Lue keskustelun säännöt.
"Seniorivanhempien" kokemuksia
08.04.2009 |
Olen 43 -vuotias, terve, ensimmäistä lastani odottava äiti. Lapsemme laskettuaika on viikon kuluttua. Raskausaika on mennyt loistavasti. Kaikki testit olemme vauvan kanssa läpäisseet ja itsellä vointi on ollut kokoajan hyvä. Nyt lopussa hieman verenpaine on ollut koholla.
Välillä on ihmetyttänyt terveydenhuollon viranomaisten ja muidenkin ihmisten asennoituminen. Keskussairaalan yllääkäri sanoin tutkimuksen alussa "oletpa vanhana ryhtynyt lapsentekoon", naapurin rouva pelotteli, ettei 7 vuoteen voi nukkua tai syödä rauhassa kun lapsi tulee ja anoppikin epäilee jaksamista lapsen hoidon suhteen tai ettei voida matkustella kuin ennen. Vanhempina odotamme innolla uutta tulokasta ja olemme todella luottavaiset jo elämänkokemuksen tuomaan varmuuteen ja jaksamiseen vauvan hoidossa. Emme kai muuten olisi tähän ryhtyneetkään. Perheessämme ei menomonot ole olleet käytössä enää vuosiin ja uskomme, että vauva sopii oikein hyvin kuvioihimme matkusteluineen ja muine arkirutiineineen. Tässä iässä osaa jo laittaa elämän arvot tärkeysjärjestykseen ja antaa aikaa lapselleen, kun ei tarvitse juosta "turhien" asioiden perässä. Itse en pelottele ketään, kuka vanhemmalla iällä aikoo tai ryhtyy hankkimaan lasta. Työkaverini on tullut 47 -vuotiaana äidiksi ja heilläkin on mennyt todella hyvin lapsen kanssa.
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän tuntemuksiasi hyvin. Sain omat lapseni nippa nappa alta neljänkympin, ja samanlaisia kommentteja tuli yllättäviltä suunnilta. Tosin fiksuin kommentti tuli pikkuveljeltäni: Elämänne muuttuu nyt tosi paljon, mutta sitähän te olette halunneetkin. Niin olimme. Ja se elämä tosiaan muuttui.
Olet kadehdittavassa asemassa. Voit todellakin keskittyä vauvaan ja vauvaperheen elämään. Minnekään ei ole enää kiire. Maailmaa on nähty, töitä tehty ja kaikenlaisiin valintoihin ja päätöksiin on jo kokemusperäistä vertailupohjaa.
Toki elämään tulee negatiivisiakin asioita entiseen elämään verrattuna. Minulla meni kroppa ihan sekaisin aineenvaihdunta- ja unihäiriöineen, mutta ei sitäkään tule kaikille, jos vauva on terve ja temperamentiltaan rauhallinen (meillä pitkään diagnosoimaton ruoka-aineallergia, keskosuus ym.). Kuten sanoit, asiat osaa jo laittaa tärkeysjärjestykseen eikä kotona lapsen kanssa koe jäävänsä mistään paitsi, päinvastoin, on vain saamapuolella!
Jännä juttu muuten, meidän kielikylpypäiväkodissa ja kielikoulussa suurimman osan vanhemmat ovat näitä "seniorivanhempia". Osataan jo tehdä valintoja ja vaatia palveluilta laatua.
Onnea äitiyden tiellesi!