Miksi mies pettää?

ihastuminen, rakastuminen, kyllästyminen omaan arkeen, kyllästymisen pelko, vanhenemisen pelko, tunne ettei ole arvostettu eikä rakastettu avioliitossa, seikkailunhalu ... onhan niitä syitä.

se seksinhimo. Aika luontaista ihmisille, myös naisille. Täytyy jatkaa sukua. Varmasti rakastaakin sua, mutta on antautunut viettiensä vietäväksi.

tuntuu puulta....ehkä sillä toisellla on jotain mitä sulla ei ole ; ) Shit happens....

kaikki pettää 100 % uskollista ei olekaan ja tilaisuus tekee varkaan XD.

RAGGARSKIN LAULAA..maailmassa monta on ihmeellistä asiaa se hämmästyttää,kummastuttaa oksettaa ja vituttaa. On mulla yksi juttu joka vaivaa päivittäin,yks hiton upee kukko jonka kanalassa näin.On sillä oma komposti ja oma haaremi on sillä kaikki mistä pikkupoikana haaveilin......Saispas olla,saispas olla kukkona tunkiolla sais pullistella,pällistellä heltta ohimolla ois 100 kanaa oksalla joita vokotella,sais nokkia ja kukkoilla, kiekua kukkona tunkiolla

Maailma on täynnä kaikenlaista vinkujaa,ne itkee pauhaa vollottaa päätä seinään paukuttaa eilen oli kaikki helvetin paljon paremmin tänään sekä huomenna on päivä ikävin.Voi kun pääsis helttahommiin päälle kompostin vois unohtaa tään ihmiselon kuppaisen.........

Joillekin miehille (ehkä naisillekin) viettely on tärkeämpää kuin lopputulos.

Toinen nainen on miehelle läheinen ja tärkeä, yhteiset hetket ovat ihania ja kumpikin viihtyy niissä. Myös seksiä, mutta se ei ole pääasia. Mistä silloin kyse? Miksi mies silloin pettää vaimoaan, muttei kuitenkaan tahdo tätä jättää???

itserakas, huono itsetunto. haluaa todistella että kelpaa. valta

voimakasta tunnesidettä pahempana pettämisenä kuin satunnaista yhden illan seksisuhdetta. Tunneside tai muu henkinen yhteys uhkaisi mun ja mieheni välistä suhdetta enemmän kuin pano vieraan kanssa.

Toinen nainen on miehelle läheinen ja tärkeä, yhteiset hetket ovat ihania ja kumpikin viihtyy niissä. Myös seksiä, mutta se ei ole pääasia. Mistä silloin kyse? Miksi mies silloin pettää vaimoaan, muttei kuitenkaan tahdo tätä jättää???

..tässä asiassa. Yhtä syytä ei varmasti ole, koska kaikki miehet eivät petä, vaikka heillä olisi siihen tilaisuus.



Tunneside on miehille isompi juttu kuin me naiset välttämättä tajutaan. Vieraan ihmisen kanssa on joskus helpompi puhua, hänelle on helpompi avautua ja kenties uskoutua vaikeista asioista.



Oman vaimon kanssa syvälliset keskustelut saattavat jäädä vähemmälle, kun aika menee perusrutiinien pyörittämiseen ja siihen tavalliseen arkeen. Keskitytään kenties liikaa olemaan isä ja äiti kuin pari. Oma vaimo on myös niin tuttu ja se tietty jännitys on suhteesta vuosien mittaan kadonnut.



Asiat seuraavat toisiaan ja tällaista toveruutta ja ymmärrystä on helppo erehtyä luulemaan rakkaudeksi tai merkiksi siitä, että nainen haluaa seksiä....yksi asia johtaa toiseen..kuitenkin tämä nainen saattaa elää ihan samanlaisessa suhteessa toisaalla kuin esimerkin mieskin.



Joskus tällainen suhde saattaa tuoda paljon hyviä asioita siihen omaan kaavoihin kangistuneeseen liittoon.



Sekavaa, mutta ehkä saitte pointista kiinni - tarkoitukseni ei ole puolustaa pettäjiä enkä missään tapauksessa hyväksy pettämistä.

Mä oon ajatellut jättää hänet,



Ainoa miten voi pelastaa liiton on että pistää välit poikki sen toisen kanssa.

Heillä sattaa olla huono itsetunto ja elämän normaalit ala/tasamäet he pistävät muiden syyksi. He ovat romanttisia, epärationaalisia ja odottavat, että muut tekevät tekoja, joilla he tulevat onnellisksi.



