Onko viikko-viikko systeemi mielestänne mahdollista?

Oen itse eroperheestä ja vanhemmat ovat hyvissä väleissä ja rakastivat minua ja aina toimivat lapsen suhteen yhteen hiilleen. Silti jos olisin joutunut olemaan vuoroviikoilla, olisi se ollut juuretonta. Kyllä yksi pääpaikka lapselle on tärkeintä varsinkin pienenä ja sieltä viikonlopputapaamisia ja lomia sitten toiselle. Ei lapsi saa kärsiä ja alkaa jakautumaan jos vanhemmat eroavat. Tilanne on toinen kun lapsi on iso, esim. lähes teini-ikäinen, jolloin hän voi itse tulla ja mennä, kuten haluaa. En suosittele lapselle viikkosysteemiä vaan etävanhemman kannattaa ajatella sitä pientä lasta eikä itseään. Ei ole kyse siitä, että lapsesta tulisi isona yllä mainittu "koulusurmaaja" tms. vaan ihan oman elämän juurten ja kiintymyksen sekä tunne-elämän kasvamisen kautta on tärkeää olla pääsääntöisesti yhdessä paikassa eikä vaatia lapselta sopeutumismuutosvalmiutta jatkuvasti. Etävanhempi voi hyvin muodostaa kunnon suhteen lapsen kanssa vaikka näkisikin joka toinen viikonloppu ja lomilla lasta. Puhelimen välitykselläkin voi sillä välillä ylläpitää yhteyttä. Kyllä se on vanehmmat, jotka saa kärsiä ei lapsi. Etävanhempi viikonloppuisänä on tärkeä kuin äitikin.

koko ajan niin systeemin voi saada toimimaan jos molemmilla vanhemmilla riittää tahtoa.

jos vanhemmat ovat valmiita siihen, että lapsilla on yksi pysyvä koti ja vanhemmat ovat ne, jotka reissaavat joka ikinen viikko reppunsa kanssa eri paikkojen välillä ja hyväksyvät sen, että se on ihan normaalia.



Miettikää tältä kannalta...

1) lapsi oli alle kouluikäisestä tässä systeemissä, nyt hän on alakoulussa. Päällepäin katsoen menee hyvin vanhempien mielestä ainakin. Lapsella on aina suunnaton tarve selittää tätä asumismuotoaan, joten vain hyvin hänellä ei ole. Tavarat on tietenkin siellä toisessa paikassa. Kouluun allekirjoitukset ym. tuottavat aina selityksiä, kumpi nyut onkaan vuorossa. Plussana, että molemmat vanhemmat asuvat lähekkäin. Koulu on enimmillään kilometrin päässä molemmista kodeista.



2) lapsi on alakoulussa 4lk. Kotejen väliä on muutama kilometri, mutta koulu kuitenkin sama. Kaverit on osiitain eri eri kodeissa. Parempi kuulemma tämä, kuin jos äiti olisi muuttanut kovinkin kauas, mutta kuitenkin lapsi kärsii. Molemmat vanhemmat ovat hänelle rakkaita.



Eli tuntuu näin ajatellen siltä, että kai nkin mahdollista on ainakin päällepäin. Mitä myöhemmin tapahtuu näille lapsille, sitä en tiedä heidän tunne-elämässään tai mitä sitten tapahtuu, jos jonpi kumpi vanhempi päättä muuttaa tai pariutua. Jotenkin tämä on lapselle sellainen heittopussi malli.



Mitäpä mieltä oltaisi mallista, jossa lapsi asuisi siinä turvallisessa omassa kodissaan kaikkien omien tavaroidensa kanssa ja omassa tutussa ympäristössään ja vvanhemmat kävisivät asumassa vuoroviikoin hänen luonaan?

Luulen, että tämä tuntuu monesta mahdottomalta ajatukselta, mutta hypätäänpä niihin lapsen saapaisiin, eihän hän ole eronnut, täysin ulkopuolinen kärsijä.

jäin lasten kanssa taloomme, kaverit ja päiväkoti lähellä, tosin myös isä asuu melko lähellä. Kun aikaa on nyt kulunut sen puoli vuotta tuntuu että lapsilla on turvallinen olo ja arki sujuu ja vaikkeivät he yövy isän luona usein he kuitenkin näkevät häntä lähes päivittäin joten en ole ajamassa isää pois heidän elämästään. Tuntuu vain ihan järjettömältä hänen edes vaatia tuollaista enkä todellakaan ole varma mitä se lapsille aiheuttaa. Ap

mahdollista se, että sinä olet etävanhempi.



