Mieheni lapsi vai ei??
Kysyisin teiltä apua, kommentteja, mielipiteitä mieltä vaivaamastani, meille hyvin, hyvin arasta asiasta. Eli:
Miehelläni oli lyhyt seurustelusuhde ennen meidän tapaamistamme erääseen nuoreen naiseen. Tyttö teki "vanhanaikaiset", eli kertoi käyttävänsä e-pillereitä, eikä sitten käyttänytkään (tunnusti siis tämän) ja tuli raskaaksi. He yrittivät pysyä yhdessä lapsen vuoksi, mutta elosta ei tullut mitään. Hyvin nopeasti selvisi, että tällä tytöllä oli ollut toinen mies samaan aikaan, luultavasti koko sen ajan, kun mieheni ja hänkin olivat olleet yhdessä. Tyttö oli sitä mieltä, että mieheni oli lapsen isä ja vaati jo raskausaikana häneltä rahaa vaunuihin, lastentarvikkeisiin jne. Muutenkin koko heidän seurusteluaikansa hän oli maksattanut miehelläni kaiken. Mieheni ei luonnollisestikaan suostunut osallistumaan kustannuksiin, ennen kuin selviäisi, olisiko hän lapsen isä.
Lapsen syntymän jälkeen tyttö kävi kerran näyttämässä miehelleni lasta ja sanoi, että tässä tää sun tyttös nyt on, että annahan rahaa. Tietenkin asia hoidettiin lastenvalvojan kautta ja tämä seuraava on se, joka on jäänyt hyvin epäselväksi. Eli alunperin tyttö oli laittanut muistaakseni vain mieheni isäepäilyksi. Hänen oli määrä mennä dna-testeihin. Kuitenkin, ennen kuin hän testeihin meni, lastenvalvoja soitti hänelle ja sanoi, että asia on nyt sinun kohdalta ohi, ettei tarvitse mennä testeihin, ellet halua. Ilmeisesti tyttö oli päättänyt näin, ettei isyyden tutkimista jatketa. Hän seurusteli ja asui tällä hetkellä yhdessä sen miehen kanssa, jonka kanssa oli myös heidän seurusteluaikanaan.
Mieheni on välillä yrittänyt ottaa yhteyttä tähän tyttöön, jotta saisi keskustella asioista. Hänellä on salainen puhelinnumero ja osoite. Tässä pelataan niin monen elämällä, että olisi parempi saada äitiin yhteys ja keskustella asioista, jotta niihin saatais selvyys. Jos mieheni onkin lapsen isä, mitä se merkitsee lapsen elämässä!? Mies, jota hän on pitänyt isänään, ei olisikaan sitä. Jos asiaa lähtisi suoraan lastenvalvojan ja dna-testien kautta selvittämään, niin olisiko se silkkaa itsekyyttä... Kylmästi vain keskustelematta, että millainen elämä lapsella on ja mikä suhde isäänsä.
Lähinnä toivon, jos osaisitte antaa jotain neuvoja, ohjetta tai mielipidettä, että esimerkiksi millä todennäköisyydellä mieheni voisi olla lapsen isä? Vai onko parempi unohtaa koko asia ja jatkaa meidän omaa perhe-elämää? Helppoahan se ei olisi meille kenellekään, mikäli näin olisi, mutta silti asia pyörii tällä hetkellä mielessäni.
Kommentit (25)
Pystynette elämään asian kanssa, vaikka miehesi olisikin isä DNA- testien perusteella? Siitä saattaisi seurata elatusmaksu, mutta olisipahan kaikki hoidettu oikein lapsen kannalta ajatellen. Ei painaisi asia enää niin miehesi mieltä! Hienoa, että vastuu siittämisestä tuntuu!
Sukulaiseni sai kerrottua biologiselle isälleen olemassaolostaan vasta aikuisena ja se olikin silloin jo vaikeampaa, koska isän perheelle selvisi, että isällä olikin ollut avioliiton ulkopuolinen lapsi jo kauan. Elatusmaksuja tosin ei maksettu, koska sukulainen oli jo aikuinen, kun asia selvitettiin.
On hyvä tietää juurensa!
Parasta ja helpointa olisi, jos miehesi ja tämä nainen pystyisivät keskustelemaan asian läpi. Ja tottakai miehesi varmasti haluaisi dna testin isyyden selvittämiseksi. Isyyden todennäköisyyteen ei varmasti osaa kukaan täällä vastata, se pitäisi selvittää dna-testillä.