He eivät ota vastuuta elämästään tunnetasolla jakamalla sisintään läheistensä kanssa,vaan olettavat, että toiset ovat ajatustenlukijoita. Heissä on myös ainesta marttyyriuteen, joka katkeroittaa. He kuvittelevat, ettei heitä arvosteta ja tarvistevat ihailua ollakseen olemassa.



Ts. pettäjät eivät näe, että ovat oman onnensa seppiä. Vastuu heidän onnellisuudestaan ja tyytyväiseyydestään on aina jollain muulla ihmisellä. He ovat myös kateellisia - muilla on aina paljon paremmin.

jännitys, intohimoisempi seksi, uutuuden viehätys, rakastumisen huuma. Samat tunteet kuin teilläkin alkuvaiheessa oli.

Mulla oli parisuhde heikoissa kantimissa, en osannut enää puhua miehelleni ja elimme kuin sisko ja veli.



Olin kavereiden kanssa baarissa ja ajauduin keskusteluun erään miehen kanssa. Iskemisestähän siinä oli alunperin kysymys, mutta keskusteluksi se muuttui...puhuttiin parisuhteesta, sen ongelmista ja kaikesta siihen liittyvästä.



Lopulta itkimme yhdessä sitä surua ja tuskaa, joka molempien sisällä oli. En pettänyt, ei pettänyt mieskään, mutta tämän keskustelun jälkeen kotiin palasi eri nainen. Se nainen aloitti puhumisen miehensä kanssa - asiat selvitettiin ja liittomme voi paremmin kuin aikoihin.



Olen ikuisesti kiitollinen tälle tuntemattomalle miehelle ja haluan uskoa, että meidän keskustelulla oli merkitystä myös hänelle ja hänen parisuhteelleen.



Oliko tämä sitä henkistä pettämistä vai sattuman sanelema juttu?

Henkinen pettäminen on sitä, että tapailee jotain naista, ajattelee tätä ym. henkistä, vaikkei seksiä olisikaan.

miehesi oikeasti rakastaa tätä toista naistaan. Haluaisi ottaa sinusta eron ja mennä hänen kanssaan yhteen. Mutta tuo toinen nainen ei ole siihen suostu. Mies vannoo rakkauttaan sinuun koska haluaa pitää kulissit ja perheen kasassa. Tosiasiassa tahtoisikin vain tuon toisen naisensa.



Toisen ajatuksia kun ei pysty tietämään. Sanoa voi mitä vain.

Minun mieheni oli pessimisti ja heikko. Vastaavassa tilanteessa hän ja tämä nainen ruokkivat toistensa pahaaoloa ja kurjuutta. Olisivat mielstäni ansainneet toisensa, mutta kas - eipä enää miestä kiinnostanutkaan tosipaikan tullen. Käytti naista roskiksena ja omien negatiivisten tunteidensa kasvualustana.

Sinä lähdit oikeaan suuntaa - rakentamaan etkä tuhoamaan. Onnittelut sinulle!

Mulla oli parisuhde heikoissa kantimissa, en osannut enää puhua miehelleni ja elimme kuin sisko ja veli.

Olin kavereiden kanssa baarissa ja ajauduin keskusteluun erään miehen kanssa. Iskemisestähän siinä oli alunperin kysymys, mutta keskusteluksi se muuttui...puhuttiin parisuhteesta, sen ongelmista ja kaikesta siihen liittyvästä.

Lopulta itkimme yhdessä sitä surua ja tuskaa, joka molempien sisällä oli. En pettänyt, ei pettänyt mieskään, mutta tämän keskustelun jälkeen kotiin palasi eri nainen. Se nainen aloitti puhumisen miehensä kanssa - asiat selvitettiin ja liittomme voi paremmin kuin aikoihin.

Olen ikuisesti kiitollinen tälle tuntemattomalle miehelle ja haluan uskoa, että meidän keskustelulla oli merkitystä myös hänelle ja hänen parisuhteelleen.

Oliko tämä sitä henkistä pettämistä vai sattuman sanelema juttu?

ei tuo ollut pettämistä. Keskustelu, jonka kävit vieraan ihmisen kanssa baarissa ja joka avasi sinulle uusia näkökulmia ja ratkaisuja, on minun mielestäni verrattavissa keskusteluun jonka käy ystävän kanssa (ja hyvä ystävä tuo tuntematon mies sinulle ilmeisesti olikin).

Tarkoitin tunnesiteellä henkistä ja älyllistä yhteyttä, joka on rakastavaisille tyypillinen. Ystävyys on eri asia.







