Kuka aikuinen suostuis viikko-viikko systeemiin? Ei helvetti kukaan!

MIkset anna poikaa isälle ja ole itse se viikonloppuvanhempi?

ollaan mietitty että sitten kun poika menee kouluun on mulla arkipäivät ja isän kanssa vkonloput. Haluisin tietysti pojan kokonaan mulle, mutta niin isäkin. miksi tapella ja saattaa lapsi riitojen keskelle?

Meillä se toimii, muilla ehkä ei.

ollaan mietitty että sitten kun poika menee kouluun on mulla arkipäivät ja isän kanssa vkonloput. Haluisin tietysti pojan kokonaan mulle, mutta niin isäkin. miksi tapella ja saattaa lapsi riitojen keskelle?

Meillä se toimii, muilla ehkä ei.

joista pitää pikkulapsivaiheessa jo erota? Tosi älykästä toimintaa..

ollaan mietitty että sitten kun poika menee kouluun on mulla arkipäivät ja isän kanssa vkonloput. Haluisin tietysti pojan kokonaan mulle, mutta niin isäkin. miksi tapella ja saattaa lapsi riitojen keskelle?

Meillä se toimii, muilla ehkä ei.

Hyvä kun teillä on noin hyvät välit lasten isän kanssa. Huonoa se, että elävät kuitenkin melko levotonta elämää. Harhaluulo, että lapset valittaisivat, jos asiat olisivat huonosti - lapset sopeutuvat aina, heidän on pakko. Vanhempien täytyy tietoisesti ymmärtää, mikä lapselle on parasta ja sen jälkeen tehdä empaattiset ratkaisut lapsen hyväksi.

ja tämä on heistä tarjolla olevista paras vaihtoehto. Heille ei siis sovi se, että asuisivat minun tai isänsä luona viikot ja kävisivät joka toinen viikonloppu toisen luona. Se on kuulemma liian harvoin. Minustakin tuo meidän järjestely on sellainen, että se voi kuulostaa levottomalta ja lapselle haitalliselta, mutta se on meidän tapauksessa se, mikä tuntuu kaikkien mielestä parhaalta - ei siis mikään aikuisten yksin sanelema juttu.

Yksi maailman suurimmista harhaluuloista. Työskentelin ennen huostaanottojen parissa ja lapsi puolustaa sitä pahinta alkkis-äitiäkin viimeiseen asti ja kysyttäessä vakuuttaa pärjäävänsä ja olevansa tyytyväinen.

Olen useinkin miettinyt, että onkohan noilla meidän lapsilla kaikki ihan ok, kun he kyllä ilmaisevat muissa asioissa selkeästi, jos eivät ole tyytyväisiä tai jonkin asia painaa mieltä. Ja tästä asumisasiasta ollaan keskusteltu paljon. En sitten tiedä, pitäisikö lapset pakottaa perinteiseen viikoloppuisä-malliin, mutta pahalta se jotenkin tuntuisi. Parasta tietysti olisi ollut olla eroamatta ollenkaan tai oikeastaan jättää alunperinkin naimisiin menemättä ja lapset hankkimatta, sillä yhdessä emme olleet kovinkaan onnellisia.



t. 29

Ja muka aikuisia (?) vielä.