Mieheni oli taas AIVAN TAYSI TOLLO tana aamuna! Argrrrhhh! Kommentoikaa!
Sovittiin etta ma vien pienet hoitoon ja han vie ekaluokkalaisen kaymaan laakarissa. Keksin taman vasta aamulla koska en tiennyt etta mies menee myohempaan toihin.
Mies istui tassa lapparilla ja tarkisti postia ym ja sanoin hanelle etta kerron nyt mita olin ajatellut sanoa laakarille ja puhuin miehelle noin 2 minuuttia tyton oireista ja mita sairaanhoitaja oli jo sanonut yms. Mies nyokkaili ja silloin talloin mumisi mmmm kuin etta olisi aivan karryilla.
Sitten meni noin 5 minsaa ja mies kysyi minnulta mita hanen pitaakaan kertoa laakarissa?? KAIKKI KERTOMANI OLI MENNYT HANELTA OHI!!!!!!!!!!!!!!!!
Mulla kiehahti ja en enaa pystynyt kertomaan mitaan kun viduddi niin paljon!
Kun olin saanut pienet hoitoon soitin kylla sitten ja annoin jalleen pikaisen tiivistelman miehelle.
Onko mun mies jotenkin speciaali tapaus? Onko ketaan muuta jolla tallainen "kuuro" tapaus?
Kommentit (29)
...Ja musta on itseasiassa tosi epänormaalia, jos voi lukea ajatuksella tekstiä/sähköpostia ja kuunnella ajatuksella mitä toinen sanoo. Miten se on muka mahdollista?
Mieheni joskus opiskeluaikana ihmetteli miten luennoitsijat kuvittelevat että opiskelija voi kuunnella luentoa, seurata prujua ja tehdä muistiinpanoja samanaikaisesti. Minä taas kirjoitan ja luen ihan sujuvasti vaikka kuuntelen toisen puhetta. Ja voin siis kirjoittaa sen juuri kuulemani lyhyemmäksi prosessoituna sinne oikeaan kohtaan prujua, eli ihan on ajatus jutussa mukana.
T: Yksi aiemmin ketjussa miehestään valittanut. :)
Pakko kai siitä puheesta on osa jäädä kuulematta, kun keskittyy kirjoittamiseen?
t: 22
Pakko kai siitä puheesta on osa jäädä kuulematta, kun keskittyy kirjoittamiseen?
t: 22
Voin keskittyä kuunteluun koska kirjoittaminen ei vaadit keskittymistä. Kirjoittaminen siis tapahtuu automaattisesti (toki käsialan ja rivien suoruuden kustannuksella). Tämä oli opiskeluaikaan ihan oletuksena, koska luentomuistiinpanot oli pakko tehdä suoraan puheesta jos aikoi pärjätä. Missään kirjassa ei luennolla puhuttua ollut ja ei todellakaan ollut aikaa nauhoitta puhetta ja sitten kotona kirjoittaa sitä. Puhuessaan luennoitsija vielä usein väänsi liitutaululle jotain kaavaa joka oli pakko kopioida pilkulleen oikein.
kerta etta nain tapahtuu, ei todellakaan, halusin vain nyt karttaa hiukan etta kuinka paljon tata muissa perheissa tapahtuu.
Mies istui sohvalla lapparin kanssa ja mina istuin viereen ja sanoin varta vasten etta aion nyt sulle kertoa mita olin ajatellut sanoa laakarissa kun on hyva sauma. Olin lahdossa 10minsan paasta kotoa. Mutta ei nakojaan sen vertaa mies voinut keskittya!! Valilla jopa katsoi minuun pain mutta oli kylla vahan sellainen haavi auki ilme.... eli olisi pitanyt munkin jo tajuta missa oilvissa se leijaili...
Noh, nyt paasivat laakariin ja tytto sai lahetteen sydamen ultraukseen :oS
Toivottavasti kaikki hyvin. tsemppiä ap tuollaisen miehen kanssa, meillä aikamoisen samanlainen ukko!
menee kaikki ohi kun keskityn. olenkohan oikeasti mies?
kuuntelee keskittyneesti ja ymmärtää asian, pystyy sen vaikka toistamaankin, MUTTA muistaa sen vain pari tuntia, jolloin kysyy uudestaan!
Ja työelämässä samaa ongelmaa ei ole...
tässä esim. mun mies laittaa itselleen leipiä iltapalaksi ja mä istun keittiössä ja alan kertomaan sille jotain juttua,niin se sanoo,et kerro vasta kun oon valmis niin voin keskittyä ja kuunnella kunnolla,siis what?? :D
viekö se leipien voiteleminen kaiken ymmärryksen ja kuulonkin?
Paitsi en taida aina sanoa edes joo joo. Ja musta on itseasiassa tosi epänormaalia, jos voi lukea ajatuksella tekstiä/sähköpostia ja kuunnella ajatuksella mitä toinen sanoo. Miten se on muka mahdollista?