Olen ikuisesti kiitollinen tälle tuntemattomalle miehelle ja haluan uskoa, että meidän keskustelulla oli merkitystä myös hänelle ja hänen parisuhteelleen.



Oliko tämä sitä henkistä pettämistä vai sattuman sanelema juttu?

[/quote]

Tuosta sivusuhteesta saa ihastumisen ja uutuuden viehätyksen. Monesta salaperäisyys, se ettei tiedä toisesta kaikkea, on se kiehtovin asia- liika tuttuus muuttuu arkiseksi. Rakastumisen tunteen kokeminen uudelleen on euforista- johtuen mm. hormoneista. Kukapa sitä voisi vastustaa- ainakaan jos yhteydenpito on säännöllistä ja kiusaus valtava? Joskus puolisot kasvavat myös erilleen, yhdistäviä tekijöitä ei välttämättä puolison kanssa enää niin paljon ole henkisellä tasolla (yhdistävät tekijät voivat olla jopa pelkästään materiaalisia- raha/asuinpaikka tms. tai vaikkapa lapset) ja toinen nainen vastaakin luonteenominaisuuksiltaan, ulkomuodoltaan, kiinnostuksenkohteiltaan tms.sitä, mitä mies nyt hakee tässä elämänvaiheessa. Jotkut ahdistuvat perinteisestä perhekuviosta ja pelkän isän ja elättäjän roolista: tekee mieli kokea jotain muuta. Arki ei ihan riitä. Ikäkriiseissä etsitään itseä ja kynnys aloittaa jotain uutta madaltuu. Toinen nainen voidaan nähdä toisena mahdollisuutena, jos elämä ei nykyhetkessä olekaan aivan tyydyttävää. Osa teoista voi olla silkkaa itsekkyyttä tai huonoa itsetuntoa, toisen mielenkiinto, huomio, rakkaudentunnustukset hivelevät itsetuntoa ja kohottavat mielialaa.

Se, mikä pitää pariskunnan yhdessä voi olla muutoksen pelko. Ei kuitenkaan kyetä ottamaan ratkaisevaa askelta, sillä tuttuus on turvallista. Toisaalta kiintymyssuhde voi olla vahva, vaikka suhde ei kaikilta osin tyydyttäisikään. Voihan myös kokea vahvaa tunnesuhdetta useampaan kuin yhteen ihmiseen kerrallaan- ehkä kaikkia meitä ei ole luotu yksiavioisiksi. Myös taloudellinen tilanne, lapset ym. nivoo ihmiset yhteen. Samoin velvollisuudentunne. Toisille on myös itsestäänselvää esim. taustan vuoksi (uskonnollinen tms.) ettei ero ole vaihtoehto. Ehkä halutaan pitää koko kakku, eikä jakaa. Siksi myös luopuminen sivusuhteesta voi olla vaikeaa. Tai sivusuhteet seuraavat toisiaan, uutuudenviehätyksen hiipuessa entisestä suhteesta.

Minua ei lainkaan ihmetytä miksi ihmiset pettävät. Epäilen, että jonkuntasoinen pettäminen tai pettäminen jossakin vaiheessa elämää on paljon kuviteltua yleisempää.

Olen entinen koulukiusattu ja lapsuuteni oli muutenkin onneton eli oli väkivaltaa, alkoholismia ja seksuaalista hyväksikäyttöä. Muistan lapsuudestani vain sen, että olin oikeastaan aina onneton, pelokas, ahdistunut ja masentunut, en muista onnea tai iloa. Muistan sen, että en ollut hyväksytty.



Aloitin seksielämän 14-vuotiaana, hain huomiota enkä tiennyt miten muuten sitä olisin saanut. Koin seksin avulla hetkellistä hyväksyntää, turrutin sillä tunteitani ja oikeastaan seksi oli minulle kuin huumetta. Ja alkoholi.



Kun sitten lopulta päädyin oikeaan parisuhteeseen niin olin todella onnellinen, mutta muutaman vuoden päästä kaikki alkoi muuttumaan. Halusin lisää, lisää, lisää. Halusin korvauksen kaikesta siitä minkä olin lapsena menettänyt, halusin hyväksyntää ja rakkautta ja hellyyttä eikä yksi ihminen riittänyt täyttämään mun pohjatonta kaipuutani. Ei sitä pohjatonta kaivoa olisi pystynyt täyttämään kukaan.



