Kumman 33-vuotiaan naisen elämän "haluaisit" juuri nyt, vaihtoehdot:....?
a) Avioliitossa, 3 lasta, uusi okt laitakaupungilla lapsiperhealueella. Tavallista lapsiperheen elämää, harrastukset lähinnä ruoan laittoa, ulkoilua, pihan laittoa... ei juuri omaa aikaa, yhdessä perheen kanssa puuhailua. Oma mies sängyssä ;)
b) Eronnut, 3 lasta, lapset vuoroviikoin vanhemmilla. Kerrostalo-osake ydinkeskustassa Lapsiviikot tavallista puuhailua, vapaaviikot oman tahdon mukaan elelyä, shoppailua, elokuvissa-, pizzalla-, harrastuksissa käyntiä. Illat (ja yöt) miesystävän/uuden/uusien ihastuksen kanssa puuhailua....
Oma ikäsi?
Kommentit (30)
ja ehdottomasti a-vaihtoehto.
Olen aikanani elänyt hillittömän menovaiheen ja nyt nautin omasta perheestä. Omaakin aikaa on sopivasti.
Ei enää tässä vaiheessa elämää ole erityisiä menohaluja, tai hirveää tarvetta siihen "omaan aikaan".
ja a:n ottaisin yhtään miettimättä. En ole koskaan elänyt menevää b-elämää, eikä oikeastaan ole edes kiinnostanut. Nyt 10 v. ollut naimisissa ja kolme lasta on.
Helppo valinta. A on kuin suoraan omasta elämästäni ja se on mielestäni lähes täydellistä.
N32
Joku ok-talo laitakaupungilla ja pihan laitto AHDISTAA jo ajatuksenakin. En ole ollenkaan sen tyylinen, että nauttisin jostain oman perheen kesken kykkimisestä kaukana kaikesta ja tykkäisin laitella puutarhaa tai huoltaa taloa.
Toisaalta en voisi kuvitella tilannetta, jossa lapseni ei asuisi kanssani kaiken aikaa. Viikot ilman lasta ahdistaisivat suunnattomasti.
Ja en missään olosuhteissa haluaisi kolmea lasta!
Jos olisi IHAN pakko valita, ottaisin a-vaihtoehdon. Ihan vaan sen takia, että lapset ovat siinä läsnä. Muuten b-vaihtoehto lähempänä omaa elämääni.
Terveisin: yksi lapsi, 31v, kt-asunto Etelä-Helsingissä, shoppailua, elokuvissa käyntiä, harrastamista LAPSEN JA OMAN MIEHEN kanssa. -> Tämä elämä on minulle juuri passeli
ennen ja jälkeen (miehen haluaman) eron.
Ottaisin vaihtoehto A:n. Tuo B on ... rankka. Henkisesti/fyysisesti väsyttävä. Oma aika menee tuosta uupumuksesta toipumiseen ja kaikki uudet parisuhdejutut tuovat vuoristoratamaista jännitettä elämään. Lasten kulkemista kodista toiseen ka-ma-la katsoa ja ikävä aina suunnaton kun ovat poissa (meillä tosin vain joka toinen vkonloppu ja sekin ihan liikaa).
Että tuossa on oikeastaan valinta välillä a) tasainen tunne-elämä b) vaihteleva/vuoristoratamainen tunne-elämä. sitä en edes mainitse kumpi on ehdottomasti lapsille paras.
mutta mitä ihmeen kicksejä kukaan saa shoppailusta ja pizzalla käynnistä????
Minun elämäni on lähellä a:ta, mutta lapsia on yksi enemmän ja harrastukset kaikkea muuta kuin ruuanlaittoa ja pihan laittoa.
mutta mitä ihmeen kicksejä kukaan saa shoppailusta ja pizzalla käynnistä????
Minun elämäni on lähellä a:ta, mutta lapsia on yksi enemmän ja harrastukset kaikkea muuta kuin ruuanlaittoa ja pihan laittoa.
No oletko koskaan kuullut, että yksi tykkää yhdestä ja joku toinen jostain muusta??? Itse rakastan ruoanlaittoa, kun ei puhuta siitä arkiruoan väsäämisestä. Pihallakin on kiva möyriä, mutta onpa mulla muitakin, lähinnä liikuntaan liittyviä harrastuksia.
mutta en haluaisi olla 33 vuotias ikäloppu akka
Eli A. - Mutta keksisin kyllä itselleni omiakin harrastuksia! Ikä nyt 26 vuotta.
sillä omakotitaloon en muuta...
Muuten voisi kallistua a):n puoleen.
tietysti. Mulla on kolme lasta (neljäs harkinnassa), asun omakotitalossa ja aviomieskin löytyy :) Harrastuksiin kuuluu kokkailu ja pihallakin tulee kesällä möyrittyä, mutta pääasiallinen harrastus on punttitreeni. Elämä on mallillaan :)
Vaihtoehto B, mutta on utopiaa. Mies kun löytää uuden onnen, niin ei enää ota lapsia ja sitten olisin 24/7 lasten kanssa, joten tyydyn vaihto-ehtoon A.
Jos noista pakko olisi toinen valita niin a se varmaan olisi.
33v :)
Haaveissa on tosin joskus B-kohdasta tuo "ihastusten kanssa puuhailu". ;)
Valitsen A:n ja huomaan, että mähän olen se :) Ainut vaan että kyllä mun elämään mahtuu muutakin, omaakin aikaa ja itsenäistä elämää muttei mitään ihastusten kanssa puuhailua, jota en tosin kaipaakaan, ei baareissa hillumista vain joskus siellä kavereiden kanssa käydään viihtymässä, joo pizzalla tai jossain syömässä kavereiden kanssa, no ei ehkä viikottain mut toisinaan ja jos asuisin yksin niin mulla tuskin ois rahaa joka viikko edes käydä ulkona syömässä :/..
Tää on elämää josta en helpolla luopuisi mutta varmasti voisi elää toisinkin jos tilanne niin vaatisi, ihminen sopeutuu muutoksiin aivan varmasti ja jos olisin vaihtoehto B niin ehkä olisin tyytyväinen silloinkin koska itsehän sen elämäni niin olisin muokannut elettäväksi..
elän tuiki tavallista a elämää, tosin en tiedä b:n haittapuolista mitään.