Ostatteko lasten pyörät ym urheiluvälineet käytettynä vai uutena?

Paljon helpompaa kävellä kauppaan, valita mieleinen ja maksaa kassalle kuin ootella huutonetissä mahdollisesti jopa viikkoja että tavara on kotona. Kun en omista autoa niin hakeminen on vaikeaa ja läheltä hyvin harvoin on mitään tarjolla. Kirpparilta ostan, jo sattuu hyväkuntonen sopivaan aikaan vastaan. En kylve rahassa (osa-aikatöitä tekevä yh kun olen) joten sitä hintaa on pakko katsoa, mutta yleensä ei tarvii kuitenkaan halvimpaan tyytyä. Vanhat menee sukulaisille kiertoon tai jää varastoon pölyttymään.

Ekologisempaa vaan.

Molemmille ostetaan omat ja uudet. Toinen on poika ja toinen tyttö, ja vaikka ikäeroa on liki 3 vuotta, ovat melkein saman kokoisia.



Vien nuo vanhat meiltä sitten kirkon keräykseen ja sieltä myyvät pikkuhintaan eteenpäin.

Tämä varmaan kertookin miksi emme osta käytettynä. Edes uutena ostetut eivät meinaa kestää ehjänä kolmella lapsella. Lisäksi meillä kulutetaan kaikkea urheilukamaa ja paljon. Huonoilla välineillä on kypsä urheilla, mutta harrastuskäyttöä varten ei tarvita kyllä myöskään mitään huippuvälineitä.



Pienten lasten pyörät meillä voivat minusta hyvin maksaa 150-200euroa, siitä ylöspäin on minusta liikaa (ei sen rahan takia, vaan en halua maksaa "ylihintaa").

Koululasille joutuu ehkä ostamaan uudet pyörät jossakin vaiheessa, sitten kun ovat niin isoja.

Näille meidän leikki-ikäisille kelpaa vielä käytetyt.



Nyt tosin aion hankkia uutena kolmipyörän kuopukselle, jos en ensin törmää käytettyyn kirppiksellä. ;-)



Kaikki muutkin välineet ostetaan käytettyinä... Kuinkas muuten?

Rahat on tiukassa neljän lapsen kanssa.



Kyllä kiitos, meille kelpais myös muiden vanhat. :)

Pyörät olemme aina vieneet vaihdossa takaisin kauppaan, kun olemme ostaneet seuraavan koon. Luistimia, suksia ym. myyn pois kirpparilla.