Alan olla todella toivoton, kun en osaa kasvattaa lapsiani tai mikä on oikein ja väärin
8 ja 6 vuotiaat tyttäret. En tiedä enää mikä on oiken ja mikä väärin. Koska kiellän turhaan ja koska asia on perusteltu. Neidit suorastaan hyppivät silmille. Nuorempi tuiskii, väittää vastaan ja käyttää todella törkeää kieltä omia vanhempiaan kohtaan. Kun komennan häntä, ei ota kuuleviin korviin vaan huutaa takas, että ole hiljaa ja mene pois. Multa puhti loppu. Neiti saa älyttömiä raivareita.
Tänään vanhemman kanssa tapeltiin aamulla siitä, että neiti vaati saada tuulipuvun jo päällensä vaikka pakkasta ulkona -4. Kun kuulemma kaikilla muillakin kavereilla jo on. Tulee toppapuvussa kuulemma kuuma. En jaksanut 7 aikaan aamulla huudattaa häntä kamalasti, joten tuulipukunsa sai, tosin meikäläisen papatuksen kera, että turha tulla valittamaan kun on kylmä.
Monia muitakin tilanteita on tullut vastaan, joissa en tiedä kiellänkö vai annanko mennä. Tuntuu, että aina teen väärin. Jos jonkun asian kiellä, jonkun toisen vanhemman mielestä asia onkin kielletty turhaan ja toisinpäin.
Kommentit (2)
mieti, mikä on tärkeää. Missä asioissa on tärkeää pitää tiukat rajat, ja missä voi joustaa.
Pidä selkeä linja niissä asioissa, jotka koet tärkeäksi, mutta älä nipota turhasta. Tyttösi ovat jo sen verran isoja, että voit antaa heille tietyissä asioissa päätäntävaltaa ja joustaa. Ole johdonmukainen ja selkeä.
Varmasti tiedät, mikä on sinun mielestäsi oikein ja mikä väärin, toimi sen mukaan - oleellisissa asioissa.
Enpä minäkään jostain tuulipuvusta natkuttaisi - oikeasti, lähdetkö itse toppavaatteissa? Ja näissä voi vähän käydä kauppaa tyyliin "Ok, mene vaan tuulipuvussa, kunhan puet lämpimän kaulaliinan". Lapsenkin kanssa voi luoda sellaisia win-win -tilanteita, joissa kumpikin kokee voittavansa, kumpikaan ei joudu ns. menettämään kasvojaan.
Mutta tuota nenälle hyppimistä, huutamista ja rumasti puhumista en sallisi missään nimessä. Otapa tytöt saman pöydän ääreen juttelemaan asioista, mutta älä pidä heille mitään puhuttelua, vaan yritä puhua ikään kuin vertaisillesi. Kerrot, mikä tyttöjen käytöksessä ärsyttää (hiuom. tyttöjen käytöksessä, ei tytöissä), ja myönnät myös omat virheesi. Kysyt, mitä sinun pitäisi tyttöjen mielestä tehdä, jotta heidän käytöksensä muuttuisi. Tuostakin, jos haluaakin kevyemmät vaatteet tms., voi opetella sanomaan nätisti, ei natkuttaen tai huutaen. Tämä vaatii toki lapsilta opettelua, samoin sinulta, mutta kehittää myös lasten kykyä kommunikoida rakentavasti.
Mutta aloita miettimällä, mikä on omalta puoleltasi tärkeää, ja mikä vähän turhanaikaista nipotusta.
asioihin ei ole yhtä oikeaa vastausta.
Minä lähden liikkeelle ajattelemalla, onko tämä tärkeää? Onko tärkeää pitää oma pääni? Vai onko tämä vähemmän tärkeää, että lapsi voi saada tahtonsa lävitse?
Jos tulen siihen tulokseen, että lapsi vedättää minua ja on tärkeää, ettei niin saa olla, niin sitten en anna periksi.
Minusta tuo tuulipukuasia on sarjassa "vähemmän tärkeää". Siinähän oppii...