Lue keskustelun säännöt.
Yllätysraskaus??
06.04.2009 |
Pakko saada ajatuksia purettua jonnekkin.
Säännölliset kuukautiset ovat muutaman päivän myöhässä. Testiä en ole tehnyt vielä. Meillä on jo useampi lapsi ja lapsiluku ollut mielestämme näin ihan hyvä. Vuosien pienilapsiaikarumba juuri helpottanut. Äidillä vihdoin aikaa enemmän itselleen ja tietenkin parisuhteellekkin aikaa enemmän.
Kuitenkaan, emme varsinaisesti ole raskautta estelleet ja olemme toki olleet tietoisia, että silloin voi raskautua. On ehkä kuitenkin vähän kalenteria katsomalla katsottu mielummin varmoja päiviä kuin tarkoituksella juuri ovulaation aikaan..
Nyt kun raskaus näyttäisi aika mahdolliselta ottaen huomioon kellon tarkka kuukautiskierto niin KAUHISTUTTAA. En haluakaan enää enempää lapsia. En jaksa olla enää raskaana ja vauva-aikaankin olen jo liian väsynyt... ja kuitenkin taas tiedän, että tulisin rakastamaan sitä lasta ihan yhtä paljon kuin toisiakin ja miettisin miten olemme ikinä edes voineet elää ilman häntä. Tuntuu pahalta olla nyt niin allapäin mahdollisesta raskaudesta kun tähän asti joka kerta on ollut todella suuren riemun aihe ja tiedän, että sitä uusikin vauva olisi loppujen lopuksi.
Onko kenelläkään ollut vastaavaa tilannetta ja miten ajatus on lähtenyt etenemään alun shokista? Abortti ei todellakaan ole vaihtoehto vaan rakastan lapsia ja olen alitajuisesti tiennyt, että tämäkin päivä tulee eteen mutta oma reaktioni tähän onkin nyt yllätys. Kieltämättä taloudellinen tilannekkin mietityttää. Uusi vauva on aina myös uusia menoja lähtien isomman auton hankinnasta asti.
nim. Tsempitystä kaipaava
Kommentit (12)
mutta harkitun raskaudenkin aikana mun mielialat vaihteli (yllätys! niin varmasti kaikilla) ja välillä toivoin, etten saisikaan lasta.. Ja siitä oli sitten huono omatunto, kun tuollaisia pysyin edes ajattelemaan. Kaikki negatiiviset tunteet hävisivät, kun sain nyytin syliin tai ainakin parin kuukauden päästä, kun koliikki oli helpottanut ;)
Kaikkea hyvää teille, vaikka ei minusta apua ollut :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun strategia on ehkäistä, jos ei halua lasta. Liian monimutkaista ajatella.
Meillä ihan sama homma. Nuorin muksu on jo 6.vuotias ja sitä on alkanut tosissaan nauttimaan tästä lisääntyneestä vapaudesta ja lapsien itsenäistymisestä. Varmoilla päivillä pelattiin, kun oli joku naiivi ajatus ettei se maailmoja kaada jos raskaaksi sattuisin tulemaan, ja enhän mä ennenkään ole vahingossa tullut... No, plussaa näytti ja mä masennuin ihan täysin. Oikeesti vasta rakenneultran jälkeen olen alkanut nauttia odotuksesta ja todella haluamaan tätä lasta. Aikaa siinä juu meni, koko alkuraskaus itkua ja surua, mutta nyt loppua kohden ollaan jo koko poppoo ihan onnesta sekaisin. Kyllä se tästä sitten kuitenkin, mutta taidanpa ottaa tällä kertaa sen ehkäisykapselin imetyksen jälkeen ;)
toivottavasti lapsenne ei peri teiltä kovin paljon henkistä pääomaa.
Mikäs yllätysraskaus se sellainen on, että harrastetaan seksiä ilman ehkäisyä? Kai jokainen täällä jo tietää, että siitä voi aina seurata raskautuminenkin?
Ei mun mielestä sulla ainakaan ole muuta vaihtoehtoa kuin pitää lapsi. Olet sitten halunnut tai et. Ehkäisyllä sen tulemisen olisi kuitenkin voinut välttää. Jos et synnytettyäsi lasta sitten enää halua tai pysty taloudellisen tilanteen takia pitämään, voit antaa lapsen adoptoitavaksi. Ja sen jälkeen hankkia itsellesi sterilisaation.
Tsemiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on ollut sama "ehkäisy" käytössä noin 4 vuotta. Välillä olen epäillyt että olisin raskaana. Ja silloin mielialat kyllä heitteli kovastikkin. MIetin että olenko kuitenkaan valmis.
En sitten kertaakaan ollut ja petyin kyllä aina loppujen lopuksi.
Nyt saisi vaikka tullakin.
