Lasten henkisestä pahoinvoinnista

Mistä luulette sen johtuvan? Se kun on nykyään niin yleistä, esim. Mannerheimin lastensuojeluliiton puhelimeen on taas tullut ennätysmäärä puheluita ahdistuneilta lapsilta ja nuorilta. Sitten on näitä kouluampujia sekä hurja määrä kouluihin tehtyjä uhkauksia. On ekaluokkalaisia, jotka uhkailevat puukottavansa luokkatoverinsa (ihan totta), on kolmasluokkalaisia hillumassa asemilla kaljapullojen kanssa, lapsia haistattelemassa vanhemmille ihmisille.



Mistä tämä kaikki kumpuaa?



Suomessa on suuri määrä kasvatustietelijöitä, jostain luin että eniten suhteessa väestön lukumäärään koko maailmassa. Mutta mitään tälle asialle ei olla pystytty tekemään! Ehkä kasvatustiede teorioineen onkin aika epäsuoraa apua. Kylmää teoriaa?



Olisikohan yhtenä syynä perhe-elämän merkityksen häviäminen kaikkien nk. ammattilaisten käsiin? Liian vähäinen perheen kesken vietetty aika lapsille suunnattujen suurien virikemäärien takia (esim. lasten jokapäiväiset, monet turhatkin, harrastukset?) Liiallinen ystävien tärkeyden ja lukumäärän korostaminen? Siis kaikenlainen suuntautuminen pois rauhallisesta perhe-elämästä? Pienistä asioista nauttimisesta. En tiedä, mutta tässä on vain joitain omia ajatuksiani.