Ilmeisesti on tosiaan niin, että jos äiti ei halua isyyttä selvitettävän, sitä ei voi miehesi vaatia. Mutta ei silloin voi äiti myöskään vaatia mitään rahaa tai elatusmaksuja. Miehellesi on varmasti rankkaa, kun ei tiedä asian todellista laitaa. Isänä hän varmasti haluaisi tutustua lapseen ja olla tämän elämässä mukana.
Voisiko tämän lastenvalvojan (tai mikä nyt olikaan) kanssa puhua myös isän tai mahdollisen isän oikeuksista tällaisessa tilanteessa?
Jos lastenvalvoja sanoo ettei tarvitse mennä testeihin jollei itse halua, miksi mies ei silloin halunnut? Vai iskikö myöhemmin kateus/mustasukkaisuus? Muut miehethän ei mun mahdollista lastani hoida?!?
lastenvalvoja soitti hänelle ja sanoi, että asia on nyt sinun kohdalta ohi, ettei tarvitse mennä testeihin, ellet halua.
että saisi asian selvitettyä. Eli minusta DNA-testi pitäisi tehdä, voihan sen äidin kanssa yrittää asiaa käsitellä.
Surullinen tilanne.
Jos isä haluaa isyyden selvittämistä, voidaan se tehdä, vaikka äiti sitä vastustaisikin. Mutta en tiedä sitten tuosta elatuksesta sen suhteen. Ainakin lastenvalvoja silloin sano, että jos hän haluaa, voi mennä dna-testeihin. En tiedä sitten kuinka paljon vaikuttaa lapseen, jos hänet laitetaan tälläiseen prosessiin (tarvitseeko lapselle kertoa, ennen kuin asia on selvä?). Lähinnä siis, jos asia pitäisi hoitaa vain viranomaisteitse, kuinka lapsi sitten kokisi sen, ellei mieheni olisikaan isä. Kerrotaanko hänelle testeistä sun muista, vai pystyykö salaamaan siihen saakka, kunnes tiedetään, onko jotain todellista kerrottavaa. Olisi ollut helpompi, että nämä asiat olisi käsitelty silloin, kun lapsi syntyi (on pian jo 4 vuotta), mutta ymmärrän kyllä, että mieheni oli aivan ulapalla, että mitä se tarkoittaa, että hänen kohdaltaan asia on loppuunkäsitelty. Hän tietenkin luuli, että hän ei siis ole isä. Vasta nyt, kun meille on omaa jälkikasvua siunaantunut, olemme alkaneet uudestaan pohtia asiaa. Mitäs jos sittenkin. Viimeksi pohtiessamme päädyimme siihen, ettemme halua sekoittaa lapsen elämää. Mutta olen nyt alkanut miettimään, että mitä jos lapsella ei vaikka olekaan hyvä olla, tai kuinka hänellä olisi oikeasti oikeus tietää oikea isänsä (siis mahdollisesti).
Parasta olisi tosissaan, kuten mainitsitte selvittää asia lapsen äidin kanssa. Mistähän näitä yhteystietoja voisi saada, jos numero ja osoite salainen? Ei varmaan lastenvalvojakaan saa antaa?
AP
Eli jos isyys selvitetään, sekä miehesi että lapsi käyvät antamassa verinäytteen sitä varten osoitetussa paikassa. Äidin ei lapselle tietenkään kannata kertoa miksi, vaan keksiä joku yleinen syy (tutkitaan, onko veri kunnossa tms).
Sitten, jos miehesi todetaan isäksi, on aika miettiä, miten asiasta kerrotaan. Ennen sitä ei lapselle kannata todellakaan puhua asiasta mitään. Ei lapsi osaa yhdistää verikoetta isyyden tutkimiseen.
Mieheni ei mennyt silloin testeihin, koska lv sanoi, että asia hänen kohdaltaan loppuunkäsitelty. Ymmärsi siis, että se toinen mies on tehnyt testin ja hänet todettu isäksi. Myös tämän jälkeen hän sairastui masennukseen, jolloin asioiden hoitaminen vaikeaa. Ei olisi ollut resursseja tähän selvitykseen, ei pystynyt kunnolla itsestäänkään huolta pitämään. Epäilynä oli (näiden naisen edellisten tempausten perusteella), että lapsi oli toisen miehen ja olisi käyttänyt vain miestäni maksajana. oli suuttunut todella paljon, kun mieheni oli sanonut, että haluaa dna-testin, ennen kuin mietitään elatusmaksuja.
AP
Ilmeisesti lapsen äiti ja nykyinen avopuoliso ovat päättäneet, että he hoitavat lapsen yhdessä ja mahdollisesti jopa antavat lapsen olettaa nykyisen avopuolison olevan lapsen biologinen isä (joka hän siis joko on tai ei ole, eikä asia selviä varmuudella kuin DNA-testillä). Mahdollista on sekin, että lapsella on selvästi sellaisia perinnöllisiä ominaisuuksia, joiden perusteella jokainen voi nähdä lapsen olevan sen miehen lapsi, jonka kanssa hän nyt asuukin.
