Yksinodottajia muita?
Moikka,
löytyykö yksinodottajia joukosta? Vertaistukea kaipailisin..Itselläni ei-suunniteltu raskaus meneillään vkolla 11 ja yksi ekaluokkalainen entuudestaan. Miestä ei kuvioissa ole. Monta asiaa mietityttää jatkosta. Olisi mukava vaihtaa mietteitä :)
Asustelemme Helsingissä.
-iibis-
Kommentit (4)
Onko isä lainkaan kuvioissa mukana teillä? Itseäni mietityttää lapsen kasvaessa kysymykset isästä. Tämä kun on sanoutunut kaikesta irti, ei halua muodostaa minkäänlaista tunnesidettä syntyvään lapseen. Ekaluokkalaisen lapsen isä tapaa lastaan ja heillä tunneside. Olemme eronneet lapsen ollessa reilu vuoden vanha eikä lapsen isään ole koskaan oikein voinut luottaa avun suhteen. Ekaluokkalaisen kanssa olen elänyt kahdenkin , mutta viimeiset vuodet suhteessa, joka päättyi vuoden vaihteessa. Yksin olen viime kädessä aina lapsestani huolehtinut. Ekaluokkalainen kun ei aivan helpoin tapaus ole sattunut olemaan, erityislapsi. Ympärillämme ei aivan järjettömän suurta verkostoa ole ja kovasti mietityttääkin, että kuinka pysyn järjissäni jos itsestäni syntyy taas koliikkilapsi... No kai sitä jostain ylimääräisiä voimia ilmaantuu jostain aivonystyrästä :)
Mä odotan kolmatta lasta yksin, rv on nyt 17. Vanhempi mun lapsista on 11 ja nuorempi 3. Vanhemman kanssa olin yksin monta vuotta (sekin pon erityislapsi), ja nyt olen melkein vuoden ollu yksin kahden lapsen kanssa. Tuleva isä on kyllä innoissaan, mutta en tiedä jos mulle on siitä hirveesti tukea, ja paljonko voin luottaa hänen apuun sitten kun vauva on syntynyt. Vanhimmalla pojalla ei ole mikään hyvä suhde isäänsä, mutta nuoremmalla taas on todella hyvä suhde omaan isään. Onneksi nuorimmalla on hyvä suhde isovanhempiin, eli sieltä saa apua myös, mutta niin kuin sanoit,miten pysyä järjissä jos tuleva lapsi on koliikkivauva? En tiedä, koska yksin sä sitä joudut hoitamaan, ja valvomaan myös yöt...
Olis mukavaa vaihtaa ajatuksia sun kanssa, kun samassa tilanteessa ollaan =)
vaikka samaa elämän tilannetta ei olekkaan. mutta ihan vaan tulin kirjoittamaan että paljon voimia sinne ja äitinä oleminen on arvokasta ja ihanaa et vaik joskus voimat olisikin ihan loppu sitä saa aina jostain voimaa jaksaa...itsellä kaksi kolikki lasta ja vaikka mies onkin minä suurimmaksi osaksi yöt valvonu... kolikki ei ole todellakaan ihana asia,mutta kun sen tietää että sille ei mitään voi.
täällä olis yksin odottanut, lapsi nyt vuoden ikäinen. miehen kanssa erottiin heti raskauden alkumetreillä...hyvin ollaan selvitty kaikesta ilman miestäkin :)