Miten suhtaudut kun lapsesi saa vaikka haavan? Alkaako mahdoton
hössötys kun on tullut pipi ja pitää laittaa laastari?
Vai suhtaudutko suhteellisen rauhallisesti ja toimit myös rauhallisesti?
Kommentit (15)
ja että ei pieni haava haittaa. En hössötä ja lietso mahdollista itkua.
että joo, olen ihan hysteerinen ja hössötän??
Omalla äidilläni oli asenteena, ettei ikinä sanonut mitään myötätuntoista, veti vaan desinfiointiaineen ja laasarin esiin tai kuskaksi minut päivystykseen tikattavaksi (olin villi lapsi).
On sekin aika kummallista.
Minusta tuo desinfiointi kuulostaa kyllä jo vähän hössöttemiseltä. Ei mun haavoja ainakaan lapsena ikinä desinfioitu enkä ole ottanut sitä tapaa omillekaan lapsille. Hyvin on haavat aina parantunu eikä oo ollu mitään ongelmia.
että joo, olen ihan hysteerinen ja hössötän??
.
Mä olen yleensä porukasta viimeisenä hössäämässä, kun meidän lapset muksii itseään. Mä tiedän, että se näyttää tosi julmalta joidenkin mielestä, mutta syynä on se, että mä kuulen ihan pienestäkin ynähdyksestä, onko lapseen oikeasti sattunut ja reagoin sitten sen mukaan.
Omassa tuttavapiirissäni tyttöjen vanhemmat ovat niitä pahimpia hössöttäjiä. Hämmentävät meidänkin lapset, kun alkavat kauhistelemaan jotain muksahdusta, jota lapsi itse tuskin huomaa. :)
siihen on saatava laastari ja heti.
Minä olen aina rauhallinen.
jotka ihan pienestäkin jutusta nostavat hirveen haloon ja lapsi enemmänkin säikähtää sitä hössötystä kuin kolhua. Ja myöhemmin oppii jopa hyödyntämään tilannetta.
Pikaliima on ihan samaa ainetta kuin se terveyskeskuksessa käytettävä haavaliimakin. Näin väittää ainakin naapurin lääkäri-isä, joka paikkaa lastensa haavat myös pikaliimalla.
En pelkää verta, enkä pelästy kolhuja. Olen hoitoalalla ja ollut mukana isossakin onnettomuudessa, josta selvisin rauhallisella asenteella. Mutta
lasten satuttamisia lohdutan aina. Laitan sellaisen surkuilmeen ja paijaan tai puhaltelen ja voivottelen (hiljaa tosin) mukana.
Kaikki haavat pestään vedellä ja saippualla ja laastareita löytyy vaikka mitä kuosia.
Yksikään neljästä lapsesta ei hae syliä satuttamisen kautta, eivät siis käytä sitä tekosyynä saada huomiota, sitä saa satuttamattakin..
Mutta minähän olenkin lasten mielestä maailman ihanin äiti...
Viimeksi liimasin pikaliimalla, kun mies oli sitä mieltä että irvistävälle haavalle pitää tehdä jotain ;)
meillä todetaan, että ohhoh, haava tuli. Ei hössötystä ja rauhoitellaan alpsen fiiliksen mukaan. Yleensä eivät panikoi.
Sisällä tulleita pikkunaarmuja ei desinfioida, multakäsiin tms tulleet putsataan huolellisemmin. Paljon vuotavaan laitetaan laastari, ettei sotke ja silloinkin laitetaan, jos lapsi pyytää.
Jos haava näyttää syvältä, käydään ensiavussa (kolmesti on 5 v ollut paikattavana, pari kertaa liimattu haavaliimalla,. Tikeiltä on onneksi vältytty). Pikaliimaa en ole kokeillut, saattaa kirvellä pikkaisen ;)
No mää oon sitä mieltä että pikkunen hössötys kuuluu asiaan.
Paniikkia en ruoki, haava tarkistetaan ja putsataan jos näyttää ikävältä. Laastari pistetään jos tulee verta. Mutta aina saa lapsi tulla syliin, puhalletaan ja mietitään joku juttu mitä voisi seuraavana tehdä niin se pipi unohtuu.
Yks tärkeä minkä koitan muistaa KUN kolisee että antaa lapsen itkeä. En siis koita tukahduttaa tunteita lapselta sanomalla: "Älä itke, kipu meni jo!"
Ai meni? Lyökää välillä itteenne sormeen vasaralla tai jättäkää oven väliin niin tulee taas mieleen ettei se kipu ihan hetkessä ohi mene! :(
Mitä itte sanosit tai ajattelisit jos joku tulee lässyttämään ettei nyt itketä pienistä!
Mutta jotenkin lapselle niin voi sanoa?
Tyttö leikkasi sormenpään lähes irtipoikki leipäveitsellä, jäi vaan nahasta roikkumaan. Äiti nosti sormenpään paikalleen, sitoi ja jäi sitten odottamaan, että tyttö (aivan hysteerinen) rauhoittui. Kuulemma meni 2 tuntia. Vasta sitten menivät ensiapuun.
Kyllä ihmettelin, miten pystyi olemaan niin rauhallinen! Mutta hän on ammatissaan nähnyt, kuinka vaikeaa on paikata hysteeristä lasta ja totes vaan, että näin oli parempi. Oli sitten jollain haavaliimalla sormi laitettu paikalleen ja parani ihan normaaliksi.
Jos on pieni haava kokoluokkaa naarmu, pistän laastarin.
Jos olis iso haava, pyörtyisin varmaankin. Olen siitä ärsyttävä ihminen, että minua alkaa pyörryttään verennäkemiset, haavat ja ruhjeet. Sille e oikein voi mitään. Tikkejäkin kun minulta poistettiin, oli mentävä vähäksi aikaa makoileen, vaikka päätin tiukasti, että tähän en kolahda. En tiedä, mitä tapahtuisi, jos olisin keskenään lasten kanssa kotona ja jotain tollaista tapahtuisi...
Yleensä käsken näyttää vaivaa kuin vaivaa miehelleni, joka hanskaa ne sata kertaa paremmin kuin minä.
nimim. en puhdistanut kertaakaan napaakaan lapselta synnytyksen jälkeen, mies hoiti senkin.
"Ei sattunu, ei sattunu." Kyllä lapsi itse tietää, sattuko vai ei. Minun kommenttini onkin:"Oho. Sattuko?" Useimmiten ei.
Mutta: joskus lapsi ulisee ihan vain ulisemisen vuoksi. Silloin voi mielestäni sanoa, että taitaa joo sattua, mutta hillittepä volyymiä vähän. Itkeä saa, muttei ulista. Jos pystyy siihen, niin hyvä. Jos ulina jatkuu, niin sitten ehkä sattuikin enemmän kuin kuvittelinkaan.
laitetaan laastari