Rakkaus on kuollut aikuisten maailmasta. - Tuntuuko kenestäkään muusta tältä?

Nykyään on muotia individualismi, yksilönvapaudet ja niiden vastakohta on juuri tuo toisista välittäminen. Oikeastaan ainoa konsti uskoa siihen on se, että itse toimii niin ja luottaa, että joku joskus vastaa samalla tavalla.

mä uskon vahvasti että voimakasta rakkautta on olemassa, sellaista aitoa toisista välittämistä. Olen kokenut sitä usein ja uskon sitä muillekin osoittaneeni, perhe nyt ehkä kaikista lähimpänä mielessä, mutta ystävillekin ja uskon että on myös sitä "yleistä lähimmäisen rakkautta", joka voi olla hyvinkin voimakasta ja saada ihmiset tekemään hyvää.



Ja ikävä kyllä näen, että monessa mielessä se on vähentynyt yhteiskunnassa, mutta näen myös, että ihmiset sitä kaipaavat ja sen väheneminen on saanut monet, varsinkin nuoremmasta sukupolvesta heräämään ja pyrkimään taas vankemmin kohti sitä.

Itsellä oli tässä muutamia vuosia sitten vaikea elämäntilanne ja ystävien kuuntelijan kykyjä koeteltiin kovasti. Myös pienten lasten yh:na ihan konkreettinen apu ja seura tuli tarpeeseen, mutta aikaansa kutakin. Huomasin läheisteni myös väsyvän jossain määrin tarvitsevuuteeni. Eivät yhteydet katkenneet eikä puhelin vaiennut, mutta huomasin sen pienistä eleistä, että ei heillä loputtomiin ollut voimia vain minulle.



Se sai minut tsemppaamaan eteenpäin ja päästämään irti itsesäälistä. En nyt tarkoita, että tsemppaamalla kaikki pääsevät eteenpäin, vaan meinasin vain itse jämähtää murheisiini, jotka tuntuivat loputtomalta suolta. Pääsin jaloilleni onneksi. Muuten olisi ollut aika siirtyä ammattilaisten ja yhteiskunnan tuettavaksi, sillä perään kuuluttamaasi sitoutumista murheista huolimatta tapaa harvoin.



Näin jälkikäteen olen joskus miettinyt, miksi jotkut ystävinäni pitämäni ihmiset osoittivat niin niukasti myötätuntoa, avusta nyt puhumattakaan, huonoina aikoinani. Sitten kun heitä on elämä hiukan kolauttanut, ovatkin tulleet päivittelemään, miten kovaa mulla on ollut ja miten olenkaan selvinnyt. Olen arvellutkin, että he eivät ole oikeasti vain tilannettani ymmärtäneet ja nähneet ja siksi eivät aikanaan osanneet mitenkään reagoidakaan. Elämä on kuitenkin meille kaikille hyvä koulu ja vaikeuksista opimme paljon, mm suhtautumaan vaikeuksista kärsiviin ystäviimme ja ymmärtämään heidän tilannettaan.



Oletko varma, että olet osannut ilmaista avun tai tuen tarpeesi. Minunkin piti opetella se taito. Luulin, että ajatustenluku kuuluu ihmisten perusominaisuuksiin. Voimia sinulle!

mutta onko sitä koskaan ollutkaan?

mutta onko sitä koskaan ollutkaan?

Yhä enemmän uskon siihen että esim. romanttinen rakkaus ja se oikea on kollektiivinen harhakuvitelma jota kohti ponnistellaan hampaat irvessä.

Kuukausista julmin...

kuuluu lähinnä ihmisen suvunjatkamisviettiin. Ja näinhän se kuuluu ollakin. Mutta kyllä tilalle voi tulla aitoa rakkautta ja toisesta välittämistä, kunhan vain sen eteen jaksaa tehdä töitä. Meinaa kyynisyys aina voittaa itsenikin täällä 40-kymppisenä, kun on huomannut sen tietyn harhan mihin uskoi 20-30 vuotiaana, Ainoa tie rakkauteen on kuitenkin itsestään antaminen, ja sehän on vaikeaa nykyajan itsekkäässä maailmassa joten sitä kautta rakkaus ja välittäminen on varmasti vähentynyt.