Ystäväni lapsi on fyysisesti aktiivinen, impulsiivinen, puhuu vain vähän

Osa ystävistä jäi vedoten koulukiireisiin.

En ymmärrä, että miten jotkut vanhemmat kestävät omia lapsiaan, jos ovat saaneet sen "vaikeamman" vai kasvatuksestako kaikki vain onkin kiinni? Uupuvat ja eivät siksi jaksa ohjata lapsiaan luovuuteen?

Ei se helppoa olekaan. Minulla kaksi lasta, joista vanhemmalla adhd-piirteitä ja ystävyyssuhteiden luominen on todella vaikeata. Nuorempi on aivan erilainen. Kyse on synnynnäisistä temperamenttieroista, mutta ei se silti tarkoita sitä, etteikö kasvatuksellakin voitaisi asiaan vaikuttaa. Tällaisen vilkkaan ja impulsiivisen lapsen kasvattaminen vain on paljon haastavampaa kuin ns. normaalilapsen ja usein siihen tarvitaan ulkopuolista apua. Ja kyllä, tällaisen vanhemman uupumisvaara on todella suuri.

Oletko puhunut ystäväsi kanssa asiasta? Onko lapsi saanut käytöksestään palautetta esim. päiväkodista ja onko sieltä ohjattu eteenpäin esimerkiksi perheneuvolaan. Kokeeko ystäväsi itse lapsen kanssa olemisen raskaana?

Siis kyllähän ystäväsi lapsen täytyy oppia, ettei voi käyttäytyä noin, jos haluaa olla toisen kanssa kavereita. Ei voida vaatia, että toinen lapsi joutuu sietämään millaista käytöstä hyvänsä. Samantyyppisen lapsen vanhempana vain toivon, että tämäkin lapsi saa apua ongelmiinsa ja pystyy luomaan ystävyyssuhteita.

Vanhemmille on suotu mielestäni paljon oma aikaa, kun lapsi on monesti muualla hoidossa. Lapsella ei ole sisaruksia.



Tosiaankin olisi jo aika oppia käyttäytymään. Mietin, että mille tasolle tuon käytöksen oppiminen voi jäädä ja kuinka vanhaksi asti oppii? Mitään lääkitystä ei tietäkseni hänellä ole. Harvinaista nykyaikana ettei lääkitä? Ehkä ekalla luokalla, jos ei opiskelut muuten ala sujumaan, niin on lääkityskin?



ap

Ei se lääkitys aina kaikkea ratkaise. Lääkityksellä voi olla ikäviä sivuvaikutuksia jopa niin paljon, että hyödyt jää haittoja suuremmaksi. Hyvä, että lapsi käy terapiassa, ongelmiin on siis selvästi hankittu apua.



Ystävän lapsella on siis ilmeisesti diagnosoitu adhd tms? Tällaisella lapsella ystävyyssuhteet ovat haastavia, mutta hänkin tarvitsisi harjoitusta sosiaalisista suhteista.



Mielestäni nyt kannattaisi keskustella avoimesti tilanteesta ystäväsi kanssa. Hänellä varmasti on vaikeaa tällaisen erityistä tukea tarvitsevan lapsen kanssa. Mielestäni ei ole hyvä katkaista suhteita noin vain. Voisitko sinä olla todellinen ystävä ja tukea ja auttaa tämän lapsen kasvussa? Tilanne kannattaa varmasti selittää omallekin lapsellesi. Että kaverilla on sairaus, jonka vuoksi hän käyttäytyy välillä "tyhmästi", mutta hän ei ole tahallaan ilkeä. Tapaamiset voisi yrittää järjestää siten, että sinä tai ystäväsi voisi valvoa lasten leikkejä. Tehdä jotain yhdessä, niin että aikuisetkin ovat mukana, esim. pelata pelejä porukalla (lautapelejä tai vaikka jalkapalloa ulkona). Tehdä välipalaa yhdessä tms. Jossa tämä erityislapsi saisi harjoitusta sosiaalisiin tilanteisiin, eikä kokisi häntä hylättävän, mutta sinun lapsesi kokisi ettei hänen tarvitse vahtia kaverinsa käytöstä vaan vanhemmat tekevät sen.

T. Opettaja

huonoja ystäviä, mutta kun emme jaksa enää. Ja kun lapsenikaan ei jaksa. Minä en ehdi aina opastamaan, kun on vauva ja 2 vuotiaskin meillä ja 6 v ja 9 v. Hänellä on vain tuo yksi hankalampi lapsi.