Kiitoksia kolmannelle toivotuksista :)
Asia ei ole niin mustavalkoinen, etteikö lisää lapsia olisi saanut tulla. Olen useinkin toivonut ja miettinyt, että haluan vielä yhden ja siksi mitään ehkäisyä ei ole varsinaisesti käytettykkään. Mutta juuri nyt ajatus tuntuukin jopa pelottavalta mikä yllätti itsenikin. Tuntuu, että elämä on nyt niin helppoa ja hyvää, että ei jaksaikaan aloittaa taas kaikkea alusta. Kuitenkin ison perheen äitinä tiedän, että hyvin se menisi kuitenkin ja kasvaa se pieninkin lapsi nopeasti. liian nopeasti isommaksi.
Ehkä muistelen kauhulla vuosia kun oli monta pientä samaan aikaan ja kaikki kotihoidossa mutta nyt tilanne olisi erilainen. Olisin päivät yksin kotona vauvan kanssa eli pääsisin oikein nauttimaan vauvasta lähes kuin esikoisesta mutta jo monen lapsen varmuudella. Miksi en kuitenkaan osaa innostua asiasta nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ihan sama homma. Nuorin muksu on jo 6.vuotias ja sitä on alkanut tosissaan nauttimaan tästä lisääntyneestä vapaudesta ja lapsien itsenäistymisestä. Varmoilla päivillä pelattiin, kun oli joku naiivi ajatus ettei se maailmoja kaada jos raskaaksi sattuisin tulemaan, ja enhän mä ennenkään ole vahingossa tullut... No, plussaa näytti ja mä masennuin ihan täysin. Oikeesti vasta rakenneultran jälkeen olen alkanut nauttia odotuksesta ja todella haluamaan tätä lasta. Aikaa siinä juu meni, koko alkuraskaus itkua ja surua, mutta nyt loppua kohden ollaan jo koko poppoo ihan onnesta sekaisin. Kyllä se tästä sitten kuitenkin, mutta taidanpa ottaa tällä kertaa sen ehkäisykapselin imetyksen jälkeen ;)
Kiitos. Juuri näin itsekin uskoisin asian menevän. Paljon onnea perheellesi.
En tosiaan sekuntiakaan miettisi aborttia tai adoptiota. Ei tästä sellaisesta ole kyse. Tiedän, että otsikko oli huono mutten keksinyt parempaa. Vaikka sen tietää miten raskaaksi tullaan voi se kuitenkin olla yllätys :)
Jos nyt olen raskaana, tiedän asioiden lopulta kääntyvän parhain päin mutta kaipaan tsemppiä tähän mielen myllerrykseen minkä asian miettiminen on aiheuttanut. Kuten sanoin olen aina tiennyt, että meille vielä joku päivä yksi lapsi tulee ja siksi mitään ehkäisyä ei ole käytetty mutta ehkä sitä on vain pidennetty varmoilla päivillä koska ei olla oltu ihan valmiita aiemmin. En tiedä asiaa on vaikaa selittää.
Olemme kyllä ihan vastuuntuntoisia ihmisiä ja ei tarvitse olla huolissaan lastemme perimästä saati siitä miten mahdollinen yllätysvauva tullaan hoitamaan. Hän syntyisi todella rakastavaan perheeseen mutta SAAN KAI OLLA MIELI MYLLERRYKSESSÄ? Onhan raskaus kuitenkin aina iso asia.
Mulla kävi niin etten koko raskausaikana ollut siitä raskaudesta riemuissani mutta kun vauva syntyi niin rakastuin siihen ihan täysillä. Tämä kuopus on koko perheen lemmikki, olemme todella onnellisia että hän on olemassa.
Älä ota turhaa paineita siitä että raskausaikana pitäisi tuntua siltä tai tältä, kyllä ihan suunnitellussa ja toivotussakin raskaudessa on monenlaisia tunteita. EIkä sillä jälkeenpäin ole mitään merkitystä miltä on tuntunut...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on ollut sama "ehkäisy" käytössä noin 4 vuotta. Välillä olen epäillyt että olisin raskaana. Ja silloin mielialat kyllä heitteli kovastikkin. MIetin että olenko kuitenkaan valmis.
En sitten kertaakaan ollut ja petyin kyllä aina loppujen lopuksi.
Nyt saisi vaikka tullakin.
Juuri noin. Sitten kun ne menkat alkavatkin onkin se pettymys. Jännä juttu. Minä en vielä uskalla tehdä testiä. Odotellen vielä muutaman päivän.
mun/meidän lapset saaneet alkunsa kahdesta eri kierrosta
toinen kp 8/30 ja toinen kp 23/30
tosin nämä olleet ihan saa tulla vauvoja. Oltiin vaan kyseisissä kierroissa juuri reissussa, jossa seksiä ei voinut harrastaa muulloin. Että meillä ei leikitä! :))
Muuten käytetty ehkäsyä ja noille yksille kierroille otettu ehkäsy pois (raskaana ollessa ei tietenkään ehkäsyä, sattuneesta syystä)
mikä asiassa on niin monimutkaista. Jos ei halua lasta, ehkäisee. Jos haluaa, ei ehkäise. Eri asia jos ehkäisy pettää. Jos teillä ei ole mitään muuta "menetelmää" kuin jonkinlainen varmat päivät- viritys, ei vauvan tulisi olla yllätys.