Te, joilla lapset syövät joskus mummolassa

Yleensä nimenomaan sellaista mistä tietävät lapsen pitävän.

kotona noita aikuisen makuun-ruokia, joita lapsi siis on tottunut syömään. mummolassa mummoa ihmetyttää kun lapsi ensin syö ruoastansa kasvikset ja jos jotain jää isosta annoksesta niin se on se perus pottumuusi joka kelpaa viimeiseksi ja sitä sitten lautasella saattaa jäädä

Siitä vaan on niin ihanaa, kun lapset syövät hyvin, kun muut lapsenlapset ovat kuulemma kiukuttelevaisempia ruuan suhteen. No, oikeesti kyllä meidänkin lapset kiukuttelis, jos niille tarjoais jotain oudompaa, mutta mummi haluaa pelata varman päälle. Ja mikäpä siinä, kun noin kaikki ovat tyytyväisiä. Teen sitten kotona jauhelihakeittoa vain aniharvoin, etteivät lapset ihan kyllästy siihen.

Oma äitini on vähän liiankin innostunut siitä mistä tietää lasten pitävän ja tekee mitä vaan että pienet olisivat innoissaan mummon pitopöytien antimista. :) joskus olen yrittänyt selittää että vähempikin riittäisi. Anoppia ei voisi vähempää kiinnostaa joku lasten syöminen, syödään siellä ehkä kerran vuodessa = jouluna.

empä ihmettele mistä noita nirsoja pentuja sikiää...

josta et yhtään pidä?

josta et yhtään pidä?

tykkäämään siitä mihin tottuu. mutta jos heti automaattisesti oletetaan että lapset tykkää vaan lihapullista ja nakeista ja niitä vaan lapselle tarjotaan niin tottakia asia on näin.

kyllä meillä ainakin lapsi syä kasvisruokia, eksoottisempia ruokia jne.. kun on niihin heti tottunut

olen koko lapsuuteni ja nuoruuteni syönyt esim. maksa-ja veriruokia, ja ihan tavallisia nakkejakin. Enkä voi sietää mitään niistä vieläkään.

jossa nuudelia, kasviksia, pähkinöitä ja voimakkaat mausteet, ekstrana kanaa, possua, kalaa, milloin mitäkin.



myös italialainen ruoka menee, syömme paljon ulkona ja teemme monipuolista kasvisvoittoista ruokaa kotona. lämmin ateria päivittäin kotona ja ruuanlaittoon osallistuvat lapsetkin mielellään.



lautaset ovat yleensä tyhjät. siitä arvioisin ruuan maistuneen, meillä ei myöskään pöydässä marista eikä tapella.



t.6

Meidän lapset ei nirsoile ollenkaan ruoan suhteen, kun ei ole koskaan edes annettu mitään muuta vaihtoehtoa kuin syödä sitä mitä on tarjolla muillekin.

pitääkö meitä sitten kasvattaa koko perhettä? Emme esim. tykkää kukaan säilykeaprikoosista, -persikoista, luumuista ynnä muista hedelmistä salaatin seassa, ja juuri siksi niitä siellä aina on, että oppisimme pitämään. ap

sitoakko pitäisi ja väkisin tunkea lusikkaa suuhun.



Kovapäisempi on vaikka viikon nälissään, oikeesti.

Ei ole kiinni mistään totuttamisesta, vaan jostain syystä hänelle ei vaan ruoka kelpaa. Sisaruksetkin voivat olla tosi erilaisia näissä asioissa. Se on kova pala sellaiselle, joka on tottunut siihen että kaikki lapset syövät aina kaikkea ja kiittävät lopuksi.



Oma lapsi ei ole oppinut pitämään makaronilaatikosta vaikka sitä nyt saa hoidossakin usein. Ei vaan mene.

pitääkö meitä sitten kasvattaa koko perhettä? Emme esim. tykkää kukaan säilykeaprikoosista, -persikoista, luumuista ynnä muista hedelmistä salaatin seassa, ja juuri siksi niitä siellä aina on, että oppisimme pitämään. ap

Yksi kaverini on opettanuut nirsoilun lapselleen jo puolivuotiaasta lähtien.

" Meidän lapsi ei tykkää kalasta, joten hän ei voi syödä kalaruokia."

" Meidän lapselle ei kannata tarjota mitään hedelmiä tai vihanneksia, kun ei se niistä tykkää."

Sanomattakin lie selvää kuka niistä rehuista ja kalaruoista ei pitänyt...

vaan syövät yleensä kaikkea samaa mitä me aikuisetkin, ja ovat matkoilla tutustuneet monenlaisiin ruokakulttuureihin. Mutta minusta on selvää, että useimmilla on jotakin, mistä eivät pidä. Ei liene maailman tärkein asia tämä, mutta kunhan nyt kiinnostuneena kyselen, onko muilla samanlaista. ap