Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Kaverit eivät pidä yhteyttä?

Vierailija
20.03.2009 |

Mikä ihme vaivaa, kun minulla on muutama kaveri (meidän lapsemme kummit ja me olemme vuorostaan heidän lapsemme kummit) ja eivät itse pidä mitään yhteyttä.



Kyllä oikein ärsyttää. Minä sitten aina joskus soittelen ja laittelen tekstiviestejä ja pyydän kylään. Mutta yleensä heillä on niin paljon tekemistä (oman perheen kesken) että nähdään lähinnä kummilasten synttäreillä ja kerran-pari sen lisäksi vuodessa. Tuntuu kumman pakkopullalta tuo näkeminen.



Samanikäisiä lapsia heillä on kuin meillä ja työpäivät eivät ainakaan pidempiä. Eivät tee vuorotyötä tai reissaa paljoakaan. Meidän lapset tulevat hyvin toimeen keskenään ja suht mukavaa on yhdessä. Toisiin välimatka on muutama kilometri, kun toisiin automatka vie vajaan tunnin. Autoja kaikista perheistä löytyy riittävästi ja lasten harrastukset meillä vievät eniten aikaa, eli muilla ei niinkään.



Toisen perheen äidin olen tuntenut ala-asteelta ja miehenkin lukioikäisestä. Äiti heillä ei ole maailman sosiaalisin ja viettää mieluiten aikaa sukulaisten kanssa. Mies on sitten sosiaalisempi ja hänellä enemmän omiakin menoja. Mutta luulisi että silti joskus heillä olisi yksi päivä aikaa tulla käymään. Varsinkin kun heidän nuoremmat lapset viihtyvät meillä mielettömän hyvin ja vanhimmallekin lapselle löytyy seuraa meidän lapsesta.



Toisen perheen vanhemmat olemme tunteneet jo reilusti yli 10v. Heillä äiti on sosiaalisempi mutta hänellä ei ole omia kavereita, mies on sitten hitusen outo (osaa olla mukava, mutta välillä levoton ja kiire on kotiin aina 1h jälkeen). Mies ei oikein taida pitää minusta, mutta mieheni kanssa tulee hyvin kai toimeen. Heille ei sovi koskaan nähdä viikonloppuna, kun pitää laittaa pihaa tms. Haluavat olla keskenään. Viikolla sitten sopisi, mutta eivät ikinä itse ehdota. Meillä vain mies tulee viikolla lähempänä kuutta illalla töistä ja heillä mies ehdottelee lapsille iltapala-aikaa seitsemän jälkeen (eli minusta vihje että voimme lähteä kotiin). Illalla ei meilläkään mies heti kotiin tultua ole reippaana sillä minuutilla lähtemään kylään, vaan mielellään hengähtäisi välissä.



No lopputuloksena että nähdään näitä kummilasten perheitä muutama kerta vuodessa, vaikka olisi mukava nähdä useamminkin. Muutaman kerran olen ottanut kummilapset meille itsekseen hoitoon/leikkimään, mutta toisinpäin ei ole kutsua kuulunut.



Minua kyllä loukkaa tuo heidän aloitteettomuus näkemisessä ja kun kyselen, niin vastausta ei kuulu tai on aina muuta. En oikeastaan tiedä miksi enää yritänkään. Mutta kai jostain syystä.



Ehdotuksia mitä tehdä tai luovuttaako kokonaan yhteydenpito? Näiden perheiden äidit ovat olleet minusta hyviä ystäviäni aikaisemmin ja olen nähnyt heitä muutenkin ennen ilman lapsia. Nyt vain tuntuu ettei heillä ole halua olla ystäviä enää. Tosin tiedän ettei heillä ole pahemmin muitakaan ystäviä, vaikka ovat oikeasti mukavia ihmisiä. Tai toisen ystävät ovat äiti ja täti, sekä muu suku ja toisen ystävät ovat ne pariskunnat joita näkee miehen kanssa (aina jonkun vuoden joku pariskunta jonka kanssa myöhemmin ei enää olla tekemisissä). Nyt ainoa kaveri jota näkee on miehen firman osakkaan vaimo, kun kyläilevät perheenä.

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: viisi kuusi viisi