Lapsen kaverisynttärit ja kadonnut pehmolelu..

On väärin jos et kysele perään ja lapsi joka tavaran on ottanut saa pitää sen ja luulee vastedes että toimi aivan oikein.

ja pyydä heitä kysymään lapsiltaan, muistaisiko joku mihin lelu on laitettu. Kerro, että lelua ei ole synttäreiden jälkeen näkynyt eikä sitä etsinnöistä huolimatta ole löytynyt. Siksi kyselet jos joku lapsista muistaisi mihin se on laitettu. Samalla pystyt kuvailemaan lelun (x-hahmon sinivalkoinen lelu tms).

Näin et syytä ketään edes epäsuorasti, mutta saat tiedot asiasta synttärivieraiden vanhemmille, ehkä heistä joku on huomannut lelun ilmetsyneen heille. Samoin kun he kysyvät asiaa omiltaan niin asia voi selvitä joko tunnustukseen tai huonoon omaatuntoon.

Vaikkapa näin:

Hei synttärivieraat. Juhlat oli kivat, kiitos siitä :) Pieni harvinainen pehmolelu (vähän tarkempi kuvaus tietysti) hukkui kuitenkin julhien tiimellyksessä ja siksipä huhuilemmekin sen perään, josko olisi vahingossa vaikkapa teidän tavaroidenne joukkoon eksynyt. Jos pehmo löytyy teiltä, ilmianna pieni karkulainen ja haemme hänet kotiin. Terveisin "lapsen ja äidin nimi"

Itselläni 7v. ja 5v. ja kerran 5v.oli laittanut pienen pikkuauton leikkiessään taskuun ja se tosiaan huomattiin vasta kotona. Siihen 7v.heti sanoi, että ei toiselta saa ottaa mitään ilman lupaa. Sekin auto ilman muuta palautettiin perheeseen mistä se oli mukaan lähtenytkin!



Minäkin kyselisin vanhemmilta lelua, koska tosiaan jos sen lelun ottanut ei sitä palauta, hän jatkaa samaa rataa uudestaan ja uudestaan.



Ja minä vanhempana olisin enemmän kuin kiitollinen jos joku minulle sanoisi asiasta jos lapsistani joku on ottanut toiselta toisen omaisuutta ilman lupaa! Sen jälkeenhän asiasta keskusteltaisiin kotona ja kerrattaisiin uudestaan sääntöjä mitä olemme yhdessä sopineet!



ja kyllä meillä 5vuotiaskin tietää mitä on toiselta varastaminen, se kun tuli meille ihan henkilökohtaisesti esille kun meiltä varastettiin lasten mönkijä. Joten meidän lapset ainakin tietävät, että toisten tavaroihin ei ole koskeminen, koska lapsethan olivat ilman muuta surullisia kun joku vei heidän oman tavaran!

Itse en kyllä yhtään loukkaantuisi jos meidän lapsilta kyseltäisiin kadonneen tavaran perään. Pienemmät voivat unohtaa ihan vahingossakin taskuun, jos on esim leikkiessä piilotettu.

kyselisin samaan tyyliin kuin 22. Silloin et syytä ketään varkaaksi, vaikka se sitten jonkun kotoa löytisikin.



Meille yksi kaveri joskus lähetti s-postia kyläilymme jälkeen. Pojat (7v ja 8v) olivat leikkineet 4:llä pikkuautoilla, joista lähtömme jälkeen yksi oli löytynyt, mutta 3 oli vielä hukassa. Kysyin asiaa pojilta, ja he muistivat missä olivat niillä leikkineet. Autot löytyivätkin sieltä, missä pojat sanoivat niiden olevan. Aikuisilla vain ei tullut mieleen sieltä katsoa. Lisäksi yksi kaivattu vanha kännykkä oli siivouksen yhteydessä löytynyt kaapin ja seinän välistä... =)

mutta kyllä 7-8-vuotiailla on melkein sellainen kausi, että kokeilevat aivan suunnittelemattakin tuota toisten tavaroiden ottamista. Opettajilta ja iltapäiväkerho-ohjaajilta vahvistettu tieto ja oli kyllä meidän lapsen kaverien kanssa juuri tuossa iässä jonkinmoinen ongelma. Monet lapset kokeilevat juuri sen jälkeen kun heiltä itseltä on joku kaveri vienyt jotain. Menee melkein kaikilla kuitenkin ohi ja ikävähän niitä on selvitellä. Ärsyttävintä itselle on se, kun pitää jotain vierasta vahtia ja ei kuitenkaan voi omaa lastansa varoittaa kaverin "aikeesta", vaikka se joskus paistaa ihan käytöksestä läpi.

Sekä omiaan kotona että toisten kylässä, täysin erottelematta ja ajattelematta. Olenkin ottanut tavakseni tarkistaa taskut aina kotiin lähtiessä sekä vaatteita pyykkiin laittaessa.



Puhe ei ole toistaiseksi vielä tehonnut.

ole mitään tekemistä näiden lasten näpistelykokeilujen kanssa. Tutkitusti melkein jokainen lapsi varastaa joskus. Juuri tuollaisen vanhempien kasvatustaitoja moittivan ajattelutavan takia osa vanhemmista ei uskalla tunnustaa, että oma lapsi on syyllinen. Tärkeää kuitenkin olisi, että asia käsiteltäisiin ja lapsi saisi tunnustaa tekonsa. Meidän perheessä on aina ollut erittäin tiukka kuri ja siitä huolimatta meidän katraan kaikkein kiltein lapsi jäi kiinni varastamisesta (vei pienen tavaran sukulaislapselta). Olin kyllä todella järkyttynyt ja itku pääsi sekä lapselta että minulta. Lapsi tunnusti tekonsa ja kävi palauttamassa tavaran, enkä kyllä usko, että koskaan enää varastaa.



Myös meiltä on lapsen pari koulukaveria varastanut. Toinen jäi kiinni itseteosta, toinen oli tunnustanut kotona. Asiat on käsitelty asianomaisten kanssa ja kaveruus jatkunut.



Itse myös muistan omasta lapsuudestani, että kerran olin vähällä varastaa naapurin lapselta pienen esineen.Hänellä oli kyseisiä esineitä kymmeniä ja ajattelin ettei hän huomaisi mitään.En kuitenkaan uskaltanut (hyvä niin). Minäkin olin todella kiltti lapsi.