Lue keskustelun säännöt.
Ero appiukon takia?
27.03.2009 |
Ollaan miehen kanssa seurusteltu kymmenisen vuotta, ja naimisissa oltu 8 vuotta. Lapsia on kaksi. Ollaan ihan kohtuu onnellisia, ja rakkauttakin on, mutta suureksi ongelmaksi on muodostunut (tai sitä se on aina ollutkin) miehen isä, joka on alusta asti tehnyt selväksi, ettei minua siedä, ja koska minä satun olemaan miehen lasten äiti, ei oikein siedä lapsenlapsiaankaan.
Tietääkseni en ole koskaan mitään pahaa tehnyt appiukolleni, aina olen yrittänyt tulla toimeen, ja ollut ystävällinen. En ole riidanhaluinen ihminen, ja olen yrittänyt jättää appiukon temput omaan arvoonsa, mutta pikkuhiljaa alkaa meneen jo niin yli, että säälittää jo nuo lapsetkin.
Appiukko on näyttänyt inhonsa hyvin selkeästi aina, ei osaa/halua olla kohtelias ja tulla toimeen, vaan aina pitää olla aukomassa päätä, varsinkin kännipäiten, ja kännissä hän useimmiten onkin. Olen mm. joutunut kävelemään melkein 20 asteen pakkasessa ilman puhelinta ja rahaa n. klo 3 yöllä 7 km 2- ja 4-vuotiaiden lasten kanssa, kun olimme viettämässä appivanhemmilla viikonloppua, ja appiukko päätti kesken nukkumisen tulla repimään minut ja lapset sängystä ylös, ja heittää meidät väkivaltaisin elkein pihalle (ei ollut mitään riitaa tai muuta aikaisemmin, oli ihan mukava ilta, ja meidän mentyä nukkumaan appi rupesi ryyppäämään, ja ilmeisesti kännissä rupesin taas ärsyttämään jotenkin, vaikken ollut edes paikalla).
Appi soittaa minulle vähintään pari kertaa viikossa, ihan vain haukkuaksensa (en tarkoita mitään "et syöttäisi niille lapsille niin paljon karkkia" vaan ihan kunnon haukkumista tyyliin "saatanan lehmä miten vitussa voit olla noin ruma ja läski, et tajuu mitä se poika on tollasessa naakassa nähny, kun oot ihan vitun tyhmä ja luuserikin"). Enään kun en juuri vastaa, on ruvennut soittelemaan miehelleni, jolle haukkuu sekä minut että lapset.
Ovelle ilmaantui jossain vaiheessa aina baarista tullessaan öisin riehumaan, mutta se on onneksi loppunut, kun nykyään juo lähinnä kotonaan.
Näitä esimerkkejä on paljon. Näistä kymmenestä seurusteluvuodestamme alun olin ystävällinen ja yritin kuulua perheeseen, käytiin paljon kylässä, ja ajattelin, että rauhoittuu kyllä vielä jossain vaiheessa. Nyt kun on tehnyt lapsillekin paskoja, olen vältelyt näkemistä, ei enää tietentahtoen käydä kylässä, ja meillekin kutsutaan vain lasten synttäreinä pikaisille kahveille. Lapset kuitenkinn rakastavat mummuaan, eli minun anoppiani, joka onkin mukava ihminen, ja haluaisin hänet lasten elämään, mutta kun mummu ei ole ikinä ilman pappaa, niin vaikea pitää lasten ja mummun välit niin hyvänä kun pitäisi. Mummun takia kuitenkin aina välillä kutsutaan miehen vanhemmat kahville. Mies haluaa pitää yhteydet vanhempiinsa. Nyt alan vuosien jälkeen ymmärtää, että minä ja lapset ei päästä ikinä tuosta appiukon kiusasta ja henkisestä väkivallasta eroon, niin kauan, kun mieheni on tässä perheessä. Tiedän, että jos minä ja mieheni erottaisi, ei appi ottaisi ikinä minuun mitään yhteyttä. Pikkuhiljaa olen ruvennut miettimään, että onko mieheni kaiken tämän arvoinen. Kuitenkin itse haluaa pitää välit vanhempiinsa (en usko että heistä pääsisi eroon, vaikka mieheni haluaisikin, silloinhan MINÄ olisin vienyt heiltä pojan, ja appiukko riehaantuisi vielä enemmän). Alan pelätä sekä omani, että lasteni mielenterveyden puolesta..