Minä siis petin, useamman kerran. En välittänyt niistä miehistä, en välittänyt seksistäkään, mutta silti ajauduin niihin tilanteisiin. Kuvittelin löytäväni niistä ihmisistä jotain ja joka kerta jouduin pettymään, kun en saanutkaan sitä mitä olin etsinyt eli täydellistä hyväksyntää.



Tietenkin menetin siinä hytäkässä parisuhteeni, joka oli parasta mitä minulle oli ikinä tapahtunut ja sen jälkeen olin vielä enemmän tuuliajolla. Sairasta elämää jatkui vuosia kunnes pääsin vihdoin terapiaan, joka jatkuu yhä.



Minulla on hyvä parisuhde nyt, mutta kukapa sen tietää, että kuinka kauan? En uskalla luvata mitään - olen selvinnyt nämä vuodet, mutta huomisesta en tiedä. Pakko elää päivä kerrallaan ja yrittää vaan. Ja tottakai minä olen syyllinen siihen mitä tein, koska olenhan aikuinen, mutta kukaan ei taida uskoa kuinka monet katkerat itkut olen itkenyt se takia. MIKSI minä olen tällainen? MIKSI minä en pysty muuttamaan käyttäytymistäni?? MIKSI satutan niitä joita rakastan? Haluaisin vaan kiljua: ÄITI, mikset sinä koskaan rakastanut minua???

Voi ap, olen kanssasi samassa veneessä! Tätä samaa kysymystä olen vatvonut päässäni reilun viikon. MIeheni jäi sattumalta kiinni juuri samanlaisesta suhteesta, oli ihastunut toiseen ja jopa rakastunut tähän ja silti sanoo olleensa ihan onnellinen ja rakastavansa minua ja perhettään. (Seksiä tosin tuossa suhteessa ei ollut, henkisen tason pettämistä kyllä.)



Meillä ihan pahimman akuuttivaiheen yli on jo päästy. Sivusuhde on katkaistu (olin itsekin yhteydessä tuohon naiseen), yhteinen tahtotila luotu parempaa liittoa varten; olemme menossa pariterapiaan.



Kiitos viisaista sanoista 11, 13, 15, 20, ainakin. Ne ovat lohdullisia. Meillä on juuri noin, elämä on ollut liian arkista ja olen piiloutunut liiaksi oman väsymyksen ja pikkulapsivaiheen taakse ja intohimoinen suhde mieheeni jäi vähemmälle, rakkaudestamme oli tullut ns. itsestäänselvyys. Tajuan siinä oman virheeni, vaikka pettäminen ei tietenkään ole minun syyni.



Haluan uskoa, että meille tämä hirvittävä tuska koituu vielä suhteemme voitoksi, koska yhdessä niin haluamme. Työtä on vielä tehtävä sen eteen, mutta niin haluankin. Tajusin tässä melskeessä, että minulla on valtava ikävä miestäni ja niitä asioita, joita koimme suhteemme alkuvuosina.



Edessä on vielä varmaan monta vaihetta, vihaa, surua ja katkeruuttakin, mutta enimmäkseen rakkautta, suurta rakkautta. Luulen, että miesten ongelma on se, etteivät ihan oikeasti puhu parisuhdeasioista toisilleen, kuvittelevat vain, että kavereilla intohimo kukkii tuosta noin vain koliikin keskellä, kun yhteistä taivalta on takana vuosikymmen jne.



Omin neuvoinkin varmaan pitkälle pääsisimme, mutta me tehdään tämä nyt perusteellisesti ja ollaan menossa pariterapiaan. Josko sieltä saisi eväitä tulevia vuosia ja vuosikymmeniä varten, että hälytyskellot soisivat vähän aikaisemmin.



AP, toivon sinullekin kovasti voimia tämän asian keskellä. Jos miehesi haluaa olla rinnallasi, yritä antaa hänelle anteeksi, oppia elämään tämän asian kanssa ja välit selvitettyänne tähytä eteenpäin. Se riipii syvältä, mutta mikään tässä elämässä ei ole enempää taistelun arvoista, kuin onnellinen avioliitto ja ehjä perhe!!! Olet ajatuksissa ja kellun samassa paatissa.

Tyyppi joka kusettaa kahta naista pitkän aikaa ei kunnioita ketään, ei pidä naisiaan minään ja yrittää tehdä päätökset näiden puolesta. Käyttää valtaa naisiin nähden itsekkäästi ja vailla empatiaa. Ei pidä kumpaakaan naista saman arvoisena itsensä kanssa, koska tuskinpa suostuisi koskaan itse olemaan aisankannattajana tai odottelemassa ilman mitään vakuuksia pitäen kiinni vain valheista ja lupauksista.