Nyt menee hermo, vertaistukea??

kun noilla miehillä tuntuu olevan jokin harhainen kuvitelma, että ne tekee ne hommansa, mutta oikeesti eivät kuitenkaan tee. Eli tuosta lehtien siivoamisesta tuli ihan tuttu tunne.



Meilläkin mies väittää siivoavansa osansa, mutta oikeesti se tekee sen kerran vuodessa, eikä tajua, että se ei mitenkään riitä. Ja imuroinnista on aina sama vääntö, että kun mä sanon, että on taas lauantai ja imuroinnin aika, niin mies ei voi millään uskoa sitä, vaan alkaa väittämään, että vastahan me siivottiin. Joo-o. Niin siivottiin viikko sitten! Eikä kai kukaan voi väittää, että kerran viikossa imurointi on liian usein, mutta mies on pakotettava uskomaan se joka kerran, vaikka sen ei tarvi edes montaa kertaa vuodessa oikeesti tehdä sitä imurointia. Mutta vaikka minä sen tekisin, niin aina sen pitää kyseenalaistaa, että onko nyt ihan pakko imuroida!



Ja toinen juttu on sitten keittiön siivoaminen syönnin jälkeen. Totta toki on oikein mainiota, että mies oikeesti useinkin laittaa kaikki astiat koneeseen ja koneen päälle. Mutta sitä ei oo tapahtunut vielä ikinä, että se myös laittaisi roskat roskikseen, pesisi mahdolliset käsin tiskattavat ja pyyhkisi pöydät. Jos mies siivoaa keittiön, niin minä hipsin sinne vähän ajan päästä viimeistelemään homman. Ja pari kertaa vuodessa vaan huomautan, että keittiön siivoukseen kuuluu myös pöytin pyyhkiminen. Ja siitä sitten seuraa se, että mies sanoo, ettei sitten laita niitä astioita edes koneeseen, jos mulle ei jälki kelpaa.

Ryhtyy siivoamiseen ehkä 2 kertaa vuodessa ja sitten tekeekin jotain: imuroi ja pesee lattiat tms. Mutta kaikki muu jääkin, astiat on missä sattuu, vessaa ei ole pessyt ikinä eikä pyyhi koskaan pöytiä tms ja jos lattialle kaatuu vaikka mehua niin hieroo sen sukkaansa.



Ja sitten jos tulee jonkun kanssa puhetta meidän siivoamisesta niin hän on ensimmäisenä julistamassa miten HÄN on se joka meillä siivoaa ja unohtaa sen että siihen menee se 2h vuodessa.



*iso huokaus*

t. vaimona 21 vuoden ajan

Ihan samoja piirteitä löytyy myös meidän huusollista.

Yhtä asiaa minä en vaan ymmärrä, että jos lattialla on sukka tai joku lelu, niin sen ohi vaan kävellään edes takaisin eikä viitsitä nostaa sitä oikealle paikalle. Minä joudun sitten työpäivän päätteeksi noukkimaan lattialta lelut ja tavarat paikalleen ja auta armias jos siitä sanon, että silmät kiinni kuljet niin heti olen se nalkuttava akka.

Toinen asia on sanomalehdet ym. roskapostit. Testasin tässä miestäni joka kovin kovasti väitti, että hän se on meidän perheessä se joka lehdet siirtää pöydältä lehtilaatikkoon. No kolme viikkoa kului ja saakelinmoinen lehtinippu kasvoi kasvamistaan pöydän päässä. Loppujen lopuksi lapset kävi vellomassa pinoa ja lehdet lojuivat lattialla ja silloin meni meikälaisella hermot.

Lehdet lensivät kaaressa kartanolle ja ukolle sanoin, että sinulla odottaa pieni projekti tuolla ulkona.

Mutta yhtään katumuksen merkkiä en huomannut, tavallista vähemmän oli äänessä, murjotti...

en ehdi nyt kirjoitella, mut haluan lukea ketjun, jos tästä sellainen kehkeytyy, illalla.

Välillä tekisi mieli laittaa pillit pussiin ja koti jakoon pelkästään kotitöiden jakamattomuuden takia.



15vuotta keskustelua, nalkuttamista ja sopeutumisyritystä ei ole auttanut, nyt alkaa olla mitta täynnä.

mä en vaan kertakaikkiaan kestä sitä jos tavarat on paikoillaan ja mitään ei ole missään... meilläkin aika usein kaaos menossa ja välillä kun siivoan tuntuu että kämppä menee vaan enemmän sekaisin.

Ehkä toi nalkutus ei ole hyvä juttu... Pidät vaan tavarat järjestyksessä omaltaosaltas ja jätät miehen tavarat sikseen. Ehkä kannustavalla puheella tai kiristämisellä voisi olla vaikutusta?

