassa.

Mutta täällä päin, missä asun, ei kyllä kaupungin keskustaa ole lapsiperheitä ajatellen suunniteltu. Kirjoituksellani esitin vain oman

näkemykseni ap:n kysymykseen, tarkoitus ei ollut mitenkään loukata keskusta-asujien (ilmeisen herkkiä) tunteita.

Uskallan myös väittää, että oikeaa luontoa ei kyllä Helsingin keskustasta löydy. Tai sitten joku ymmärtää sen sanan väärin. Meillä on esimerkiksi pakastin täynnä oman aidan takaa poimittuja mustikoita ja puolukoita. Missä päin Helsingin keskustaa sellainen onnistuu? Tokikaan kaikkia ei moinen kiinnosta, mutta juuripa siitä syystä on hyvä, että on vaihtoehtoja. Kas kun kaikkia urpoja ei kiinnosta asua katupölyn ja metelin keskustassa "luonnon helmassa" Helsingissä.