Mieheni oli taas AIVAN TAYSI TOLLO tana aamuna! Argrrrhhh! Kommentoikaa!

Eiköhän me ihan kaikki osata olla just tollasia kun sille päälle satutaan. Jos keksittyy johonkin asiaan, ei samanaikaisesti pysty keskittymään mihinkään muuhun, ei varsinkaan aamulla.

ei pysty tekemään kahta asiaa yhtä aikaa

Mä oon jo tottunut siihen, ettei mun mies ikinä kuuntele. Silloin kyl meni herne nekkuun, kun lapsen lääkkeet jäi antamatta miehen toimesta kun väitti, etten oo asiasta hälle puhunut!! Olin kyllä ja vastaskin mulle.

jos oikeasti v*tuttaa kun ei voi kuunnella mitä toinen sanoo.

Eihan tama tietenkaan ensimmainen kerta ole, mutta ei mullakaan aikaa rajattomasti ole aamuisin. Ja ma sentaan vein 3 lasta, hanelle jai 1 koululainen!

...Ja ma olin kaikki pukenut, laittanut hiukset, valmistanut kassit ja reput heille valmiiksi! Nooh, nainhan se aina menee... ap

Miehesi ei ollut tollo, vaan ihan tavallinen mies. Kuulin juuri äskettäin yhdellä asiantuntijaluennolla, että tieteellisesti oli tutkittu ja todettu, että miehen aivot eivät voi käsitellä yhtä aikaa kuultua puhetta ja luettua tekstiä samalla tavalla kuin nainen voi ... tätä asiaa on paljon käsitelty sellaisessa kirjassa kuin "Hormonien sota" (pahoittelen, en tiedä kirjoittajaa). Naisen ja miehen aivot eivät ole samanlaiset/ eivät toimi samalla lailla. Tämä on faktaa ja auttakoon se ymmärtämään "tolloja" miehiämme.

kuuntelemattomuuden takia ihan poskelleen.



Lapsella on vanhempainilta koululla ja sen jalkeen mulla on yksi kokous.



Kysyin miehelta 2 VIIKKOA sitten etta ehtiiko han ajoissa kotiin vai hommaanko jonkun muun jarjestelyn lapsille. Han vannotti tulevansa ajoissa. Sitten eilen iltapaivalla kun mainitsin taman paivaisesta menoistani, han alahti ettei ole tajunnut etta se olikin tiistaina. Oli joko luullut niiden olevan maanantaina TAI keskiviikkona. EN USKO. Pitaa koko konkkaronkka nyt sit kuskata kaverille hoitoon, iltamyohaan! Arsyttaa niin paljon ettei mitaan rajaa! ap

En usko että tuo on niinkään sukupuolesta kiinni vaan joku psykologinen juttu. Voi toki olla että ominaisuus on miehillä yleisempi.



Itse en siis pysty mitenkään lukemaan ja sisäistämään tekstiä ja samaan aikaan ottamaan puhuttua informaatiota vastaan. Ei ole kyse siitä, että pitäisin sitä puhetta vähemmän tärkeänä vaan jos olen jo keskittynyt tekstiin siitä on hyvin vaikea irrottautua ennen kuin olen saanut asian loppuun.



Mies on jo oppinut eikä ala mulle mitään tärkeitä asioita kertoa ennen kuin saa katsekontaktin ja tietää että todellakin kuuntelen.

Itse teen aina kymmentä asiaa yhtä aikaa. Mies keskittyy vain yhteen eikä huomaa vaikka talo räjähtäisi. Vastailee automaattisesti (Joo...) mutta silmissä ei näy mitään elonmerkkiä. Inhottavinta on se vastaaminen. Miksi sanoa joo, jos ei yhtään tiedä mistä puhutaan.



Juuri pari päivää sitten yllätyin kuinka omissa maailmoissaan mies pystyykään olemaan. Lapset ja mies söivät lounasta pöydän ääressä. Minä olin lähdössä omaan menooni ja puin makuuhuoneessa. Keittiöstä alkoi kuulua korviaraastavaa tappelun ääntä. Toinen lapsi itki ja toinen karjui. Syöksyin selvittämään tilannetta ja mies ei ollut huomannut mitään. Pöytä lainehti maidosta, koska lapset olivat tapelleet maitolasista (kummankin mielestä se oli hänen lasinsa). Oikeasti puolen metrin päässä on tappelu eikä toinen muka kuule. (Silmienpyörittelyä!)

Olenkin oppinut pyytämään miehen toistamaan kaikki tärkeät asiat, koska jos puhun hänelle ja hän nyökkäilee tai ymisee, se ei todellakaan tarkoita sitä että hän ymmärtää asian. Ja mies valittaa, että jankutan asioista.. Mutta kun muuten asiat ei mene perille ja mies tietää sen kyllä. Meillä auttoi menoista sopimiseen seinäkalenteri, jossa on kaikki menot. Siellä lukee kaikki minun, mieheni ja lasten kerhot, työjutut ym. ja jos siellä on tyhjää, sinne voi lisätä oman menonsa. Mieskin on oppinut pikku hiljaa tarkistamaan sieltä, minne voi sopia menoja ja milloin hänen pitää olla kotona lasten kanssa. Suosittelen!

