Lue keskustelun säännöt.
Mikä tulee olemaan urasi hekumallinen huippu?
24.03.2009 |
Missä asemassa silloin olet? Paljonko sinulla on alaisia? Mikä koulutus sinulla silloin on? Paljonko palkkaa saat? Miten aiot käyttää kaiken tuon rahan? Entä montako ystävää sinulla silloin on? Ovatko lapsesi iloisia asemastasi? Miten aiot eläkkeelle jäätyäsi muistella tuota huippuaikaa?
Kommentit (8)
jälkeen - juuri kun olen suuria elämänkysymyksiä tässä pohtinut... - 2 -
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alaisia oli parikymmentä ja asemaan liittyi monenlaista kivaa etua, ei kuitenkaan rahaa. Elän täällä pienemmällä paikkakunnalla paaaljon leveämmin paaaljon pienemmällä palkalla - ja ennen kaikkea stressiä on vähemmän, vaikken siitä täysin eroon päässytkään. Uran huipulla ei ollut yhtään hekumallista.
Olen siihen asti edelleen vastuullisissa asiantuntijatehtävissä, mutta alaisia minulla ei ole niin kuin ei nytkään. Uusia tutkintoja en ole hankkinut, toki työhön liittyy jatkuvasti kurssitusta. Palkkaa saan riittävästi ja eläkettäkin on kertynyt ihan kohtuullisesti niin, että voin eläkepäivilläkin asua mukavasti ja käyttää ylimääräisen vaikka matkusteluun ja lasteni ja mahdollisten lastenlasten tukemiseen.
Ystävyyssuhteiden laatu on tärkeämpää kuin määrä. Toivottavasti minulla on edelleen ne samat pari tosiystävää kuin nytkin ja kenties uusiakin sekä laaja tuttavapiiri.
Lapseni ovat tyytyväisiä siiihen, että olen voinut taata heille taloudellisesti vakaan lapsuuden ja nuoruuden. He ymmärtävät työnteon tärkeyden.
Eläkkeellä voin muistella työaikoja vanhojen työkavereiden kanssa tavatessamme, mutta en kaipaa takaisin töihin.
ja se juuri on ihanaa :) en tiedä tulenko tekemään työtä kulttuuripuolella nälkäpalkalla vai lähdenkö jossain vaiheessa "oikeisiin" töihin... tiedän että mahdollisuuksia ja älyä riittää mihin vaan ja tilanteet saa tulla eteen niin kuin ovat tullakseen!
Ja ensi viikolla jaettanee irtisanomislappuja...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja ensi viikolla jaettanee irtisanomislappuja...
Oletko itse jakajana?
ja juuri ruokkimaan ja vaatettamaan pesueen. Silloin minulla olisi muutama luotettava työntekijä ja muutama luotettava toimeksiantaja ja olisin saanut toimeksiantosuhteet kestäviksi ja pitkäikäisiksi. Rahaa ei tarvitsisi tulla paljoa mutta niin, ettei tarvitse arkimenoja laskea ja johonkin ylimääräiseen rahaa säästyisi ilman erityisponnisteluja.
Lapseni nimenomaan iloitsisivat siitä, sillä en ajattele repiväni lisätuloja itselleni uhraamalla iltoja ja viikonloppuja yritystoimintaan. Eläkkeellä voisi ura tuntua vähän tasapaksulta, mutta toisaalta silloinkin arvostan perhettä, lapsia, arkielämää vähintään yhtä paljon kuin tänään.