Nyt saa siis antaa neuvoja ja vinkkejä, kertoa mitä itse tekisi jne...
Kommentit (34)
Vaikka miehesi on ollut nyrkin kasvatettavana on hän nyt kuitenkin aikuinen mies ja perheenisä, jonka velvollisuus on puolustaa vaimoaan ja lapsiaan.
Jos minä olisin sinä (luojankiitos etten ole tuollaisessa tilanteessa), sanoisin miehelleni suunnilleen näin:
"Olenko minä sinun mielestäsi saatanan läski ja ruma, vastenmielinen naakka? Jos olen, niin sitten on aika ottaa avioero saman tien."
olettaen että miehen vastaus on kieltävä :), olisi seuraava repliikkini:
"Miten voit sitten antaa isäsi puhua minulle tuolla tavalla. Eikä vain minulle, myös meidän lapsemme kärsivät siitä ja saavat osansa papan huonosta kohtelusta! Tämän täytyy nyt loppua ja meidän täytyy yhdessä miettiä ne keinot, joilla tämä lopetaan. Isällesi on laitettava rajat, hänen käytöksestään kärsivät kaikki, myös äitisi ja sinä. Hän tarvitsee ammattiapua."
Koska pakko tuon on loppua. Sehän tuhoaa sekä sinut, lapset, miehesi että anoppisi. Anoppi voi tosin olla jo menetetty :((. Miten miehesi sisarta kohdellaan? Onko hän yhtä tupella isänsä kanssa? Teitä olisi kuitenkin hullua appiukkoa vastassa melkoinen kööri: sinä, miehesi, tämän sisar ja mies? Kenties anoppikin vähän rohkaistuisi kun saisi teidät kaikki tueksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asia erikseen on, että toteutatko :)
Hommaa työpaikka mahdollisimman kaukaa toiselta paikkakunnalta(vaikka 300km päästä) ja kun saat työn niin saat kyllä varmasti asunnonkin. Vaikka siivoojan työ ihan sama, kunhan on töitä niin saat sen asunnonkin kun on jo työpaikka valmiina.
Sitten annat miehellesi ehdot; lähtee joko mukaan tai sitten ei. Jos lähtee mukaan niin tietääpähän ainakin mistä asia johtuu. Miehelle on sanottava suorat sanat, ettet halua appesi kanssa olla ihan oman itsesi ja lasten takia missään tekemisissä, oli tilanne mikä tahansa. Ei mitään tekosyitä, ei kutsuta synttäreille, eikä yhtään mitään. Se on teidän koti ja teidän säännöt. Kukaan ei tule teidän omaan kotiin räyhäämään. Ja vaihda puhnro salaiseksi ja uuteen niin ei appi sulle soittele.
Jos taas miehesi ei lähde mukaan, niin sopikaa vaikka yhteishuoltajuus miehen kanssa, että turhaa tappelet sen kanssa kun appiukossasi on jo ihan tarpeeksi kestämistä.
Muuttaminen saattaa tuntua alkuun radikaalilta päätökseltä, mutta näin kohtalotoverina voin sanoa, että sun on helpompi olla ja asua pidemmän matkan päässä kuin olla samalla paikkakunnalla. Välimatka antaa kummasti rauhaa elämiseen ja omaan hyvinvointiin.
Tee rohkeita päätöksiä ja toivotaan, että tilanne ratkeaisi sinun ja lasten hyväksi mahdollisimman pian.
