TIEDOKSI: Suomen kielessä on käytössä molemmat muodot "lihonut" ja "lihonnut".

Se mitä meille 80-luvulla opetettiin, ei välttämättä pidä enää paikkaansa.

Näin on. :)

Asia on näin, ihan sama mitä mieltä olette.

Lihonnut on yhtä oikein kuin laihtunnut ja kuihtunnut ja päänsä pudottannut.

Sen sijaan voi sanoa, että "mä lihosin jouluna, mutta onneksi laihduin sen jälkeen". En mäkään tajua tuota vänkäämistä, koska "lihota (: lihosin: lihonnut)" on ihan oikea suomen kieleen, jopa yleiskieleen, kuuluva verbi.

Meillä on maassamme virallinen kielenhuoltoelin (KOTUS), jolla on "valta" määritellä yleiskieleen vakiintuneet ilmausmuodot, siis muodot, jotka ovat hyvän yleiskielen ja -tavan mukaisia, eivät slangisuuksia tai murteellisuuksia. Tämä kielenhuoltoelin on vastuussa maamme monista sanakirjahankkeista. Ja jos te vänkääjät kaivatte sanakirjan esille (esimerkiksi tuo mainittu Suomen kielen perussanakirja, joka on kolmiosainen painos), huomaatte, että sieltä tosiaan löytyy molemmat muodot (lihoa/lihota) ihan hyvän yleiskielen mukaisina muotoina.



Jos ette vielä sittenkään usko, voitte toki soittaa suoraan kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen neuvontapuhelimeen. Numero löytyy www-sivuilta. Kyse ei nyt ole nimittäin av-mamman maun tai kielikorvan mukaisesta muodon oikeellisuudesta.



ap on oikeassa.

kieli on siitä vinkeä ettei se ole kiveen kirjoitettu. Kieli muuttuu koko ajan ja oikeastaan oikeaa tai väärää tapaa ei ole. Murteiden nimissä saa kirjoittaa ja lausua ihan niin kuin se sana suuhun sopii.

Vivahteikas kieli on rikkaus.

juuri on tuo maamme virallinen kielenhuoltoelin, joka antaa suosituksia ja normituksia kielenkäyttöä koskien. Kieli on tosiaan muuttuvaa ja moninaista. Murteellisuudet ja slangisuudet elävät kielenkäyttäjien keskuudessa. On kuitenkin eerotettava käytössä oleva puhekieli ja toisaalta yleiskieli. Puhekieli on moninaista ja sisältää ties mitä variantteja, murteita ja alueellisia/ikäryhmään/sosiaaliseen ryhmään jne. sidottuja, jopa yksilöllisiä, muotoja. Voimme oikeastaan sanoa, että suomen kieltä on yhtä monta muotoa kuin on sen käyttäjiäkin. Yleiskieli puolestaan on kaikkien kielenkäyttäjien jakama, normitettu kielimuoto, jota käytetään esimerkiksi virallisissa kirjallisissa dokumenteissa. Ja juuri sitä kielimuotoa koskien KOTUS antaa suosituksia ja ohjeita. Voidaan puhua siis "oikeista" ja "vääristä" ilmausmuodoista!



Siinä olet oikeassa, että nämä normit ja suositukset muuttuvat. Kun jokin muoto yleistyy puhekielessä ja kielenkäyttäjien keskuudessa, se usein lopulta saavuttaa myös "virallisen" aseman, jopa syrjäyttää aiemman "oikean" kielimuodon. Hyvänä esimerkkinä tästä on esim. "Alkaa tekemään"-rakenne. OIKEA muotohan on "Alkaa tehdä", ei "Alkaa tekemään". Koska kielenkäyttäjien keskuudessa "Alkaa tekemään" on kuitenkin yleistynyt yleistymistään, on kielenhuoltolautakunta viimeksi käsitellyt ko. rakennetta vuonna 2004. Tuolloin vanha suositus jätettiin kuitenkin voimaan. "Alkaa tekemään" on edelleen VÄÄRIN, kenties puhekielen, mutta ei hyvän yleiskielen mukaista suomen kieltä. Seuraavassa lautakunnan käsittelyssä asia saattaa muuttua...



Totta kai on olemassa "oikea" ja "väärä" kieli NIMENOMAAN TILANTEISSA, JOISSA PERÄÄNKUULUTETAAN YLEISESTI HYVÄKSYTTYÄ JA NORMIEN ALAISTA YLEISKIELTÄ. Muutenhan esim. äidinkielenopettajien tai vaikkapa yo-kirjoitusten sensoreiden urakka olisi mahdoton. Puhekieli on sitten asia erikseen.



Yleisesti hyväksytyn yleiskielen mukainen, kielenhuoltoelimen hyväksymä muoto verbistä "lihoa" on myös "lihota". Piste. Puhekielessä tai vaikkapa tekstin tehokeinona voi sitten puhua vaikka "plösähtämisestä", "bulbahtamisesta", "plösöytymisestä", "löllöytymisestä" tai ihan mistä haluaa, kun viittaa lihomiseen...

Mä olen kans tätä asiaa täällä tiedottanut, mutta ei mene kaikilla jakeluun.

Verbiä lihota ei tunneta KIRJAKIELESSÄ, mutta murreilmaisu se toki on. Ilmaisu lihonnut on siis periaatteessa väärä, mutta toki kovin käytetty. Vähän niinkuin virheelliset samaistua, kehoittaa, tiedoittaa, kuullostaa...

Verbiä lihota ei tunneta KIRJAKIELESSÄ, mutta murreilmaisu se toki on. Ilmaisu lihonnut on siis periaatteessa väärä, mutta toki kovin käytetty. Vähän niinkuin virheelliset samaistua, kehoittaa, tiedoittaa, kuullostaa...

Näin on!

Kielitoimistin sanakirja sanoo saman asian kuin ap, joten pitäkää ne murteet ja Wikipedia omana tietonanne! HAH.

Joten ei kovin luotettavaa tämä sinun sepustus murteista.....:)

Ei oikeaa suomenkieltä.

Ei voi mitään, että pidän vähän yksinkertaisena sellaista joka kirjoittaa "lihota" tai "lihonnut".

Kielitoimistin sanakirja sanoo saman asian kuin ap, joten pitäkää ne murteet ja Wikipedia omana tietonanne! HAH.

Höpö höpö, t. kielitoimisto, ei kielitoimisti

On siis aivan käyttökelpoinen yleiskielen ilmaus, vaikkakin muoto "lihoa" on tyypillisempi. Ap on oikeassa.



Terveisin: äikän ope

myös sanontaa suuret luut/painavat luut kuulee käytettävän ahkerasti... varsinkin niiltä lihoneilta pläskeilä....

levitä, levinnyt

olla ruoka-aikaan kotona, ollut ruoka-aikaan kotona

pontsoontua, pontsoontunut





TAI SITTEN!



"Mulla on vaan painavat luut!"

mutta onneksi laihtusin sen jälkeen.



Ei noin voi sanoa. Mä lihoin ja laihduin on oikein.



Lihoa, lihoin, olen lihonut jne.