onko muilla sama juttu että mies tulee töistä milloin tulee koskaan ei tiedä

nuo yrittäjän työajat kyllä ymmärrän, enkä niitä yhtään kadehdi. Mutta muuten ajattelen kyllä ihan kaikista meistä, että aika helposti me suostumme antamaan itsemme työlle (etenkin miehet meidän kulttuurissa, roolimalli jne) ja lapset siitä kärsii puuttuvana yhdessäoloaikana ja läsnäolona. Ei perhelomat korvaa yhdessä elettyä arkea.

Onhan se niinkin, mutta toisaalta mä kyllä huomaan kuinka mies nauttii työstänsä ja on arvostettu esimiehenä ja työkaverina, joten en kylläl halua olla se, joka sitä alkaa vaikeuttaa. Nyt meillä saattaa jo hieman helpottaakin, kun mies siirtyi lähemmäs pääkonttoriin, joten työmatkat eivät vie enää niin paljon kuin aikaisemmin. Miehellä oli myös taannoin talvella niin kova stressi, että se oireilu pahoina rytmihäiriöinä, mutta mies höllensi jonkin verran työtahtia ja jakoi enemmän vastuuta muille, niin sai senkin loppumaan. Eli se tulee nykyisin kotiin ennemmin ennen kuutta kuin yhdeksää illalla, mikä on jo positiivinen asia. :)

soittamaan joka päivä klo 18 jos aikoo olla vielä pitkään töissä. Tämä helpottaa minun iltojani kummasti. Usein sanoo, että kohtapuoliin lähtee kotiin toisinaan taas toteaa että myöhäksi menee. Näin emme turhaan odottele lasten kanssa iskää kotiin, vaan puuhataan ihan normaalisti. Leikitään, syödään, saunotaan, käydään nukkumaan.



Mies on hyvä isä vaikka ei joka ilta olekaan laittamassa lapsia nukkumaan. Välillähän hän saattaa olla toista viikkoa toisella puolella maapalloa. Lapset selvästi rakastavat isäänsä ja isä lapsiaan. Aviomiehenä mies on minulle juuri sopiva. Tavallaan saan "kicksejä" miehen työstä ja asemasta (vaikka ei tätä varmaan saisi sanoa). Viideltä kotiin palaava Perus-Pertti ei niinkään sytytä. Työnjakomme sopii minulle erinomaisesti.

paitsi että se ei haittaa minua. Miehellä liukuva työaika, välillä menee aamukahdeksaan, useimmiten lähtee 10-11 välillä, ja takaisin tulee kun siltä tuntuu 17-21 välillä. Aluksi tuntui hassulta, mutta nyt olen tottunut tuohon ja teen omia hommia oman aikataulun mukaan enkä istu illalla odottelemassa josko se mies sieltä tulisi

Äsken soitti tulevansa vähän myöhässä (ihme, että edes soitti) ja oli aivan ihmeissään, kun en tiennyt hänen iltasuunnitelmistaan. Minäpä siihen totesin, että miten voisin tietää, kun mies ei ole puhunut minulle koko viikolla juuri mitään, kun ei ole kotona näkynyt hereilläoloaikanani.

Miehellä niin epäsäännölliset työvuorot, ettei koskaan tiedä, milloin kotiutuu. Mutta ajan myötä olen oppinut, että minä ja lapset eletään juuri meille sopivalla aikataululla. En todellakaan enää odota miestä illalla, tulee kun tulee. Tänäänkin sauna lämpenee minun valitsemallani ajalla, mies ehtii siihen, jos ehtii! (Todennäköisesti ei ehdi..)

eikä työpäivä todellakaan ole 8-17. Mutta olen oppinut elämään asian kanssa, itse asiassa häiritsisi varmaan jos olisi joka päivä jo viidelta norkoilemassa kotona =) Jos tarviin lapsenvahtia, niin järjestän sen itse, enkä luota siihen että mies tulee ajoissa kotiin. Omia menojani en jätä menemättä sen vuoksi, että miehellä menee töissä myöhään, tosin ei niitä nyt kovin paljoa olekaan...

Minun mieheni ei ole koskaan ymmärtänyt, että voisi olla perheelle kiva aloittaa viikonloput tai lomat ajoissa esim. yhteisellä päivällisellä klo 18 (joka nyt ei ole niin hirmuisen aikaisin sekään).



Arkipäivisin tulee milloin tulee, periaatteessa yleensä kuuden pintaan, usein menee pidempään. Ei kyllä liiemmin ilmoittele.

Muuten tekee useasti myöhempään töitä, niitä kun riittää.

Normaali päivä päättyy 16.00 ja jos on myöhempään niin soittaa tai lähettää tekstarin.

Tosiaan monesti on lapset jo nukkumassa kun tulee ja nukkuvat vielä kun lähtee töihin. Viikonloppuisinkin tekee useasti töitä, tosin silloin viikolla vapaa päivät.