Jos ja kun appesi kuulee ratkaisusi ja todennäköisesti alkaa taas haukkumaan/parjaamaan - älä noteeraa appiukkoa lainkaan. Tärkeintä on, että elät lastesi kanssa omaa elämää. Silloin voit paljon paremmin.
Tuosta minun pitikin jo aijemmin mainita tuosta siskosta.
Miehelläni siis on pari vuotta nuorempi pikkusisko, jota isänsä on tietääkseni aina kohdellut ihan hyvin. Ei ole pahemmin hakattu, vaan on ollut muuhun perheeseen nähden aika hemmoteltu. Siskolla on mies, joka on appiukkoni mielestä varsin mainio mies ( myös "kaapin paikan määräävä" mies, jota nainen tottelee eikä vikise, ei tietääkseni kuitenkaan väkivaltainen) . Sisko uskoo omia vanhempiansa, ja luulee, että liioittelemme, kun joskus olemme asiasta puhuneet. Tietää kuitenkin, ettei isänsä pidä minusta, ja on huomannut, että ei välitä myöskään meidän lapsista samalla tavalla kun tyttärensä lapsista. Sisko laittaa kaiken muun kuitenkin liioittelun tai väärinkäsitysten piikkiin.. Eli uskon, että jos tässä tilanteessa sisosta ja tämän perheestä on jollekin apua, niin lähinnä appivanhemmilleni, eikä meille...
ap
"Eikö lapset voi mennä sinne mummulaan ilman sinua, joko itsekseen tai miehesi kanssa, jos mies kerran haluaa sinnepäin olla yhteydessä.?"
Minä en päästäisi lapsiani tuollaisen miehen lähelle! Heille tulee traumoja tuollaisesta huudosta ja ulosheittämisestä,haukkumisesta yms. Lapset ovat tässä kaikkein eniten uhreja. Suojele heitä!
Itsekin olen sitä mieltä että miehesi on varmasti saanut kärsiä lapsuudessaan -ja paljon! Elää edelleen pelossa ilmeisesti. Koska ette voi appea auttaa niin hanki apua sinulle ja miehellesi. Menkään perheneuvolaan ja keskustelkaa siellä asiasta. On varmaan hyvä miehellesi kuulla ihan kolmannenkin osapuolen mielipide asiasta ja ehkä saisitte hyviä vinkkejä (kuten esim lähestymiskielto) -miehellesi voi avautua sitä kautta tilanteen vakavuus. On myös hyvä, että kerrot rehellisesti miehellesi että rakastat häntä mutta harkitset eroa hänen isänsä vuoksi. Näiden asioiden pitäisi herättää hänet puolustamaan omaa perhettään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Appesi on niin raivohullu,että voi joku kerta tulla haulikon kanssa oven taa. Teidän täytyy päästä hänestä eroon. Vaikka sitten muuttamalla ja salaamalla teitonne. Mielellään kerrostaloon tai ok-taloon,jonne ei aidan yli pääse. Olisi hyvä,että lähellä olisi naapureita.Metsän keskellä mies voi tehdä mitä vain.
johonkin sopivaan tahoon, josta osataan antaa toimintaohjeet ja mies ehdottomasti mukaan.
Jos sinä olet ainoa aikuinen joka ei ole appiukon vaikutusvallan alla, niin silloin on sun tehtävä suojella teidän lapsia.
Tuossa on nyt tehtävä kylmiä ratkaisuja ja sun mies on saatava ymmärtämään mikä vaikutus tuollaisella ihmisellä on koko perheeseen ja lapsiin.
Nyt on hyvä aika soittaa neuvolaan: hopi hopi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
varmaan oikeasti ajaisin vahingossa kylätiellä appiukon päälle tai kauppajonossa sohaisisin selkään puukolla
kenenkään ei tarvitse sietää tuollaista käytöstä läheisiltään. Jos vielä lapsia kuvioissa, on aikuisten VELVOLLISUUS suojella lapsia ja luoda turvallinen lapsuus.
