Kun suutut heitteletkö ja paiskotko tavaroita?

yleensä (niinku tänäänkin) kiroilen kuin merimies

paitsi joskus tosi kiukkuisena tyynyjä saatan heitellä lattiaan. Teininä ja vähän parinkympin päälle paiskelin, ja sitten päätin, ettei se ole hyvä, ja lopetin. Sillon harrastin myös marttyyrimäistä paikalta poistumista tyyliin "mä lähen sit pois!" ja ootin että toinen tulis perään ettiin.



Senkin lopetin, paitsi kerran sorruin tän nykyisen miehen kanssa lähteen ulos paineleen, eikä se tullut perään. Se aatteli, että jos lähti, niin lähti, en lähe toisen kannoilla juoksenteleen vaan tulkoot itte takaskin. Aika hyvä juttu niin, koska oon ollut sitä mieltä, että se kuuluu yksiin maailman typerimmistä riitelykeinoista. Se on semmonen vallanotto, jossa koittaa saada sen toisen kumartelemaan itten edessä jotenkin. Vähän sama homma on sohvalla nukkuminen.



Mun mielestä jos suututtaa, niin sitten riidellään kunnes ei enää suututa. Ja riidellään puhumalla ja sanomalla, mielellään ei huutamalla edes.

Mielestäni se on todella lapsellista. Ihan kuin jotain 1,5v uhmaa...



Omaa kiukkuaan pitää osata hallita muutoinkin. Kakkosen mainitsema poistuminen on hyvä keino, jos ei lähde marttyyrimaisesti, vaan rauhoittuakseen jotta voi taas keskustella asioista. 5-10 minuutin lenkki pakkasessa viilentää hyvin pahinta kiukkua.

Mutta ei pahemmin. Pakko hillitä kun on niin monta silmäparia katsomassa mallia. Huudan kyllä mutta en lyö enkä paisko mitään enkä heitä.