Lue keskustelun säännöt.
Voisiko tämä suhde toimia? Minä olen 32-v. uskovainen, porvaripuoluita äänestävä kolmen lapsen äiti.
17.03.2009 |
minä olin 33v kahden lapsen yh-äiti, kun ihastuin 21v sinkkupoikaan. Elämä oli sattuneesta syystä täysin erilaista.
No... nyt meillä 2 yhteistä lasta ja takana jo 10 yhteistä vuotta.
Että siitä vaan :)
Kommentit (10)
Tai en minä voi tietää, miten valmis olet tinkimään arvoistasi. Harvat ovat kovin valmiita joustamaan sitten, kun se alkukiima on haalistunut. Jossain vaiheessa se 24-vuotias alkaa ärsyyntyä uskonnollisuuteesi ja oikeistolaisuuteesi ja sinä alat valittaa, kun mies ei "kunnioita mitään" eikä hyväksy kovia yk-arvojasi.
Ikäeronnekaan ei varsinaisesti auta asiassa. Miestä houkuttaa tulkita sinun arvosi kalkkiutumiseksi ja keski-ikäisyydeksi, sinulta taas saattaa jossain vaiheessa lipsahtaa kanta, jonka mukaan miehesi arvot johtuvat kypsymättömyydestä ja niukasta elämänkokemuksesta.
NYT et varmaan noin sanoisi, mutta tässä siis puhutaan ajasta tulevaisuudessa. Alun rakastumisvaihe kestää tutkijoiden mukaan (juu, sitäkin on tutkittu, usko pois) vajaat 3 vuotta. Jos elämänarvot ovat kovin erilaiset, se jää herkästi sitten siihen.
Voihan olla, että tuo riittää sinulle, mutta jotenkin kuvittelisin kuvauksestasi, että haet elämänikäistä kumppania...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omasta tuttavapiitistäni tiedän ihan kepulaispariskuntiakin, jotka ovat eronneet, vaikka arvot ovat olleet pilkulleen samat jo tavatessa. Sitten taas tiedän parikin nyt jo eläkkeellä olevaa pariskuntaa, joissa on sama asetelma: toinen uskovainen porvari ja toinen ateisti vasemmistolainen ja hyvin ovat porskuttaneet läpi elämän erilaisista aatemaailmoistaan huolimatta. Toki heidän liittonsa on alkanut aikana, jolloin avioerot olivat paljon harvinaisempia kuin nykyään ja ehkä siksi "yhteisön paine" on pitänyt liitot osittain kasassa.
mutta kun kysyit: ei kuulosta toimivalta. Ilmeisesti kuitenkin teidän kummankin vakaumus on aika "lepsu", koska olette toisiinne rakastuneet. Uskovaisen ja ateistin arvomaailmat eroavat niin paljon, että en ihan äkkiä näe onnistunutta suhdetta.
jos kunnioitatte molemmat toistenne elämänkatsomusta (samaa mieltä ei tarvitse olla) eikä kumpikaan ole mielipiteissään fanaattinen, mikä jottei.
Uskovaisen ja ateistin arvomaailmat eroavat niin paljon, että en ihan äkkiä näe onnistunutta suhdetta.
Uskovaisella ja ateistilla ero on siinä, uskooko Jumalaan vai ei. Arvojen kanssa sillä ei ole hirveästi tekemistä. Molemmat voivat esim. kunnioittaa ihmisoikeuksia tai olla kunnioittamatta, suojella ympäristöä tai tuhlata sitä, arvostaa luonnonmukaisuutta tai olla arvostamatta... jne.
Eihän Jumalaan uskominen tai uskon puute sinänsä ole mikään "arvo".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ateistin arvomaailma sensijaan ei. Päälinjat voivat olla ihan samat. Mikäli olet tosiaan ns. elävässä uskossa (tietänet mitä se tarkoittaa), oletettavasti Jeesus on myös tärkeintä elämässäsi. Suhteessa ateistin kanssa siten voi jakaa elämäsi tärkeintä asiaa läheisimmän ihmisen kanssa mm. siinä, että rukoilisitte yhdessä, kokisitte Hengen yhteyttä keskenänne ja (uskovaisten) ystäviesi kanssa. Sinä ammennat elämäsi sisällön Jeesukselta, toinen jostakin muualta. Tätä tarkoitan, että arvomaailmat eroavat.
Uskovaisella ja ateistilla ero on siinä, uskooko Jumalaan vai ei.
mutta elämäni ei kyllästetty hengellisyydellä tällä tavalla.
Olen ihan tavallinen ihminen, jonka elämässä on paljon sisältöä. Olisi todella hengellistävää sanoa, että ammennan kaiken vain Jeesuksesta.
Usko on elämäni pohja, ei ainoa sisältö.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tällä pallolla tallataan uskovaisetkin ihan samalla tavalla kuin kaikki muutkin ja tuo, että elämän sisältö uskovaisella tulee uskonsuhteesta Jeesukseen, tarkoittaa juuri tuota elämän perustaa. Ateisti-kumppanillasi ei tätä pohjaa ole ja siksi suhteestanne puuttuu yhteinen perusta. Raamatun tekstiä lainatakseni, sinä "vaellat valkeudessa" ja ateisti-kumppanisi sitävastoin ei. Sinä olet matkalla iankaikkiseen elämään, kumppanisi ei.
Ja jos suhde Jeesukseen on elämäsi tärkein asia, et voi tätäkään jakaa kumppanisi kanssa. Toisin sanoen sinä palvelet Jumalaa mutta kumppanisi ei palvele Häntä. Tässä tarkennusta, toivottavasti sain sanottua nyt selvemmin.
mutta elämäni ei kyllästetty hengellisyydellä tällä tavalla.
Olen ihan tavallinen ihminen, jonka elämässä on paljon sisältöä. Olisi todella hengellistävää sanoa, että ammennan kaiken vain Jeesuksesta.
Usko on elämäni pohja, ei ainoa sisältö.
ap
ei rakastumisesta tai rakkaudesta. Hyvin erilaiseenkin ihmiseen voi ihastua. Ehkä tässä asetelmassa juuri kumpaakin kiehtoo tuo erilaisuus. Kumpikin rikkoo omia rajojaan. Jos kyseessä on ihmiset, jotka hyväksyvät erilaisia näkökantoja ja osaavat keskustella, miksi tämä ei voisi onnistua. 24-vuotiaalta mieheltä kyllä vaaditaan aikamoista kypsyyttä, että hän kykenee oikeasti vakavaan suhteeseen, jossa on lapsiakin mukana. Suhde voi alkaa ahdistaa jossain vaiheessa, kun tuossa iässä yleensä vaihdellaan kumppania vielä muutamaan kertaan.. miehet alkavat olla valmiita sitoutumiseen ja lastenhankintaan joskus 30 vuoden tietämissä. Mutu.
Olen tolkuttoman ihastunut 24-vuotiaaseen, vasemmistolaiseen, lapsettomaan ateistimieheen. Ja hän minuun.
Joo naurakaa vain, kyllä tämä minuakin huvittaa. Mutta tunteet veivät mukanaan...