Anna lasten isän muuttaa talonne lasten kanssa asumaan ja muuta sinä muualle ja tapaat lapsia samoin kuin lasten isä tapaa nyt.



Kun et kerran ole ajamssa isää pois.....

lapsi 8-vuotias.Lapsi isänsä luona kirjoilla, käy koulun siellä, minä vien omana viikkonani kouluun, matkaa 10-15 min. Ei ole ollut ongelmia.



Täysin pähkähullu ajatus on tuo, että lapsi asuu jossain, ja vanhemmat vuorotellen siinä paikassa.Onhan aikuisillakin elämä.Kaikki riippuu siitä, miten asiat saa/haluaa saada sujumaan.Meillä sujuu, ja olemme siitä onnellisia.

Lapsi toisella ja toisen luona vuoroviikonloput, ja osan lomista, ja se on siinä!

lapsi 8-vuotias.Lapsi isänsä luona kirjoilla, käy koulun siellä, minä vien omana viikkonani kouluun, matkaa 10-15 min. Ei ole ollut ongelmia.

Täysin pähkähullu ajatus on tuo, että lapsi asuu jossain, ja vanhemmat vuorotellen siinä paikassa.Onhan aikuisillakin elämä.Kaikki riippuu siitä, miten asiat saa/haluaa saada sujumaan.Meillä sujuu, ja olemme siitä onnellisia.

Mä toivon, että jokainen aikuinen miettisi, miltä itsestä tuntuisi joka toinen viikko muuttaa. Siihen te pakotatte lapsenne. Ja aivan turha sanoa, että hyvin menee. Te ette tiedä, mitä se lapsi oikeasti tuntee. Ja lapsenne ei tiedä vaihtoehdoista. Hän ei saa valita. :(

vanhempien mielestä toimii- olen eri mieltä tutustuttuani lapseen- vanhemille kivaa rakentaa vuoroviikoin rauhassa omaa elämää ja sitten taas olla perheellinen, lapsi ihan hukassa ja orpona kun ei ole kotia missään. Ei monen aikuisen psyyke kestäisi elämän jakamista noin, miten ihmeessä sitten lapsen?

Mieti nyt hetken itseäsi (tai kannattajat miettikööt, ap taisi vasta pohtia). Haluaisitko itse elää ns matkalaukkuelämää ja vaihtaa kotia viikon välein? Lapsi tarvitsee pysyvyyttä ja paikan jota kutsua kodikseen.

samassa päivä kodissa poika (4v) käy. asutaan noin 4km toisistaan. ex-mies asuu yksin ja me asutaan avomiehen kaa yhdessä.

joka vanhemmillaan viikko-viikko-systeemillä. 4-vuotiaasta kyse.



Kyllähän sen aina näkee, että menee joka kerta aikaa, ennen kuin lapsi sopeutuu paikan/vanhemman vaihtoon. Ja sit taas jo vaihdetaan.



Mutta en mä näe, että toi teidän tämänhetkinen systeemikään olis lasten kannalta yhtään sen parempi.

Meillä myös käytössä viikko ja viikko. Tiedostan sen, että lapsille olisi parempi, jos olisi vain yksi koti (ja yhdessä olevat vanhemmat). Mutta aina ei elämä mene, kuten on suunnitellut... Molemmat haluavat olla lasten kanssa, kumpikaan ei halua olla etävanhempi. Asumme 2km päässä toisistamme, koulu ja päiväkoti ovat kokoajan samat. Lapsilla on kunnon huoneet ja tavarat molemmissa kodeissa eli mitään matkalaukkuelämää ei varsinaisesti tarvitse viettää.



Mikä siis olisi se parempi vaihtoehto, kun molemmat haluavat olla lastensa kanssa.



Ä +3

vanhemmat muuttaisivat vuoroviikoin. Voisihan siellä lasten kodissa olla oma huone molemimlle vanhemmille. Ai niin, mutta muuttaminen on todella stressaavaa aikuiselle. Kuka sellaista elämää haluaisi viettää?