Jos minulla on tärkeää asiaa ja haluan hänen ehdottomasti kuunteleva, niin pyydän hänen lopettamaan surffailun, lehjden luvun ja tv:n katselun siksi aikaa.



Niin monesti olen luullut, että hän kuuntelee, mutta ei olekaan kunnellu. Viduddaa ihan oikeasti, kun aamukiireessä joutuu kahteen ehkä kolmeenkin kertaan kertomaan samat asiat.



Kaiken huipuksi mies suuttuu kun odotan jonkilats kommenttia vastaukseksi, kun olen asiani kertonut. Murahta sitten, ettei aina tarvitse vastata. Sitten kun kysyn, että mistä tiedän sinun kuunnelleen, jos et mitenkään reagoi kertomaani, ei vastaa mitään.



Hyvin monta asiaa on mennyt niin, etteä olen luullut miehen kuuntelevan ja kerotnuasian ja hyväksynyt, ettei vain nyt vastaa. Sitten väittää, etten ole mitään sellaista koskaan sanonut. ARRGH

miehien ominaisuudeksi tosiaan! olen itse samanlainen, lievästi keskittymishäiriöinen. Usein saatan myös vastailla johonkin juttuun, ja vasta myöhemmin tajuan, että se meni oikeasti kokonaan ohi, kun huomioni siirtyi muualle. Kuunnellessa lähimuisti siis toimii, ja ikään kuin muistaa jutun, mutta sitten ei oikeasti kuitenkaan pystynyt keskittymään, ja ei muistakaan jutusta mitään! Näin saattaa siis käydä, jos keskityn johonkin muuhunkin kuin kuuntelemiseen.



Kuulostaa tosi tutulta, älä hermostu miehellesi, ap kiltti:)

jos joku tarkastaa sähköposteja ei sillon mennä höpöttää lääkäriasioista!!



Sinun syy

En kuule, mutta saatan myönnellä. Ja olen aninen. ja mieheni on välillä aika raivoissaan. En vaan voi sille mitään, joskus vaan ei kuule.

Itseäkin joskus ärsyttää kun miehelle pitää puhua kuin pikkulapselle (en siis haluaisi puhua sellaisella äiti-asenteella). Kuuntele nyt, katso tännepäin, mitä sanoin, sopiiko, kuulitko nyt varmasti, ymmärsitkö, laita heti muistiin puhelimeesi jne. Vuorotellen siis kuulemma jankutan ja vuorotellen en ole asiasta mitään koskaan maininnut.



Menot (jotka miehen pitää jotenkin huomioida) mies saa heti näpytellä puhelimensa kalenteriin. Muuten ei varmasti muista että ensi maanantaina minä otan perheen auton tms.



Kai se on perinteisesti ajateltu että miehet useammin ovat niitä yhteen asiaan keskittyviä putkiaivoja, naiset moneen asiaan huomionsa jakavia tippaleipäaivoja.

Ajattele positiivisesti!



Mun mies on just tollainen. Noin 15 v kokemuskella olen oppinut istuttamaan hänet alas, katsomaan minua silmiin ja vahvistamaan että kuuntelee minua :)



Mitään tärkeää ei kannata sanoa tollai ohimennen.



Silti se on oikein hyvä mies ja isä.

Mies suuttuu, jos kysyn häneltä "kuulitko?" tai "ymmärsitkö?" eli haluan saada jonkun kuittauksen että hän on kuullut asian. "No en kai voinut olla kuulematta pidätsä mua ihan idioottina?!?" Ja jos EN vaadi sitä kuittausta, niin jälkeenpäin pyöritellään silmiä tyyliin "ei me mitään tommosta olla puhuttu". Joo en varmasti sano aina asiallisesti ja kärsivällisesti, on hänelläkin vastuuta että kuuntelee edes oman osuutensa vaikka ei osallistukaan itse organisointiin.



Äskettäin muuten uutisoitiin yhdestä väitöskirjasta, jossa oltiin huomattu että arjen organoisointivastuu on useimmiten naisten tehtävä, ja että tämä asettaa uusimman haasteen sukupuolten tasa-arvolle työn ja perheen yhteensovittamisessa.

että mieheni, lapseni ja varmaan joka ikinen tuntemani ihminen kärsii ajoittaisesta kuuroudesta. Se on yhtä inhimillistä kuin se, että tuollaisessa tilanteessa toiselta palaa päre. En voi uskoa, ap, ettet ole elämässäsi koskaan aikaisemmin kohdannut tuollaista tilannetta! Come on! :-)

yhteenasiaan kerralla.



Minulla on vaan niin naisen aivot kuin voi olla, aina 120 asiaa mielessä yhtä aikaa ja kaikki vähän rempallaan kun aina siirryn seuraavaan kun huomaan että tuokin pitää tehdä ja aina se alkuperäinen jää tekemättä.



Eli ap:n miehen tapauksessa minulta olisi ne sähköpostit unohtuneet kun olisin kuunnellut ne lääkäriin meno- ohjeet. Ja kuitenkin postit olisi muka luettu.

Ja just tuommonen.. eli kun johonki muuhun keskityn mulleon turha tulla puhumaan.. Kyllä mä toki vastaan et joo ja vaikutan siltä et olisin kuullu mut ei..Ja mun miestä se kyrsii..