Toivon ap:lle voimia ja rohkeutta nyt toimia oikein ja toimia ajoissa. Asian nostaminen pöydälle voi tuntua tosi raskaalta, mutta parempi "kerta rytinä kuin jatkuva kitinä".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
yhteyttä tuollaiseen appeen, jos ei hanki apua.
Ja miehellä on valintatilanne. Jos tämä ei miehelle käy, niin surullista, mutta lapset ovat kuitenkin nyt tärkeät: Toivottavasti avioliittonne kestää tämän, mutta sinun on pidettävä rajasi. Ja tosiaankaan et vastaa enää yhteenkään apen puheluun, ettekä lasten kanssa käy siellä, tai päästä heitä teille. Jos tulee ongelmia, niin hakekaa lähestymiskielto. Ihminen, joka heittää lapset yöllä pakkaseen on sellainen, jota nyt ei kannata enää sääliä.
ja miehesi on hänen uhrinsa. Jos saisitte sinun aloitteestasi katkaistua välit kokonaan appivanhempiin, se voisi auttaa myös miestäsi itsenäistymään. En usko että hän yksin pystyy siihen kun on tuollainen suhde vanhempiin (äiti ei tod näk puolustanut poikaa kun isä käynyt kiinni jne). Sitten kohtaisitte jos kohtaisitte kaupoilla ja kadulla jne, tervehtisitte jos tervehtisitte, mutta kaikki kyläilyt ja yhteydenpidot pitäisi lopettaa. Anoppi siitä varmaan kärsisi, mutta hänet on hakattu nöyräksi miehelleen ... Kamalan surku tulee perhettäsi, ap. Rupesin miettimään, että juoko appiukko niin paljon että tuo luonnevika olisi viinaperäinen? Sillä ei sinänsä ole mitään väliä, mietin vain ...
Koita jaksaa, ap, älä eroa miehestäsi, vaan revi hänet irti vanhemmistaan ja ennenkaikkea isästään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta en usko, koska on ruvennut juomaan paljon vasta lasten ollessa murkkuiässä, sitä ennen juonut vaan muutaman kerran kuukaudessa, tosin paljon kerralla. Nykyään molemmat appivanhempani juovat melko paljon, mutta tuo appiukko todella runsaasti. Käy kuitenkin töissä, ja on useita päiviä juomatta viikolla, mutta viikonloput ja omat sitten venyvät, ja ne ollaan alusta loppuun umpikännissä.
Mutta tosiaan, luonnevika ollut ennen alkoholiakin:) mutta mahdollistahan se on, että on ainakin pahentanut. Täytyy vielä kertoa, että appiukon isä ollut kuulemma samanlainen, mutta pahempi, paljon väkivaltaisempi. Eli appiukko itsekin kokenut aika kamalan lapsuuden, kunnes veljensä hakkasi heidän isänsä niin pahaan kuntoon, ettei isä uskaltanut enää sairaalasta päästyään tulla kotiin, vaan lähti perheelleen mitään sanomatta toiseen kaupunkiin, ja mitään ei kuullut ennen kuolemaa..
ap
teidän tulee hakea terapia-apua heti! Sinä ja miehesi tarvitsette sitä kipeästi. Miehesi siksi, jotta hän näkisi tilanteen kamaluuden ja oman käytöksensä virheet. Sinun siksi, ettei ole normaalia olla tuollaisessa sairaassa tilanteessa noin pitkään ilman, että olisi toiminut asioiden muuttamiseksi.
Appea ette saa terapiaan, mutta tärkeintä onkin teidän perheenne ja se, että mies käsittelee lapsuutensa traumaa joka estää häntä suojelemasta omia lapsiaan.
ja jos minun appeni käyttäytyisi noin, olisin palkannut jonkun tappamaan hänet! Ihan vain pelastaakseni nössömiehen ja tossuanopin vuosien piinalta.Vittu tuommoisia sekopäitä tarvitse lähipiirissään sietää!!!