Tajusin juuri, että lapseni on hemmoteltu pilalle.

ja kauniita käytöstapoja? Kuten esimerkiksi että lahjoista tulee aina kiittää eikä lahjoja saa missään tapauksessa arvostella (paitsi kehuvasti) antajan kuullen (eikä muutoinkaan) ja että pitää olla kiitollinen siitä mitä saa eikä vaatia enempää. Ja jos lapsi käyttäytyy huonosti, silloin häntä tulee rankaista siitä. Mahdotonta?

Luuletko, etten ole hävennyt ja pitänyt puhuttelua, että kuinka rumaa on olla kiittämätön ja kiukutella, kun toinen hyvää hyvyyttään on hankkinut lahjan, ja kuinka kaikista lahjoista pitää olla kiitollinen?



Olen myös sanonut lapselleni, että ensi vuodeksi välitän joulupukille viestin, että hän saa vain vaatteita. Kaapit ja kopat tursuaa leluja, joilla hän ei edes leiki. Olen ajatellut lahjoittaa niistä noin puolet esim. päiväkoteihin, tai jonnekin keräykseen.



Olen myös sanonut kummitädille, ettei toisi mitään "muuten vain"-lahjoja, ainakaan MONTAA ja NOIN HIENOJA! No viimeksi tällä viikolla, kun heillä kävimme hän oli ostanut kaksi suklaamunaa, mielestäni yksikin olisi riittänyt.



Mutta turha tässä on mitään kummeja syytellä, se vain vaikuttaa lapseen, kun on koko elämänsä saanut ihan naurettavia määriä lahjoja. Hän on todella ahne.



Ap

Puhut lapsen kanssa että pitää olla kiitollinen, jos jotai saa eikä saa pyytää vierailta lisää lahjoa tai moittia lahjoja ym. Myös paljon lahjoja saava lapsi osaa olla kiitollinen.

Kasvatuksesta se on kiinni. On meilläkin ainokainen lapsi saanut aina aivan järjettömiä määriä lahjoja. Parhaana jouluna taisi olla viitisenkymmnetä pakettia. On vielä koko suvun nuorin ja kaikki serkut on noin 10 vuotta vanhempia, joten oikein urakalla sukulaiset ja kummit hemmottelevat. Silti osaa kiittää jokaisesta paketista, ihastelee saamiaan vaatteita, vaikka ei todellakaan ole erityisen kiinnostunut pukeutumisesta. Ikinä ei ole moittinut antajan kuullen tai edes selän takana saamiaan lahjoja, saati että olisi lahjoja pyydellyt. Onhan sitä tietysti joskus tullut vähemmän mieluisa paketteja, mutta aina on kiittänyt ja keksinyt jotain positiivista sanottavaa, niin että antajalle on tullut hyvä mieli. Ja kun ikää on nyt jo 12 vuotta, niin uskoisin että tuskin tuosta radikaalisti muuttuu.

Tämä on mielenkiintoinen aihe.

Mutta, voiko lapselta odottaa muuta? Totta kai hän haluaa leluja. Kukapa lapsi oikeasti haluaisi vaatteita lahjaksi?? Ellei ne ole jotain vaikka prinsessa tai puuhapete-juttuja?

Eihän voi olettaa että tämän päivän lapsi olisi tyytyväinen siihen, mitä meillä oli lapsena? Ethän sinäkään olisi ollut tyytyväinen omien vanhempiesi aikoinaan saamiin lahjoihin?

MInä olen miettinyt, että onko parempi että lapsi teeskentelee kiitollisuutta lahjan antajalle vai että hän saa rehellisesti ilmaista itseään?

5-vuotias ei vielä ole kovin kypsä ajattelemaan aikuisten tunteita.

Lapset saattavat myös vaan pitää siitä ajatuksesta, että lahjoja on paljon , ja on tosi jännää avata uusia. Mun poikani 4v oli jouluna kanssa niin sekaisin lahjoista, että ihan höyrypäisenä etsi lisää paketteja. Sillä ei edes ollut mitään tekemistä sen kanssa, että oliko kiitollinen jo saamistaan lahjoista vai ei.

Mä luulen, että lasten arvot kehittyy kuitenkin muuta kautta, kuin vain siitä, että paljonko lahjoja tulee. VAnhemmat voi niitä arvoja osoittaa. Ei saarnaamalla, vaan toimimalla itse esimerkillisesti.

Mutta toki ymmärrän häpeän tunteesi! Itsekin välillä häpeän omiani. Mutta sitten mietin, että he ovat vain lapsia ja oppivat käytöstapoja myöhemminkin.

Toisaalta jos lapselle kauheasti saarnataan ja puhutellaan, voilapselle tulla vastareaktio ja ei silloin ainakaan halua käyttyätyä nätisti.

Mutta kyllä silti opettaisin lapselle vaikka ennen niitä synttäreitä tms., että mitä sanotaan lahjan antajalle, vaikka ei pitäisikään lahjasta. Ja voihan lapsi sitten vaikka vieraiden lähdettyä kertoa vanhemmille, jos oli pettynyt lahjoihin. Ja siihen lapsella pitää saada olla lupa.

"Kun vieraat tuo jonkun lahjan, niin kuuluu tapoihin sanoa aina "kiitos". VAikka ei kauheasti edes tykkäisi lahjasta." "Ruoasta ei sanota kylässä että se on pahaa. Siitä tulee kokille paha mieli. Jos ei maistu, niin sitä ei tarvitse sanoa ääneen, maistat vaan vähän."

AP:lle vielä, en usko ollenkaan että ole pilalle hemmotellut lapsesi. Mutta voi tietty alkaa opettaa käytöstapoja. Sen sijaan tuntuu aika julmalta, jos lapselle sanotaan, että pukki ei tuo sinulle leluja, vain vaatteita.

Kertokaapa muutkin mielipiteitä!

Luuletko, etten ole hävennyt ja pitänyt puhuttelua, että kuinka rumaa on olla kiittämätön ja kiukutella, kun toinen hyvää hyvyyttään on hankkinut lahjan, ja kuinka kaikista lahjoista pitää olla kiitollinen?

Olen myös sanonut lapselleni, että ensi vuodeksi välitän joulupukille viestin, että hän saa vain vaatteita. Kaapit ja kopat tursuaa leluja, joilla hän ei edes leiki. Olen ajatellut lahjoittaa niistä noin puolet esim. päiväkoteihin, tai jonnekin keräykseen.

Olen myös sanonut kummitädille, ettei toisi mitään "muuten vain"-lahjoja, ainakaan MONTAA ja NOIN HIENOJA! No viimeksi tällä viikolla, kun heillä kävimme hän oli ostanut kaksi suklaamunaa, mielestäni yksikin olisi riittänyt.

Mutta turha tässä on mitään kummeja syytellä, se vain vaikuttaa lapseen, kun on koko elämänsä saanut ihan naurettavia määriä lahjoja. Hän on todella ahne.

Ap