Jättäisin asian vatvomisen sikseen, tuskinpa miehesi saa lapsen äidin mieltä nyt muutettua joten antaisin asian olla.
naiseen ja haluaa dna-testit. Parempi tietää totuus kuin että asia vaivaa lopunelämää.
Tiedättekö saako lastenvalvoja kertoa, jos tämä toinen mies olisi käynyt dna-testeissä ja hänet olisi isäksi todettu? Vai rikkooko tämä vaitiolovelvollisuutta? Kun tätäkään vaihtoehtoa emme siis tiedä, sen takia olisi niin hyvä, että lapsen äidin kanssa voisi keskustella. Uskoisin, että jos isäehdokkaita on ollut enemmän kuin se yksi, niin ei pelkkä isyyden tunnustaminen riitä, vaan vaadittaisiin testit...
AP
ne dna-testit sitten käynyt läpi ja todettu jo siis isäksi, niin mitä ihmettä te enää arvotte sitä asiaa???
ja kai sille lastenvalvojalle voi soittaa vielä ja kysyä ja varmistaa että menikö se nyt siis niin että täm'ä toinen mies on todettu isäksi?
Mieheni ei mennyt silloin testeihin, koska lv sanoi, että asia hänen kohdaltaan loppuunkäsitelty. Ymmärsi siis, että se toinen mies on tehnyt testin ja hänet todettu isäksi. AP
Jos miehesi haluaa dna-testit isyyden selvittämiseksi, niin silloin ymmärtääkseni pitää hakea käräjäoikeuden päätös asialle eli lastenvalvoja ei tee sitä päätöstä (voi toki antaa suosituksen, kun isyydessä on epäselvyyksiä). Lastenvalvojahan ei muutenkaan päätä isyydestä vaan toimittaa tiedot eteenpäin maistraattiin, joka tekee päätöksen. (normitilanne kun avioliiton ulkopuolelle synnytään)
Ja lastenvalvoja on vaitiolovelvollinen eli ei saa kertoa teille onko joku muu todettu lapsen isäksi.
muuten tuo toinen mies joka nyt lasta siis kasvattaa ja elättää, niin sitä ollenkaan että myös ap:n miestä epäiltiin isäkandidaatiksi?
eli jos hän ei edes tiedä että muitakin ehdokkaita on ollut eikä sitä eipäile, niin en yhtään ihmettele miksi tuo lapsen äiti haluaa katkoa kaikki yhteydet mieheesi ja sulkea tämän pois lapsen elämästä.
jos siis löytyi jo halukas isäehdokas ja elättäjä ilman testejäkin, haluaa hän pitää tilanteen sellaisena myös.
Lapsella on isä ollut vauvasta lähtien. Ihan sama onko se biologinen vai ei.
Mitä sitten tapahtuisi jos miehesi olisiskin lapsen oikea isä ? Alakaisiko lapsi käymään teillä ? Minusta olisi lapsen kannalta huono homma alkaa pompottaa sitä kahden perheen välillä. Hän pitää varmasti sitä toista miestä isänään eikä siihen mitkään testit vaikuta.
Olette liian myöhään asialla.
helpompaa olisi ottaa puhelin käteen ja soitaa sille lastenvalvojalle. Kysy häneltä mieltäsi askarruttavat kysymykset, niin saat oikeat vastaukset. turhaa täällä on asiaa spekuloida!
"Isyyslain (16.5.1980/351) 42 §:n mukaan tunnustetun isyyden kumoamista koskevan kanteen voi nostaa ainoastaan isyytensä tunnustanut mies, äiti tai lapsi. Miehen ja äidin on pantava kanne vireille viiden vuoden kuluessa siitä, kun isyys on tunnustamisella vahvistettu."
siis ainoastaan jos tämä toinen mies haluaisi kumota isyytensä, voitaisiin yrittää selvittää onko ap:n mies biologinen isä. Mutta tässäkin alkaa olla kiire, jos lapsi jo neljä vanha.
"Isyyslain (16.5.1980/351) 42 §:n mukaan tunnustetun isyyden kumoamista koskevan kanteen voi nostaa ainoastaan isyytensä tunnustanut mies, äiti tai lapsi. Miehen ja äidin on pantava kanne vireille viiden vuoden kuluessa siitä, kun isyys on tunnustamisella vahvistettu."
lapsi voi aikanaan (15 vuotta täytettyään) vaatia isyyden selvittämsitä, jos niin haluaa.