te jotkut otatte kummiuden vähän vakavasti

Minut pyydettiin 17-vuotiaana pienen serkun sylikummiksi. Kun aloin saada omia lapsia, sen kummilapsen lahjat ja muistamiset alkoi unohtua vahingossa. Olin varmaan vähän liian nuori, ja kummilapsi asuu toisella puolella maata, ei ole mitään suhdetta oikein häneen. Nyt se kummilapsi on melkein aikuinen. Kristillisen kasvatuksen ovat vanhempansa hyvin hoitaneet että onneksi se ei jäänyt huonosta kummista kiinni.

mikä on tosi tylsää. Itselläni on viisi kummilasta, ja heidän synttäri-ja joululahjat ovat melkoinen osa joulubudjettianikin.

lapsetn kummeille lähetän lasten piirustuksia ja valokuvia- en odota muuta kuin muistamista- vaikka kortilla

haluan olla minulle uskotun luottamuksen arvoinen. Eikä se tarkoita mitään kalliita lahjoja vaan edes postikorttia synttärinä, matkoilta, joskus ihan muuten vainkin. Ja jos soittelen vaikka kummilapsen äidin kanssa, kysyn aina mitä lapselle kuuluu KOSKA MINUA TODELLA KIINNOSTAA, ja joskus pyydän lapsen itsensäkin puhelimeen. Vanhimman kummilapseni kanssa mesetellään nykyään. En ymmärrä miksi ihmiset rupeavat kummiksi, jos tehtävä ei tunnu arvokkaalta eikä siihen haluta paneutua. Ja on minulla kummilapsia useampia, neljä tällä hetkellä ja lisääkin olisi mukava saada!



Omien lasten kummeja muistetaan synttäreinä vähintäänkin tekstiviestillä, joskus puhelulla, usein kortilla ja piirustuksella. Itselläni oli yksi läheinen ja yksi etäinen kummipariskunta, ja minulle he ovat aina olleet tosi tärkeitä ihmisiä. Nyt kummitätini on dementoitumassa, ja siksi haluan käydä mahdollisimman usein hänen luonaan - vielä kun hän minut tuntee ja saan nauttia hänen seurastaan.

Itse en edes osaa sanoa ketkä olivat minun kummejani aikoinaan. Ehkä juuri siksi en vaadi lasteni kummeilta mitään. Mielestäni kummin välittäminen kummilapsesta pitää lähteä kummista itsestään.



Itseasiassa meidän pienimmän lapsen kummeista toinen aina lepertelee lapselle ja ottaa mielellään syliin meillä käydessään. Hän on ylpeä kummiudestaan. Toinen kummipariskunta taas ei ole juuri kiinnostunut. Eipä ole tainnut miespuolinen kummi siitä pariskunnasta koskaan edes pidellä kummilasta sylissään.

mielestäni lähinnä vanha muodollisuus. Sinänsä ihan kiva sellainen, mutta jos tässä vielä perhe kasvaa en enää tiedä ketä pyytäisin kummiksi. Haluan kuitenkin että kummina on ihminen jonka tiedän kuuluvan meidän elämäämme vielä vuosikymmeniä t:6