Meillä myös käytössä viikko ja viikko. Tiedostan sen, että lapsille olisi parempi, jos olisi vain yksi koti (ja yhdessä olevat vanhemmat). Mutta aina ei elämä mene, kuten on suunnitellut... Molemmat haluavat olla lasten kanssa, kumpikaan ei halua olla etävanhempi. Asumme 2km päässä toisistamme, koulu ja päiväkoti ovat kokoajan samat. Lapsilla on kunnon huoneet ja tavarat molemmissa kodeissa eli mitään matkalaukkuelämää ei varsinaisesti tarvitse viettää.

Mikä siis olisi se parempi vaihtoehto, kun molemmat haluavat olla lastensa kanssa.

Ä +3

että sitten jos aikuisetkin olisvat valmiit muuttamaan kotiaan viikon välein, voivat he edellyttää sitä lapsiltakin!! Eli toisin sanoen; tuskin kukaan aikuinen olisi halukas asumaan vuoro viikot eri osoitteissa ja eri ympäristöissä (kaveripiiri, tarha, naapurusto yms.), miksi tällaistä voidaan lapsilta vaatia.

Sinuna en moiseen pyyntöön suostuisi...

Siis lapsihan on herkempi kuin aikuinen, eikä kovinkaan moni aikuinen halua asua kahdessa kodissa ja vaihtaa viikon välein. Voisi vähän miettiä tykönään miksei?? Ehkä siksi että aikuinen haluaa tuntea jonkun paikan omaksi pesäkseen, turvapaikakseen, haluaa, jonkun paikan johon kutsua vieraat, jota sisustaa.. Siis tunne siitä että on oma kotipesä on tärkeä.



Ja sitten lapset.... nehän ei kotia ja kodin tuntua tarvitse, niille riittää se, että äidin ja isän mielestä ne on jaettu tasan niin ettei kumpaakaan vanhempaa harmita.. Siis te ette oikeasti huolehdi lastenne tarpeista ettekä välitä trapeeksi heidän tunteistaan!!! Tärkeämpää on siis se että teillä itsellänne on turvallinen ja reilu olo??? Lapsista viis.

Uskomatonta. Kysymyshän on siitä että vanhempien tulisi TINKIÄ OMISTA HALUISTAAN lapsen edun vuoksi- eli suostua kokemaan sitä epäreiluutta jonka ero aiheuttaa, viikko-viikko-systeemissä se jätetään lasten harteille.

Lapsella on oma elämä kummassakin paikassa, on pysynyt tasapainoisena ja sekä isä että äiti osallistuvat kaikkeen.Kumpaankin paikkaan lapsi lähtee mielellään ja kummassakin paikassa on omat tavarat ja omat jutut.Ainut asia mikä kulkee mukana, on unilelut.



Emme olisi tätä jatkaneet, jos ei toimisi.

Jos yhteys säilyy kiinteänä molempiin vanhempiin ja vanhemmat asuvat lähellä, mikä estää muuttamasta systeemiä vuoroviikoiksi sitten, kun lapset ovat isompia! Pienet lapset tarvitsevta sen yhden kotipesän, mutta isommat jo ymmärtävät tilanteen eri lailla.



Itse olen eronnut kahden vanhimman lapseni isästä lasten ollessa 2v ja 1/2v eli tosi pieniä. Emme silloin kumpikaan edes harkinneet vuorottelusysteemiä vaan molemmille oli itsestäänselvää, että lapset jäävät äidille. Valitettavasti meillä lasten isä ei ole niin paljon lastensa kanssa kuin olisi hyvä - ei ainoastaan minun, vaan myös lasten mielestä. Max kerran kuukaudessa lapset ovat hänellä viikonlopun ja silloinkin yleensä menevät joko mummolaan tai mökille. Syy löytyy miehen uudesta perheestä ja varsinkin uudesta vaimosta, joka ei miehensä ed. liiton lapsia sulata. MUTTA, jos tilanne olisi nyt toinen, ja ex-mies asuisi samalla paikkakunnalla (ja se vaimo sulattaisi nämä lapset) - eli aika monta jossaa - niin NYT, kun lapset alkavat lähestyä murkkuikää, he luultavasti asuisivat erittäin mielellään vuoroviikoin isänsä kanssa! Valitettavasti se ei koulun vuoksi onnsitu, kun emme tosiaankaan asu samalla paikkakunnalla. No, eipä se kai onnistuisi sittenkään...

hyvät perustelut tekemisilleen- mutta tuo on niin julmaa, julmaa, julmaa olla sulattamatta isäänsä kaipaavia lapsia.

Samaa mieltä- murkuille systeemi vois joskus olla tosi hyvä, mutta pienille lapsille lastenrääkkäystä.