Kun lapset oli pienempiä tuo harmitti, mutta nykyään olen itsekin töissä ja olen tottunut. Ei vaan voi itse ikinä ylitöihin jäädä, kun jonkun pitää hakea nuorin päiväkodista ennenkuin se menee kiinni ja eihän koululaisiakaan voi antaa olla koko iltaa keskenään.

ja tekee todella pitkää päivää ja reissaa myös paljon. Opettelua tämä on vaatinut, ettei aina tiedä milloin toinen tulee kotiin, mutta ihan hyvinhän tässä on pärjätty. En mä enää ota stressiä miehen aikatauluista, kerran viikossa laitetaan kalenterit ajantasalle, niin pysyn kärryillä työmatkoista. ja kyllähän se tekis kahdeksasta neljään töitä, jos se vaan olisi mahdollista, mutta nykyisessä hommassa ei ole.

elämää vaikka kotona olenkin vain lasten kanssa, eikä odottaa kello ja kaulin kädessä miestä kotiin tulevaksi.



jos lastenhoitajan palkkaa pitäisi olla huusholli siistimpi ja lapset siistimpiä, ei tänne kaatopaikalle kehtaa ketään pyytää ilman etukäteissuunnitelmia :)



ap

elämää vaikka kotona olenkin vain lasten kanssa, eikä odottaa kello ja kaulin kädessä miestä kotiin tulevaksi.

jos lastenhoitajan palkkaa pitäisi olla huusholli siistimpi ja lapset siistimpiä, ei tänne kaatopaikalle kehtaa ketään pyytää ilman etukäteissuunnitelmia :)

ap

tuo kaulin kädessä kuvaa kyllä mua hyvin meidän suhteen alkuajoista :) Eli mä olen se, jonka mies johtajana reissaa ja tekee pitkää päivää. Lisäksi kun kuvaan lisätään kauppareissuilla puhelimeen puhuminen ja iltaisin jatkuvasti sova kännykkä, niin kyllä mä olen joskus sitä kaulinta todellakin halunnut käyttää ;D

Mut joo, mä olen yrittänyt asennoitua siten, että kun mies on poissa, niin minä touhuan omiani huolimatta siitä, pitäisikö herran olla tulossa kotiin tunnin tai kolmen päästä. Ruoan teen valmiiksi ja lasten kanssa syödään ja loppuilta tehdään omia juttuja, en kysele milloin tulee kotiin tms.

Viikonloppuisin mies kyllä yrittää olla tekemättä töitä, mutta joskus sille soittelee alaiset/työkaverit silloinkin. Ulkomaille kun mennään, niin se jättä onneksi puhelimen kotiin, Suomessa lomilla se kyllä siihen välillä vastailee...

Mä myös pyrin sopimaan omat menoni niin hyvissä ajoin, ettei miehellä ole kalenterissa vielä mitään merkittynä ja pidän niistä myös kiinni.

Sama juttu oli silloin kun miehellä olikin pitkä seksisuhde toisen naisen kanssa.



Venyivät ne työpäivät ja aikasin lähdettiin töihinkin. Helppo oli vedota, että sellainen työ on, ettei tarkkoja työaikoja ole ja aamulla ei välttämättä tiedä kuinka pitkää keikkaa pukkaa. Ja minä tyhmä uskoin kaiken sinisilmäisesti.

...että tähänkin ketjuun tulee "munkin mies teki noin ja sitten selvisi että sillä oli suhde"...

...että tähänkin ketjuun tulee "munkin mies teki noin ja sitten selvisi että sillä oli suhde"...

on hyväksyttävä, että miehen työajat pysyvät entisellään, vaikka vaimo kotona lasten kanssa olisikin. Itsekin työssä ollessani olin harvoin kotona ennen kello 18. Yleensä vasta pääsin lähtemään kuuden jälkeen kotimatkalle. Onhan se työstäkin kiinni, että kuinka pikaisia hommia pitää tehdä eli voiko jotain jättää seuraavaan päivään.



Tietysti on eri asia, jos mies vaikka on jollain osittaisella hoitovapaalla tai on muuten sopinut, ettei tartte tehdä täyttä päivää... Mutta ei ainakaan meidän kummankaan alalla työstä noin vain lähdetä, kun kello lyö viisi. Ylimääräiset työtunnit kuitataan sitten joskus toiste tai laskutetaan ylityönä.

ja se onkin tosi mukava aikaero, puheluita voi tulla oikeastaan ihan mihin vuorokaudenaikaan tahansa ja neuvotteluja käydään (puhelimitse) usein vielä puolen yön aikaan... nämä tosin kotoa käsin. Minä sitten katson yksinäni telkkaria sen aikaa.

toimii osittain Jenkeissä, ja palavereja on joskus (kotoa käsin) iltamyöhään. Mies ei ole valittanut. Ellei sitten salaa valita täällä :/ Jonkun se on kuitenkin raha taloon tuotava. Kumpikin vuorollaan.

mutta liian sinisilmäinen ei kannata olla, pettämiset ikävä kyllä toteutetaan monta kertaa "työajalla". Työmatkoistakin osa voi olla ihan muita juttuja

että miehet menee ja tulee miten sattuu, eivätkä näe perhettä viikon aikana ollenkaan? MIKSI OLETTE NAIMISISSA? jotta saatte perheelle elatuksen?

Kyllä meilläkin mies tekee epäsäännöllisin ajoin töitä, mutta en kyllä suostu elämään ilman osallistuvaa miestä perheessä! Ei riitä pelkkä rahantulo tilille ja pano kerran viikossa - kuukaudessa.

että pitäisikö minun sitten laittaa mies valitsemaan minun tai työnsä välillä? Miksi? Tämä järjestely nyt vaan on näin ja joku kaunis päivä se voi olla jotenkin muuten. En mä kuitenkaan voi sanoa, että voisin jättää mieheni sen vuoksi, että se tekee paljon töitä. Mies on hyvä isä ja ihana aviomies, vaikka iso osa ajasta menee työn kanssa.

Minun työni taas ei ole yhtä vaativaa ja voin pitää etäpäiviä kun lapset ovat sairaana, pitää hoitaa asioita jne. Ja kyllä meillä yhteistäkin aikaa on. Aika paljon lomaillaan ulkomailla tai pohjoisessa, kun sillä tavalla mieskin pääsee irtaantumaan työkuvioista ihan eri tavalla, kuin jos oltaisiin vain kotona. Sitäpaitsi sun ajattelutavalla kaikki yrittäjät olisivat sinkkuja.