Joka tapauksessa, tässä se, mitä piti sanomani:



"ap lisää,



että meillä mies kyllä siivoaa, kun käsketään (on mielestään suorastaan valioyksilö tämän takia). En vain jaksaisi olla koko ajan pyytämässä, käskemässä ja ohjeistamassa. Toivoisin niin kovasti, että tietyt asiat, kuten se että tavaroita ei jätetä lattialle, olisivat itsestäänselvyyksiä myös miehelle. Haluaisin siis rauhan kotiimme, ettei samoista asioista tarvitsisi huomauttaa satoja, tai tuhansia kertoja.



Jos en olisi niin kiireinen (opiskelen ja käyn iltaisin töissä, vapaa-aikaa on todella vähän, miehellä taas on kaikki illat vapaata), olisin varmaan jo luovuttanut, ja ryhtynyt hoitamaan kaiken itse. Tähän liittyykin toinen toivomukseni, haluaisin miehen ymmärtävän, etten ihan ilkeyttäni "rähjää ja nalkuta" kaikesta. En vaan pysty tekemään kaikkea itse, kun viikon työtunnit pyörivät yleensä 50-60 paikkeilla (tentin lähestyessä noin 70 h on normaalia) ja lisäksi otan päävastuun myös nuoresta, paljon aikaa ja aktiviteettia vaativasta koirasta.



Mietin koko ajan millaista on sitten, kun saamme lapsia... Elämme liassa, lapset katsovat videoita 12 h päivässä silloin kun en ole paikalla jne."

meillä kans mies alkaa huutaa että aina valitan,en osaa muutak un valittaa. kai nyt kun sen 3pv ensin muutaman kerran huomautan että imurointi vuoro olisi sinulla välillä ja sitten kun en jaksa enää neljättä päivää paskaa nurkassa katella niin alkaa vähän tuo äänensävykin kehoituksissa muuttumaan. olenkin sanonut että helpompi olisi kun asuisin yksin. On se niin vaikeaa käyttää 20 min joka toinen viikko imuroimiseen aikaa,tai viedä roskat samalla kun menee töihin. meillä mies ei suostu edes viemään MATTOJA ULOS. siis minä ja vielä raskaana hoidan senkin,tosin harvoin me mattoja tampataan. varmaan mies ajattelee että on noloa kun naapurit näkee että hän tekee "naisten"töitä. meillä kun minä hoidan nuo miestenki työt:D

ettet puhu mun miehestä?? :)



Mä en pysty ymmärtämään eikö tavara olisi helpoin laittaa kerrallaan oikealle paikalle eikä kuudella siirrolla paikasta toiseen? Toinen on jos pyydän siivoamaan (eli tyhjentämään) ruokapöydän niin ei, tämä vaan järjestää ne siihen jotenkin riviin niin sitten on siistiä? Siinä on sitten lelut ja vaatteet ja astiat ja mainokset järjestyksessä...

tuossa jo tulikin esille se, että kun ei sais nalkuttaa. Ja sitten kun nätisti sanoo, niin mies ei tee elettäkään osoittaakseen, että olis edes kuullut mitä sanoin, puhumattakaan, että pitäisi ne tavarat järjestyksessä. Ja sitten kun minä lopulta huudan, niin mies kysyy, että miksi aina pitää huutaa, kun se on niin ikävää. Ja oon kyllä jo oppinut sanomaan, että minä en tahdo huutaa, mutta kun en saa miestä muuten kuuntelemaan, niin mitä vaihtoehtoja mulla on!



Siivous näyttää olevan useammankin miehen heikko kohta. Meillä mies ei ole kotoa oppinut sitä siivoamista, joten miten se sen voisi osatakaan. Mutta vaikka asialle on selitys, niin en minä silti viihdy miehen sekamelskassa. Meillä kun mies esimerkiksi jättää aamulla kaappien ovia auki, ja pakkohan mun sitten on laittaa ne päivän mittaan kiinni, että mahdun esim. keittiössä liikkumaan. Tuollainen toisen jälkien siivoaminen on äärettömän tympeää, kun se jatkuu päivästä toiseen vuosien ajan. Ja nyt kun on pienet lapset, jotka ei vielä osaa siivota jälkiään, niin miehen sotkut vain korostuvat mun silmissä. Ja sitten mies kehtaa mulle sanoa, että kodinhoito ei voi vaatia kahden ihmisen työpanosta!



Asiasta on just tällä viikolla väännetty, joten aihe on mullekin ajankohtainen. Ja kun muutama päivä kiistellään, niin ihmeesti se mies sitten löytääkin aikaa tehdä hommat, jotka sillä on puoli vuotta lojuneet tekemättöminä.



Mun tämänhetkinen käsitys asiasta on se, että mies keskittyy kotiin kahdesti vuodessa, jouluksi ja juhannukseksi. Minä taas kaipaisin, että se viettäisi esim. kerran kuussa kotipäivän, jolloin olisi meidän kanssa, touhuaisi lasten kansssa ja tekisi niitä kotihommia, joita minä en osaa.



Käsitykset asioista ei vaan kohtaa.