En jaksa sitä melun määrää, kun tuo lapsi on kylässä. Ei olla saatu myöskään korvausta rikkimenneistä tavaroista, kun en ole viitsinyt pyytää ihan siitäkään syystä, kun en ehdi kaikkea näkemään. En edes kuule kaikkea, kun tuo lapsi leikkii niin äänekkäästi.



On siis varmasti parempi, että tämä lapsi saa ystäviä muualta. Ystäväni jaksaa kyllä painottaa, että miten tärkeä tämä lastemme ystävyys on hänen lapselleen, mutta täytyyhän hänenkin nähdä, että lastenkin ystävyyden on oltava molemminpuolista!



ap

Ongelmiin on siis puututtu.



Adhd:ta ei kovinkaan usein hoideta lääkkein, koska se lääkitys ei tosiaankaan ole mikään pikkujuttu. Joskus lääkitystä tarvitaan, jotta keskittyminen koulussa onnistuisi. Aika nuorihan tuo lapsi on, joten kyllä kehitystä vielä tapahtuu paljon. Omaa kohta 6 täyttävää lastani ei voi jättää kahden kesken kaverin kanssa leikkimään, vaan aikuisen pitää valvoa leikkejä. Adhd-oireet yleensä helpottavat lapsen kasvaessa.



Hankalinta adhd-lapselle on usein vapaa leikki, joka menee helposti riehumiseksi. Lapsi tarvitsee keskivertolasta enemmän ohjausta leikeissä ja sosiaalisissa tilanteissa. Koulussa saattaa sujua hyvinkin, jos lapsi on älykäs ja kiinnostunut oppimisesta. Kouluhan on juuri tuollaista ohjattua toimintaa. Adhd:hen kyllä usein liittyy oppimisvaikeuksia, mutta ei aina.



Olinkohan minä nyt sitten nro 2 vai 3

mutta ei käyttäydy huonosti muita kohtaan. Lapsihan on selkeästi adhd lapsi ja kyllä lääkitys auttaa, alkaen 6v.

Itse olen sitä mieltä, että toisilla tämä häiriö on niin vaikea, että pelkkä kasvatus ei riitä.

Onneksi meillä kasvatus on riittänyt, koska lapsi on kuitenkin aika kiltti.

Olisiko mahdollista, että lapset tapaisivat enemmän sen toisen lapsen kotona? Ymmärräthän, että katkaiset samalla suhteesi myös omaan ystävääsi? Tai että ystäväsi tulisi mukaan valvomaan lapsensa leikkejä?



Valitettavasti tällainen lapsi ei saa helposti ystäviä muualtakaan.



-3

Siis tietääkö hän miten lapsi käyttäytyy teillä ollessaan?



Kyllä vilkastakin lasta voi opastaa kylään mennessä. Eli kertoa lapselle, että nyt pitää käyttäytyä näin ja näin ja tätä ja tätä ei saa tehdä, jos haluaa mennä uudelleen kylään.

Ap on selvästi niitä äitejä, jotka eivät suvaitse mitään erilaisuutta, eivätkä osaa asettua toisen asemaan. On tyytyväinen kun omat lapset ovat itse täydellisyyksiä, ja siirtää kyllä tätä asennetta omiin lapsiin. On myös niitä tyyppejä, jotka ovat suuna päänä neuvomassa miten pitäisi toimia (lääkitys ja väsymys ja muu), vaikkei itse henk.koht. tiedä yhtään mitään elämästä haastavamman, erityistarpeisen lapsen kanssa.

silloin, kun minulla on henkisiä voimavaroja kohtaamiseen eli huomattavasti harvemmin kuin tähän asti. Kyse on kyllä nyt enemmän meidän vanhempien ystävyyden jatkumisesta. En aio puhua tästä sen enempää lapsen äidille, kuin että on lapsista itsestään kiinni, että sujuuko leikki vai ei.



Tarjoan leikkimahdollisuuksia, mutta kun ei rauhallisiin sisäleikkeihin synny otetta, niin sitten ei. Lapseni saa laittaa huoneensa lukkoon-se sallittakoon myös-, kun pelkää jo hajoitusta . Viimeksikin lapseni yritti houkutella, että yhdessä tekisivät askartelujuttuja, mutta toinen vain ihmetteli, että etkö sinä halua leikkiä hänen kanssaan? Lapseni siihen, että tämä askarteluhan olisi kivaa ja saat sitten ottaa kotiisi omat askartelusi, mutta toinenpa kävi sillä aikaa hajoittamassa lapseni lelun. Tästä tuli idea, että lapseni saa päättää, että nyt leikitään vain askarteluhuoneessa. Lapsen äiti oli paikalla näkemässä, että leikit eivät vain käy yksiin.



ap